60-luvulla syntynyt äiti, miten reagoisit, jos tyttäresi tai poikasi kertoisi olevansa homoseksuaali?

Ajattelitko vain äitiä miellyttääksesi pitää parisuhteesi piilossa? Olla muuttamatta yhteen, jättää puoliso pois kaikista suvun juhlista?

Äitini on syntynyt -62 ja yli kolmekymppinen veljeni on parisuhteessa miehen kanssa. Äitini on suhtautunut alusta asti hyvin ja hänen reaktionsa veljeni homouteen taisi olla ”vai niin”. Isälläni meni asian prosessoimiseen enemmän aikaa, mutta nyt hänkin suhtautuu hyvin ja tulee hienosti juttuun veljeni kumppanin kanssa ja odottaa heitä mielellään kylään.

Minä olen 50-luvulla syntynyt ja minulla on ikäisesi lapsi. Minä olisin vain onnellinen, että kerrot minulle. Millään  muulla väliä, kunhan lapseni on itse onnellinen ja taspainoinen. Rakkauden löytäminen on aina ihme. Lapsien saaminenkin onnistuu nykyään helpommin myös homopareilta, joten sekään ei ole ongelma toisin kuin omassa nuoruudessani olisi ollut.

Hyväksyisin asian. Tärkeintä on että lapseni olisi onnellinen.

Olemme 50-luvulla syntyneitä ja mieheni kanssa monesti jutelleet että ei mitään väliä, vaikka lapsistamme joku olisi homo tai lesbo, ihan sama, kunhan ovat itse tyytyväisiä elämäänsä. Rakastamme yhtälailla. Ja olemme ylpeitä.

Olen syntynyt 1960. Poikani tuli kaapista ulos 16-vuotiaana ja hyväksyin asian, sillä olin tiennyt sen aina. Nyt seurustelee mukavan pojan kanssa ja se on minulle tärkeintä, että hän on onnellinen.

Olisin iloinen, että lapseni luottaa minuun tuollaisessa asiassa. Olisin lapseni tukena, jos hänen isänsä, tai joku muu sukulainen suhtautuisi asiaan negatiivisesti.

Pääasia, että kertoo eikä vanhempi joudu arvuuttelemaan mielessään eri vaihtoehtojen välillä. Homoseksuaalisuus on nykyään ihan normaalia ja hyväksyttävää 1960-luvulla syntyneiden mielestä.

Vanhempi kyllä aistii lapsensa salailevan jotain. Suurimmalle osalle vanhemmista oman lapsen suuntautuneisuus ei tule yllätyksenä. Pääasia, että lapsella on hyvä ja turvallinen suhde.

Enemmän tällaista 1960-luvulla syntynyttä hirvitti uutinen siitä, että tähän mennessä on tänä vuonna kuollut 13 ihmistä lähisuhdeväkivallan vuoksi.

Onneksi en ole joutunut ajattelemaan moista .3tyttöä jotka ovat poikien kanssa.

Olen syntynyt 1961 enkä reagoinut mitenkään erityisesti. Olinhan jo aavistellut asian monta vuotta. Mukavaa kun kertoi, osoitti luottamusta ja sitä, että meillä on läheiset ja lämpimät välit. 

Vierailija kirjoitti:

Onneksi en ole joutunut ajattelemaan moista .3tyttöä jotka ovat poikien kanssa.

Miten niin "onneksi"?

Olen syntynyt -67 ja vanhimmasta lapsestani näki jo yläasteella, että tulee seurustelemaan saman sukupuolen edustajien kansss. "Tiesin" siis jo ennen lastani, toki odotin -vuosia- että hän olisi itse valmis kertomaan minulle. Seurustelee nyt neljättä vuotta oikein fiksun ja mukavan nuoren kanssa, äitinä minulle tärkeintä on että tiedän lapseni olevan onnellinen.

Riippuu varmaan "jonkin verran" äidistä :D No shit. Etköhän tunne äitisi paremmin kuin kukaan täällä. 

Lastani rakastan, mutta suhdettaan en hyväksy. Saa tulla kotiin, jos haluaa, kumppaninsa ei. Tätä en ole koskaan hänelle sanonut, on tajunnut sen itsekin.

Ei olisi minulle ongelma. Olen syntynyt -64. Lapseni ovat heteroseksuaalisia.

Mutta minulla on kaveri pariskunta jotka eivät hyväksyisi poikansa homoutta.

Olen nainen, syntynyt-61 enkä pidä homoseksuaalisuutta mitenkään ihmeellisenä tai outona. Kerro ihmeessä äidillesi, tuskin hän siitä pahastuu. Ehkä hän on sen jo arvannutkin ja arvostaa sitä että luotat häneen. Sydämeltäsi putoaa iso taakka ja veikkaan että äitisi rakastaa sinua sen jälkeen entistä enemmän (jos ei ole jonkun uskonlahkon jäsen).

Hyvää elämää sinulle ja rakkaallesi!

Vierailija kirjoitti:

Lastani rakastan, mutta suhdettaan en hyväksy. Saa tulla kotiin, jos haluaa, kumppaninsa ei. Tätä en ole koskaan hänelle sanonut, on tajunnut sen itsekin.

Miksi et hyväksy?

En tykkäisi, mutta en kieltämäänkään menisi. 

N-65

Vierailija kirjoitti:

Lastani rakastan, mutta suhdettaan en hyväksy. Saa tulla kotiin, jos haluaa, kumppaninsa ei. Tätä en ole koskaan hänelle sanonut, on tajunnut sen itsekin.

Onpa tekopyhää

Olen vuonna -64 syntynyt homopojan isä. Myönnän aluksi olleeni järkyttynyt, mutta asiaa pohdiskeltuani totesin, että koska vaati pojalta vakavaa harkintaa ja pohdintaa tulla minulle kaapista, minun on oltava tämän luottamuksenosoituksen arvoinen. Kyse on poikani, ei minun elämästä. On yhdessä fiksun nuoren miehen kanssa, ehkä homous on ollut helpompi hyväksyä kun jokainen lapsen poikaystävä on ollut mukava, ei siis ole koskaan tuonut näytille keskenkasvuisua hölmöjä.