Jos sulla oli poikkeuksellisen kova kuri lapsena ja nuorena, millainen sinusta tuli aikuisena? Kiltti vai päinvastoin kapinallinen? Vai millainen?

Minua ei kuritettu, mutta muuten oli aika tiukkaa. Taidan olla liian kiltti ja yritän miellyttää muita. Olen yrittänyt huonoin tuloksin päästä siitä eroon.

Meillä oli todella tiukka kuri kotona. 90- luvun alussa olen syntynyt ja kotona tehtiin juuri niinkuin isä sanoi. Jos poikkuroi, sai remmistä. Nykyään ehkä parisuhteessani siedän huonosti "käskyttämistä" joka ei välttämättä muiden silmään siltä kuulosta, mutta itse sen koen sellaisena. Tiedostan ongelman itsekin, aiheuttaa turhia riitoja kun kapinoin omasta vapaudesta viimeiseen asti...

Minusta tuli kiltti ja identiteetitön syrjäytynyt. Viime aikoina olen ottanut kuitenkin itsestäni selvää ja alkanut vapautua itseilmaisussa. Terapiassakin olisi kannattavaa minun käydä.

Vierailija kirjoitti:

Minua ei kuritettu, mutta muuten oli aika tiukkaa. Taidan olla liian kiltti ja yritän miellyttää muita. Olen yrittänyt huonoin tuloksin päästä siitä eroon.

Samoin, paitsi ihan viime vuosina on tullut enemmän rohkeutta sanoa mielipiteensä. Erityisesti tämä näkyy töissä, jossa näin esimiesasemassa on pakkokin olla jämäkkä. Hitaasti yritän kasvattaa selkärankaa myös kotona. Puoliso in vähän ihmeissään, eikä välttämättä positiivisesti.

Meillä oli tosi tiukat säännöt kaikessa kotitöissä. Lopputuloksena minusta tuli aikuisena laiska ja sotkuinen.

Emme ikinä saaneet remmistä, tukkapöllyä ym. Mutta piti olla hiljaa, eikä saanut mennä kylään tai kutsua meille ketään. Aina haukuttiin jostakin.

Tuli näennäisesti sosiaalinen, mutta eristäytyvä ihminen. 

Kuri oli tiukka, säännöistä pidettiin kiinni risun ja remminkin avulla. Minusta tuli vapaudenkaipuinen aikuinen; ei lapsia, ei parisuhdetta, muutan usein ja matkustan ympäri maailmaa. En halua mitään siteitä enkä käskyttäjiä.

Vierailija kirjoitti:

Meillä oli todella tiukka kuri kotona. 90- luvun alussa olen syntynyt ja kotona tehtiin juuri niinkuin isä sanoi. Jos poikkuroi, sai remmistä. Nykyään ehkä parisuhteessani siedän huonosti "käskyttämistä" joka ei välttämättä muiden silmään siltä kuulosta, mutta itse sen koen sellaisena. Tiedostan ongelman itsekin, aiheuttaa turhia riitoja kun kapinoin omasta vapaudesta viimeiseen asti...

Kuulostaa siinä mielessä tutulta, että se vanhemillle vastaan sanominen tai tottelemattomuus tuntui olleen se pahin "rikos", josta tuli välillä sitä vyötäkin. Mutta sitten muistan kun esim. rikoin osittain ihan omaa huolimattomuuttani ja tyhmyyttäni yhden aika arvokkaan jutun, niin se kuitattiin sillä, että vahinkoja sattuu, eikä siitä seurannut mitään. Ja nämä mainitut tilanteet oli ihan aika isona, eli ei ollut kyse pikkulapsen tottelemattomuudesta tai vahingosta.

ap

Vierailija kirjoitti:

Minusta tuli kiltti ja identiteetitön syrjäytynyt. Viime aikoina olen ottanut kuitenkin itsestäni selvää ja alkanut vapautua itseilmaisussa. Terapiassakin olisi kannattavaa minun käydä.

Pitää vielä mainita, että kilttiys on varmaan jäykästä kurista tullut ja identiteetittömyys taasen siitä, että kotiympäristö oli rakkaudeton. Sanoisin, että enemmän olen kärsinyt jälkimmäisestä.

T: Sama

Vierailija kirjoitti:

Meillä oli tosi tiukat säännöt kaikessa kotitöissä. Lopputuloksena minusta tuli aikuisena laiska ja sotkuinen.

Sama! Yksin asuessa ei jaksanut millään siivota ja kämppä oli välillä ihan kamalassa kunnossa. Oliskohan niin, että oli tottunut, että joku sanoo säännöt ja kun kukaan ei käskenytkään, niin ei jaksanut tehdä mitään?

Kuri oli tiukka ja minusta tuli asiansa perusteleva, mielipiteissään vahva ja itseään sekä muita faktoilla puolustava. Kovaan kuriin kun liittyi myös oikeudenmukaisuus ja toisen kunnioittaminen - kyllä, vanhempani kunnioittivat minua eivätkä esittäneet tuuliviiriä. Tänään sallittu oli huomennakin sallittua eikä keksitty mitään omituisia mahdottomia rangaistuksia. Kun tiesin rajani, saatoin toimia niiden sisällä, vaikka siellä joskus ahdasta olikin. Edelleen odotan, että muut pitävät lupauksensa ja sopimukset. Jos niin ei ole, loppuu ystävyys siihen.

Vierailija kirjoitti:

Kuri oli tiukka ja minusta tuli asiansa perusteleva, mielipiteissään vahva ja itseään sekä muita faktoilla puolustava. Kovaan kuriin kun liittyi myös oikeudenmukaisuus ja toisen kunnioittaminen - kyllä, vanhempani kunnioittivat minua eivätkä esittäneet tuuliviiriä. Tänään sallittu oli huomennakin sallittua eikä keksitty mitään omituisia mahdottomia rangaistuksia. Kun tiesin rajani, saatoin toimia niiden sisällä, vaikka siellä joskus ahdasta olikin. Edelleen odotan, että muut pitävät lupauksensa ja sopimukset. Jos niin ei ole, loppuu ystävyys siihen.

Saitko jo lapsena perustella mielipiteitäsi? Vai tuliko tuo vasta aikuisena? Meillä mielipiteen sanominen ja perustelu faktoilla oli ehdottomasti kiellettyä. Lasten ei kuulunut puhua kuin puhuteltaessa.

Vierailija kirjoitti:

Kuri oli tiukka ja minusta tuli asiansa perusteleva, mielipiteissään vahva ja itseään sekä muita faktoilla puolustava. Kovaan kuriin kun liittyi myös oikeudenmukaisuus ja toisen kunnioittaminen - kyllä, vanhempani kunnioittivat minua eivätkä esittäneet tuuliviiriä. Tänään sallittu oli huomennakin sallittua eikä keksitty mitään omituisia mahdottomia rangaistuksia. Kun tiesin rajani, saatoin toimia niiden sisällä, vaikka siellä joskus ahdasta olikin. Edelleen odotan, että muut pitävät lupauksensa ja sopimukset. Jos niin ei ole, loppuu ystävyys siihen.

Meillä oli tän tapaista menoa kotona myöskin ja opin sen, että lupaukset pidetään ja sovitusta pidetään kiinni. Petyn aivan valtavasti ihmisiin kun he eivät toimi niin kuin on sovittu. Koen luokkaavaa kun ei saavuta paikalle sovittuun aikaan ja annetaan toisten odottaa. En käsitä yhtään sellasia kroonisesti myöhässä olevia, että kuinka he kehtaavat tulla tunninkin myöhässä eikä sitten tee muuta kuin rentona naureskellen pyytää anteeksi kun "vähän myöhästyi" ja minä olen istunut jossain puistossa tunnin.

Vierailija kirjoitti:

Minua ei kuritettu, mutta muuten oli aika tiukkaa. Taidan olla liian kiltti ja yritän miellyttää muita. Olen yrittänyt huonoin tuloksin päästä siitä eroon.

Sama, mutta kyllä mä kapinoin salaa, mm. karkaamalla discoon ja väärensin isän nimikirjoituksia, että sain osallistua tanssitunnille koulussa, piti hyväksyttää suunnitelma kotona, se oli siihen aikaan. Meillä oli hyvin tiukka uskonnollinen vakaumus.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kuri oli tiukka ja minusta tuli asiansa perusteleva, mielipiteissään vahva ja itseään sekä muita faktoilla puolustava. Kovaan kuriin kun liittyi myös oikeudenmukaisuus ja toisen kunnioittaminen - kyllä, vanhempani kunnioittivat minua eivätkä esittäneet tuuliviiriä. Tänään sallittu oli huomennakin sallittua eikä keksitty mitään omituisia mahdottomia rangaistuksia. Kun tiesin rajani, saatoin toimia niiden sisällä, vaikka siellä joskus ahdasta olikin. Edelleen odotan, että muut pitävät lupauksensa ja sopimukset. Jos niin ei ole, loppuu ystävyys siihen.

Meillä oli tän tapaista menoa kotona myöskin ja opin sen, että lupaukset pidetään ja sovitusta pidetään kiinni. Petyn aivan valtavasti ihmisiin kun he eivät toimi niin kuin on sovittu. Koen luokkaavaa kun ei saavuta paikalle sovittuun aikaan ja annetaan toisten odottaa. En käsitä yhtään sellasia kroonisesti myöhässä olevia, että kuinka he kehtaavat tulla tunninkin myöhässä eikä sitten tee muuta kuin rentona naureskellen pyytää anteeksi kun "vähän myöhästyi" ja minä olen istunut jossain puistossa tunnin.

Sama täällä! Poden huonoa omaatuntoa jos myöhästyn jostain pari minuuttia ja vaikka juoksen, että olisin ajoissa. Ja ärsyttää suuresti, jos muut ei pidä kiinni aikataulusta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meillä oli tosi tiukat säännöt kaikessa kotitöissä. Lopputuloksena minusta tuli aikuisena laiska ja sotkuinen.

Sama! Yksin asuessa ei jaksanut millään siivota ja kämppä oli välillä ihan kamalassa kunnossa. Oliskohan niin, että oli tottunut, että joku sanoo säännöt ja kun kukaan ei käskenytkään, niin ei jaksanut tehdä mitään?

Minulla kävi kai enemmän niin, että inhosin sitä jatkuvaa puunaamista ja yritin nuorena vältellä sitä kaikin tavoin, joten kun omassa kodissa ei enää ollut pakko siivota niin tarkasti, sotkua alkoi kertyä. Esimerkiksi tiskikoneen tyhjennän vasta sitten kun tiskipöytä on kukkuroillaan likaisia astioita, eivätkä kaikki edes mahdu uuteen koneelliseen.

Vierailija kirjoitti:

Kuri oli tiukka ja minusta tuli asiansa perusteleva, mielipiteissään vahva ja itseään sekä muita faktoilla puolustava. Kovaan kuriin kun liittyi myös oikeudenmukaisuus ja toisen kunnioittaminen - kyllä, vanhempani kunnioittivat minua eivätkä esittäneet tuuliviiriä. Tänään sallittu oli huomennakin sallittua eikä keksitty mitään omituisia mahdottomia rangaistuksia. Kun tiesin rajani, saatoin toimia niiden sisällä, vaikka siellä joskus ahdasta olikin. Edelleen odotan, että muut pitävät lupauksensa ja sopimukset. Jos niin ei ole, loppuu ystävyys siihen.

Kyllä meilläkin oli tavallaan oikeudenmukaista niin, että kyllä minä siinä vaiheessa, kun vyötä ruvettiin ottamaan esiin, tiesin mitä olin tehnyt väärin. Vaikka ei se tietenkään ollut oikeudenmukaista, että kuritettiin, mutta siis se peruste kuritukselle oli oikeudenmukainen!

Tiukka kuri oli mutta ei sentään kuritusta.

Minusta tuli tavallinen nainen, joka on panostanut uraan (minulla oli selkeä unelma-ammatti jota lähdin tavoittelemaan). Olen myös seikkailunhaluinen ja matkustanut paljon ennen perheen perustamista, jonka teen juuri nyt. Luonteeltani olen aika ujo ja kiltti ja tunnollinen.

Niin tiukka kuri ettei voinut hengittää.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kuri oli tiukka ja minusta tuli asiansa perusteleva, mielipiteissään vahva ja itseään sekä muita faktoilla puolustava. Kovaan kuriin kun liittyi myös oikeudenmukaisuus ja toisen kunnioittaminen - kyllä, vanhempani kunnioittivat minua eivätkä esittäneet tuuliviiriä. Tänään sallittu oli huomennakin sallittua eikä keksitty mitään omituisia mahdottomia rangaistuksia. Kun tiesin rajani, saatoin toimia niiden sisällä, vaikka siellä joskus ahdasta olikin. Edelleen odotan, että muut pitävät lupauksensa ja sopimukset. Jos niin ei ole, loppuu ystävyys siihen.

Kyllä meilläkin oli tavallaan oikeudenmukaista niin, että kyllä minä siinä vaiheessa, kun vyötä ruvettiin ottamaan esiin, tiesin mitä olin tehnyt väärin. Vaikka ei se tietenkään ollut oikeudenmukaista, että kuritettiin, mutta siis se peruste kuritukselle oli oikeudenmukainen!

Itse yhdistän ruumiillisen kurituksen johonkin ihan hulluihin sekovanhempiin. Se vaan tuntuu niin absurdilta, että lasta lyödään vyöllä pepulle. Aika jännä, että joku voi kokea sen kuitenkin tavallaan oikeudenmukaisena.