Lue keskustelun säännöt.
Milloin huomasit että kauniiden naisten elämä on helpompaa?
Kommentit (71)
Se on tärkeäää koko evoluuution ja yhteiskunnnan toimivuuden kannalta että naisilla on estetiikan tajua ja eeettisyyttä ajatelllen empatiaa kasvatukselllisessa mielesssä ja muutoinkin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Jo teininä. Itse en ole kaunis.
Sama täällä.
Ei mun elämä oo ollut mitenkään erityisen helppoa.
En tiedä. Oon kasvanut kauniiden naisten ympärillä, ei mul oo mihin verrata. Toki itse oon joskus ollu laittautumaton ja lihava, eikä miehet oo ylistän sillon nii paljoo ku jos oon ollu laitettu ja kaunis,tai sitte se on vaan mun päässä😁 myös huonoja juttuja tapahtuu ihan kauniillekki, tietyn tyyppisii juttuja jopa 100 kertaa enemmän. Joten en oikee ymmärrä mitä haet takaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ei mun elämä oo ollut mitenkään erityisen helppoa.
Onko sinulla mies, työpaikka, ystäviä jne? Mä on helpompaa saada jos on kaunis. (Huom, helpompaa, ei tarkoita että kaikilla kauniilla on nuo tai että kellään ei-kauniilla ei ole)
En ole huomannut, ja olen kohta 50 joten oma mahdolinen kauneus on jo rapissut. Mutta enemmän luulen homman olevan kiinni siitä, mitä tavoittelee.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lapsena. Kauniilla tytöillä on ollut aina kavereita ympärillä, erikoisen näköisillä ja homssususilla taas ei.
Vaikka pidän kaikkia ihmisiä arvokkaina ja työni puolesta kohtaan erilaisia ihmisiä ja kohtelen kaikkia samalla tavalla. On myönnettävä, että sellasista luonnonkauniista naisista tulee jotenkin positiivinen tunne heti. Ylimeikatuista ja ylilaitetuista taas ylimielinen ja rumista vähän vaivaantunut olo.
Vierailija kirjoitti:
Lapsena. Kauniilla tytöillä on ollut aina kavereita ympärillä, erikoisen näköisillä ja homssususilla taas ei.
Vaikka pidän kaikkia ihmisiä arvokkaina ja työni puolesta kohtaan erilaisia ihmisiä ja kohtelen kaikkia samalla tavalla. On myönnettävä, että sellasista luonnonkauniista naisista tulee jotenkin positiivinen tunne heti. Ylimeikatuista ja ylilaitetuista taas ylimielinen ja rumista vähän vaivaantunut olo.
Ja tämä on siis vain ensivaikutelmaan perustuva tunne, joka usein muuttuu tapaamisen edetessä. Jostain tuo vaikutelma kuitenkin kumpuaa ja uskonkin, että kauniit hyötyvät siitä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kauniit ihmiset on jumalan siunaamia ja merkki terveydestä ja hyvästä perimästä.
Lukiossa. Toimi pitkälle yli 30 vuoteen. Sittwen kauneus lakastui, mutta eipä se ole häirinnyt.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En koe että elämäni on ollut mitenkään erityisen helppoa. Miehiltä saa paljon epätoivottua huomiota. Ei kaunis ulkomuoto ole minua suojannut r*iskatuksi tulemiselta, kiusaamiselta, perheväkivallalta, läheisen päihdeongelmalta, menetyksiltä ja niin edelleen. Työpaikkaani ei pääse ilman pätevyyttä ja tuota pätevyyttä ei ulkonäöllä hankita.
Vierailija kirjoitti:
Sitten kun rupsahdin noin nelikymppisenä ja muutuin kaunottaresta näkymättömäksi.
Minulle kävi päin vastoin, huomasin että on ihmisiä, jotka kuuntelivat mitä sanoin eivätkä tuijottaneet tissejä tai pyrkineet housuihin ihan arkisissa tilanteissa, kun muuttui näkymättömäksi sai äänen, ihanaa. Toki koin pienen kriisin kun ihmettelin miksi yksikään mies ei lähestynyt ravintolassa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Lapsena. Kauniilla tytöillä on ollut aina kavereita ympärillä, erikoisen näköisillä ja homssususilla taas ei.
Vaikka pidän kaikkia ihmisiä arvokkaina ja työni puolesta kohtaan erilaisia ihmisiä ja kohtelen kaikkia samalla tavalla. On myönnettävä, että sellasista luonnonkauniista naisista tulee jotenkin positiivinen tunne heti. Ylimeikatuista ja ylilaitetuista taas ylimielinen ja rumista vähän vaivaantunut olo.
Miten jonkun toisen ulkoinen olemus voi olla sinulle vaivaannuttava?
En ole huomannut. Itse asiassa tuntemillani kauniilla ihmisillä on vaikka mitä ongelmia.
Lapsena jo. Valitettavasti yhä naisen suurin avu on ulkonäkö.
Alan vasta nyt tajuta. Teininä en ollut kaunis, vaan epävarma aknen runtelema takkutukka, mutta nyt nuorena aikuisena (20+) olen huomannut että ihmiset oikeasti näyttävät pitävän minua kauniina. Olen löytänyt oman tyylini, pidän itsestäni huolta ja kaiken sen lapsenpyöreyden alta ilmestyi oikein nätit kasvonpiirteet.
Deittailu ainakin on helppoa kun olen vielä verrattain nuori, ja työpaikkojenkin kanssa on ollut jostain syystä hyvä säkä. (Hakemani opiskelupaikat ovat myös irronneet, mutta siihen ei kyllä ulkonäkö vaikuta mitenkään.) Kun tapaan uusia ihmisiä, oletusarvonani on aina se että kyseessä on todennäköisesti kiva ihminen joka haluaa minulle hyvää, olen siis todella luottavainen ja ehkä vähän naiivikin kun aiempi elämänkokemus ei juuri ole antanut aihetta epäillä muiden tarkoitusperiä. Saatan kyllä jossain vaiheessa pudota korkealta ja kovaa, mutta noin yleisesti ihmiset ovat aina minulle ystävällisiä ja mukavia – kuten minäkin heille.
Jo lapsena. Olin suosittu ja sain aina pääroolit esityksistä ym. Pojilta/miehiltä saanut huomiota, saanut kaikki työpaikat joita olen hakenut, saanut extraa esim. hierojalla (45min aika vaihtunut tuntiin....ja tietysti kyseessä mies). Treffitarjouksia, baareissa lähestytään joka kerta. Onhan näitä.
Välillä on ollut kiusaantunut olo...
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei mun elämä oo ollut mitenkään erityisen helppoa.
Onko sinulla mies, työpaikka, ystäviä jne? Mä on helpompaa saada jos on kaunis. (Huom, helpompaa, ei tarkoita että kaikilla kauniilla on nuo tai että kellään ei-kauniilla ei ole)
Kaikki nämä olen hyvin helposti saanut, ja myös ihan riittävästi huomiota miehiltä, oikeastaan ihan liikaakin. En ymmärrä, miten elämä voisi noiden suhteen olla helpompi kauniina.
Sitten kun rupsahdin noin nelikymppisenä ja muutuin kaunottaresta näkymättömäksi.