Lue keskustelun säännöt.
Tytär ei päässyt lääkikseen ja nyt ei halua tehdä mitään
17.07.2019 |
Tyttö on tiennyt koko lukion ajan hakevansa lääkikseen ja panostanut lääkisaineisiin. Abikeväänä meni valmennuskurssille, kirjoitti L-rivin ja kurssilla harjoituskokeet menivät tosi hyvin.
Itse pääsykoe menikin sitten valitettavasti huonosti ja tyttö jäi täpärästi ulos eikä hän tunnu pääsevän siitä yli millään, vaikka tulosten tulemisesta on jo kolme viikkoa. Toki ymmärrän harmituksen, kun ei nuorella ihmisellä ole tämän isompia pettymyksiä tullut elämässä vastaan. Mutta kun ei tuo tunnu reipastuvan millään: välivuodeksi ei halua keksiä mitään tekemistä, on nihkeä tekemään kavereidenkaan kanssa yhtään mitään ja on apaattinen kaiken kaikkiaan, vaikka normaalisti iloinen ja nauravainen. Kaikki kaveritkin kuulemma päässeet ekalla ja hän ei halua niistä ainakaan mitään kuulla. Ei auta lohdutus, että moni hyväkin joutuu hakemaan useamman kerran tai ettei hakukertojen määrä hänen arvoaan tai fiksuuttaan määritä.
Miten tuon saisi tuosta piristymään vai tarvitseeko tuota nuhjaamista katsella vielä pitkänkin aikaa?
Kommentit (149)
Voi hyvä luoja. Jotkut joutuu hakemaan kuudesti ennenku pääsee sisään. Harva pääsee ekalla. Elämässä tulee vastoinkäymisiä, jotka kasvattaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kai haki jonnekin muualle myös? Ja kai pääsi jonnekin kuitenkin? Esim. kemian tai biologian lukeminen on ihan hyödyllistä tulevalle lääkäriopiskelijalle. Ja ensi vuonna uudesta pääsykokeisiin.
Joskus se kevät koittaa kympin tytöllekin.
Todennäköisesti pääsee ensi vuonna suoraan papereilla, kun kirjoitti L-rivin.
Se on kuule todennäköisesti hänen elämänsä ensimmäinen koulupettymys. Mitä korkeammalta putoaa, sen pahempi se on.
Kaikkein nihkeintä on jäädä ihan hilkulle. Se on oikeasti yhdestä tai kahdesta vastauksesta kokeessa kiinni, väärään ruutuun hermostuksissa laitetusta rastista. Sitä saa märehtiä kolme viikkoa!
Mutta pikkuhiljaa katse kohti tulevaisuuteen. Ensi vuonnahan hän pääsee 100 % varmasti todistusvalinnass, joten nyt miettimään töitä, matkustelua, au pairia, jotain kivaa tekemistä välivuodeksi. Sitten on 6 vuotta tiukkaa rutistusta sen jälkeen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kai haki jonnekin muualle myös? Ja kai pääsi jonnekin kuitenkin? Esim. kemian tai biologian lukeminen on ihan hyödyllistä tulevalle lääkäriopiskelijalle. Ja ensi vuonna uudesta pääsykokeisiin.
Ja menettäisi samalla ensisijaisuuskiintiönsä. Miksi kukaan tekisi niin?
Vierailija kirjoitti:
Kai haki jonnekin muualle myös? Ja kai pääsi jonnekin kuitenkin? Esim. kemian tai biologian lukeminen on ihan hyödyllistä tulevalle lääkäriopiskelijalle. Ja ensi vuonna uudesta pääsykokeisiin.
Koska ensi vuonna tulee todistusvalinta ja se koskee vain ensikertalaisia, varaopiskelupaikan ottaminen olisi täydellinen opiskelullinen itsemurha tässä tilanteessa. On se ensikertalaisuuskiintiön tulemisen jälkeen ollut vähän pienempi itsari jo nytkin.
Kaikki hyvää tarkoittavat neuvot eivät ole hyviä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kuulostaa siltä, että tyttö on tottunut pärjäämään, eikä osaa käsitellä pettymyksiä. Siinä tapauksessa hylkäys voi olla parasta mitä hänelle on tapahtunut. Toki ei kannata sanoa sitä hänelle. :-D Parempi opetella käsittelemään pettymyksen tunteita edes 19- vuotiaana kuin, että aikuisena vasta havahtuu siihen ettei kaikki menekään aina niin miten on suunnitellut.
En tosin tiedä miten tämä tapahtuu mutta voisi esim. hyvässä hengessä saada ajatukset täysin muualle
Missään nimessä ei saa ottaa mitään muuta opiskelupaikkaa vastaan! Menettää uuden yo:n pisteet. Syksyksi voisi katsoa avoimesta yliopistosta kemian ja fysiikan kursseja. Ja jatkaa pääsykokeisiin lukua. Ensi keväänä sitten kirkkaasti sisään.
Häntä pystyyn, ylös ulos ja lenkille. Tästä on turha masentua ja jos oikeasti tämä vastoinkäyminen tytön lannistaa ja vakavammin masentaa, on lääkärin ura kyllä huono valinta. Siinä pitää olla vahva henkisesti, virheitä kun väistämättä tulee ja raskasta välillä on.
T. Toisella yrittävällä lääkikseen 1995
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itsekin pääsin vasta kolmannella. Hyvin ehti. Nyt kiva ammatti ja hyvät tulot.
Anna nuoren käsitellä pettymys rauhassa. Opettele itsekin kestämään nuoren paha mieli. Valinnoista on vasta muutama viikko eli hän tarvitsee aikaa toipuakseen pettymyksestä. Kesän jälkeen mieli on jo parempi ja sitten on aika tehdä suunnitelmat. Anna nuoren nauttia kesästä. Hän on sen ansainnut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kai haki jonnekin muualle myös? Ja kai pääsi jonnekin kuitenkin? Esim. kemian tai biologian lukeminen on ihan hyödyllistä tulevalle lääkäriopiskelijalle. Ja ensi vuonna uudesta pääsykokeisiin.
Ja menettäisi samalla ensisijaisuuskiintiönsä. Miksi kukaan tekisi niin?
Jos en väärin muista niin aiemmin ainakin oli kohtuu helppoa siirtyä saman yliopiston sisällä laitokselta toiselle. Eli jos aloittaa vaikka kemian lukemisen samassa yliopistossa niin lääkikseen luulisi olevan aika näppärä siirtyä sieltä.
Ymmärrän pettymyksen. Kyllä itselläkin itku tuli, kun en päässyt opiskelemaan. Hain ”vain” tradenomiksi mutta silti pettymys oli kova. No varasijalle jäin ja vähän ennen koulujen alkua sain tietää, että pääsin sittenkin opiskelemaan.
Anna nuorelle aikaa toipua. Ensivuonna uudestaan!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Anna tytön surra rauhassa. Jos tilanne on sama vielä kolmen kuukauden päästä, voit miettiä uudelleen, mitä pitäisi tehdä. Kolme viikkoa on tosi lyhyt aika tähänastisen elämän suurimman pettymyksen käsittelyyn
Raskatsahan tuo. - Tärkeintä on nyt, että jaksat itse pysyä vanhempana ja häntä tukevana ja tsemppaavana vanhempana. Hyvin harva pääsee lääkikseen ensimmäisellä haku kerralla, eikä siinä ole mitään hvettävää. Mutta jotta seuraavalla kerralla onnistuisi paremmin, niin se ei onnistu ja tapahdu pelkästään kadehtimalla ja lukittautumalla.
En tiedä onko hyvä vai huono juttu se, että hänellä on kavereita jotka ilm. ovat saaneet unelmiensa paikan. - kun on myös paljon heitä joilla ei ole yhtään ystävää tai muuta läheistä joille kertoa tai jonka kanssa jakaa saman haaveen ja unelman, vaan on yksin jaksettava taistella. - Toisinaan silloinkin kun kakkki muut pitävät tilannetta täysin mahdottomana.
jos ja kun miettii tulevaa, niin hyvä tietenkin olisi, jos voisi laatia suunnitelman siitä miten tai kuinka tulisi etenemään, että haave ja unelma opiskelupaikasta kävisi todeksi. Esimerkiksi löytyykö avoimen yliopiston puolelta jotain kursseja, joita hän voisi käydä? - Voisiko hän pitää laskemis rutiinia yllä iltalukion kursseilla? Jne
Lujasti tsemppiä t. Neljännellä kerralla sisään päässyt.
Eikö se muistanut ottaa eväitä pääsykokeisiin. Jos veren sokeri laskee kovin alas, ei muista juur mitään. Joku sanoi sellaisesta tapauksesta astraltv.ssä.
Mikä ongelma jos kirjoittanut kaikesta ällän?Pääsee ensi vuonna todistusvalinnalla luultavasti. Ehkä hyvä, että ei päässyt ekalla, kun pettymysten sietäminen on tuota luokkaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kai haki jonnekin muualle myös? Ja kai pääsi jonnekin kuitenkin? Esim. kemian tai biologian lukeminen on ihan hyödyllistä tulevalle lääkäriopiskelijalle. Ja ensi vuonna uudesta pääsykokeisiin.
Ja menettäisi samalla ensisijaisuuskiintiönsä. Miksi kukaan tekisi niin?
Jos en väärin muista niin aiemmin ainakin oli kohtuu helppoa siirtyä saman yliopiston sisällä laitokselta toiselle. Eli jos aloittaa vaikka kemian lukemisen samassa yliopistossa niin lääkikseen luulisi olevan aika näppärä siirtyä sieltä.
Tämä saattaa päteä, jos haluaa vaihtaa kemiasta fysiikkaan. Lääkikseen ei voi kuitenkaan siirtyä mistään toisesta aineesta muuten kuin pyrkimällä kokonaan uudestaan.
Ilmoitat tytölle, että töihin siitä. Tosielämästä erkaantuneet lääkärit ovat kammottavia. Hyvää tekee tehdä vuosi vaikka siivoushommia, oppii sietämään rutiinia ja saa palkkaakin.
Kolme viikkoa on todella lyhyt aika toipumiseen