Mitä teet kun olet oikein vihainen?
Miten purat vihaa? Esim kun olet kokenut vääryyttä?
Kommentit (51)
Jo olen kokenut vääryyttää, niin en todellakaan jätä asiaa siihen, vaan teen kaikkeni, jotta epäeettinen toiminta loppuu. Erityisesti kun on kyseessä joku organisaatio, yritys, lääkäri tai muu valtaa käyttävä taho. Reklamaatiot välittömästi ylemmille tahoille ja ilmoitukset kaikille mahdollisille viranomaisille. Ei se muuten lopu ja on vastuutonta olla puuttumatta.
Vierailija kirjoitti:
Käsittelen tunteeni. Ensin tiedostan, että tältä minusta nyt tuntuu. Se on ok ja se menee ohi.
Joku teki ehkä minua kohtaan väärin. Minun ei ole syytä vihastua, vaan korjata vääryys, mikäli se on korjattavissa. Jos ei, niin elämä jatkuu.
Kuulostaapa helpolta. Ei ole tainnut isoja vastoinkäymisiä olla?
Lähden juoksemaan, juoksen niin kauas kuin jaksan ja kiukkuni laantuu. Sitten kun olen sopivasti rauhoittunut kävelen sieltä kotiin käsitellen mielessäni asiaa.
Itken ja olen ilkeä niille ihmisille jotka on tehny vääryyttä
Saadakseen minut suuttumaan, täytyy olla läheinen ja tärkeä ihminen. Muiden teot ja sanat valuvat kuin vesi hanhen selästä. Olen aika harvoin vihainen, koska läheiseni ovat viisaita ihmisiä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Käsittelen tunteeni. Ensin tiedostan, että tältä minusta nyt tuntuu. Se on ok ja se menee ohi.
Joku teki ehkä minua kohtaan väärin. Minun ei ole syytä vihastua, vaan korjata vääryys, mikäli se on korjattavissa. Jos ei, niin elämä jatkuu.
Kuulostaapa helpolta. Ei ole tainnut isoja vastoinkäymisiä olla?
Missä sanottiin että se on helppoa?
Moni vastaaja näyttää pitävän vihaa aika kevyenä tunteena jonka käsittely on yksinkertaista. Hienoa, jos ette ole joutuneet kokemaan voimakasta vihaa elämässänne, esim siksi että itse tai läheisenne olisi joutunut vaikka rikoksen kohteeksi tai elämä kärsinyt muuten jonkun toisen ihmisen toiminnan takia.
Vierailija kirjoitti:
Heittelen lautasia.
Omassa keittiössä?
menen hakkaamaan halkoja.muutaman motin kun tekee niin alkaa oleen rauhallinen olo.
Raivoan mieleni sisällä, ehkä kirjoitan siitä.
Vierailija kirjoitti:
Moni vastaaja näyttää pitävän vihaa aika kevyenä tunteena jonka käsittely on yksinkertaista. Hienoa, jos ette ole joutuneet kokemaan voimakasta vihaa elämässänne, esim siksi että itse tai läheisenne olisi joutunut vaikka rikoksen kohteeksi tai elämä kärsinyt muuten jonkun toisen ihmisen toiminnan takia.
Olen kokenut yllämainitut. Vihaaminen olisi kuin palkinnon antaminen pahantekijälle. Why bother. Keskityn hyviin ja positiivisiin asioihin elämässäni, nyt ja tulevaisuudessa. Pahantekijät voivat uida puolestani omassa loassaan. Asenne- ja elämänvalintakysymys. :)
En tiedä, en ole koskaan ollut todella vihainen.
Vierailija kirjoitti:
Moni vastaaja näyttää pitävän vihaa aika kevyenä tunteena jonka käsittely on yksinkertaista. Hienoa, jos ette ole joutuneet kokemaan voimakasta vihaa elämässänne, esim siksi että itse tai läheisenne olisi joutunut vaikka rikoksen kohteeksi tai elämä kärsinyt muuten jonkun toisen ihmisen toiminnan takia.
Mistäköhän nyt niin päättelet? Jos kertoo mikä se ensireaktio on mihin sitä vihaa purkaa, niin ei kai se tarkoita sitä että ongelma olisi sillä kokoon käsitelty ja unohdettu? Se vaan vastaa esitettyyn kysymykseen, kun taas sinä kuvittelet jotain ihan muuta.
Jos olen vihainen miehelle niin tekaisen rikosilmoituksen raiskauksesta. Vaikka näyttö puuttuisi eikä mitään todisteita löydy niin silti saan näillä syytteillä tuhottua koko miehen elämän vaikka tuomiota ei tule
Käsittelen tunteeni. Ensin tiedostan, että tältä minusta nyt tuntuu. Se on ok ja se menee ohi.
Joku teki ehkä minua kohtaan väärin. Minun ei ole syytä vihastua, vaan korjata vääryys, mikäli se on korjattavissa. Jos ei, niin elämä jatkuu.