"Jos puu kaatuu metsässä, eikä kukaan ole sitä kuulemassa, kuuluuko siitä ääni?" Olenko tyhmä?

Onhan siinä filosofista pohdintaa eri puolilta. Tämä on hyvä esitys aiheesta ja historiasta: https://en.wikipedia.org/wiki/If_a_tree_falls_in_a_forest

Ehkä puu kaatui niin hitaasti ettei siitä kuulunut ääntä.

Mutta tosiaan kyse on filosofisesta pohdinnasta kuten edellä jo sanottiin.

Klassinen esimerkki tapauksesta ns. maalaisjärki/katu-uskottavuus vs. filosofinen pohdinta.

Tarkoitetaanko äänellä kaatumisen aiheuttamaa ilman värähtelyä, vai aistireaktiota kuuloelimissä?

No tietty kuuluu. Ei ääni ole mikään sosiaalinen konstruktio.

Jos kuvittelen, että metsässä kaatuu puu ja siitä kuuluu kova ääni, kuuluuko siitä ääni?

Vierailija kirjoitti:

Onhan siinä filosofista pohdintaa eri puolilta. Tämä on hyvä esitys aiheesta ja historiasta: https://en.wikipedia.org/wiki/If_a_tree_falls_in_a_forest

Ohis, mutta mua rasittaa filosofiassa ja filosofeissa tämä ihmiskeskeisyys ja ihmisen jalustalle nostaminen. Ihminen on maailmankaikkeuden keskus suunnilleen, koska maailmassa kaikki on riippuvaista siitä, onko ihminen mukana siinä vai ei. Kyllä mä käsitän, että ihmisaivot voivat tulkita asioita miten kuten ja miten ikinä sattuu, mutta tässä puu-kysymyksessä on kyse perusfysiikasta. Argh. Filosofit järkeviin töihin >:I

Kyllä, nimenomaan filosofinen näkökulma sinulla jää huomaamatta. 

Kuuluuko koirapillistä ääni. Kyllä kuuluu vaikket sitä kuulekkaan. Case solved, next case.

Tarkoitettanee, onko äänellä mitään merkitystä, kun kukaan ei ole kuulemassa sitä tai muutenkaan näkemässä ko. tapahtumaa. Kyseisen ajatuksen esille nostanut taho ei kuitenkaan laskenut eläinkuntaa keneksikään, koska mikään metsä ei ole vapaa elollisista olennoista. 

Jos yksinäinen itkee yksin peiton alla, onko sillä mitään merkitystä? Tai saavuttaa jotain hienoa, mutta ei ole ketään, kenelle kertoa siitä.

Filosofia on silkkaa hyödytöntä olkinukkien askartelemista: ensin keksitään ongelma, sitten jankataan siitä ihmiskunnan loppuun asti. Muuten tämä olisi ihan ookoo, mutta valitettavasti joillekin siitä maksetaan hyvää palkkaa verovaroista.

No tätä dilemma emme koskaan pysty ratkaisemaan. Emme voi käydä kuuntelemassa puun kaatumista mitenkään olematta heti osallisena siinä kuuntelijana.

Ääni on nimenomaan ilman värähtelystä syntyvä aistimus. Kun puu kaatuu ja ketään ei ole kuulemassa, siitä ei synny ääntä, mutta ääniaaltoja syntyy. Ääni, eli aistimus, syntyy vasta aivoissa.

Jos mies puhuu yksin metsässä, onko hän silti väärässä?

Kysymys on siitä, mikä Berkeleyn mukaan on olemassaoloa, ja se on ihmiskeskeisesti tarkasteltuna havaituksi tulemista. Idea kai on se, että subjektiivinen havainnointi on ainoa todiste olemassaolosta, järkiperäinen rationalisointi pöättelemällä puun sijainti on epävarmempi, ja siksi havainnointi tulee ennen järkeilyä tieteellisessä metodissa.

Hohhoijaa. Kyse on totuudesta ja sen havaitsemisesta. Yleensä kokemamme todellisuus perustuu jonkinlaiseen havaintoon. Tämän kysymyksen pointti on juuri se, että todellisuus on olemassa, vaikka emme ole sitä havainnoimassa ja paljon jää havaintojemme ulkopuolelle. 

Vierailija kirjoitti:

Ääni on nimenomaan ilman värähtelystä syntyvä aistimus. Kun puu kaatuu ja ketään ei ole kuulemassa, siitä ei synny ääntä, mutta ääniaaltoja syntyy. Ääni, eli aistimus, syntyy vasta aivoissa.

No just eli aivan hyödytöntä ja typerää semanttista pelleilyä. Argh!

-se sama ohis joka nyt juuttui tähän ketjuun

Vierailija kirjoitti:

Jos mies puhuu yksin metsässä, onko hän silti väärässä?

No tää on helppo. Tietenkin on :D Mutta vain, jos on eri mieltä asiasta vaimonsa kanssa.

Vierailija kirjoitti:

Filosofia on silkkaa hyödytöntä olkinukkien askartelemista: ensin keksitään ongelma, sitten jankataan siitä ihmiskunnan loppuun asti. Muuten tämä olisi ihan ookoo, mutta valitettavasti joillekin siitä maksetaan hyvää palkkaa verovaroista.

No esim. Berkeley joka tämän keksi teki kyllä pitkän uran kirkon palveluksessa