Lue keskustelun säännöt.
Avioliitto, avioehto ja perillisten epätietoisuus
27.06.2019 |
Olen avioitunut puolisoni kanssa noin viisikymppisenä, kuutisen vuotta sitten. Teimme tiukan avioehdon. Minä olen meistä varakkaampi; miehelläni on ollut omaisuutta, mutta hän on antanut sen lahjoituksina mm. lapsilleen vuosien mittaan, ja hänen eläkkeensä on pienehkö. Hänen lapsensa eivät ymmärrä isänsä taloudellista tilannetta - ja miten olisivatkaan ymmärtäneet, kun isänsä on avokätisesti heitä auttanut erilaisissa käänteissä.
Asuntomme on yhteinen, mutta lisäksi minulla on omistuksessani kesämökki niemennokassa sekä kaksi lomaosaketta. Mökin olen hankkinut avioliiton aikana, mutta luonnollisesti se kuuluu avioehdon piiriin, lomaosakkeet ovat olleet minulla jo kauan. Käsittääkseni mieheni ei ole omistuksistamme puhunut lapsilleen: hän puhuu "meidän mökistä" ja "meidän lomaosakkeista". Ja miehen lapset luultavasti luulevat näiden kaikkien olevan yhteisiä.
Mies on myös kaavaillut yhteisen asuntomme myyntiä, jotta voisimme siirtyä asumisoikeusasuntoon. Ja ehdottanut myös sitä, että minä ostaisin asunnostamme häneltä puolet, eli asunto siirtyisi yksin minun nimiini. Jotta hänellä olisi rahaa, jotta voisi auttaa lapsiaan.
Olen vähän huolissani. Kun jompi kumpi meistä kuolee, tulee totuus tietenkin viimeistään silloin paljastumaan - ja suruaikana yllätyksenä tuleva perinnön puute voi aiheuttaa skismaa välillemme. Mieheni ei halua, että puhun tilanteesta - hän esimerkiksi loukkaantui kerran verisesti, kun tulin tyttärensä kuullen puhuneeksi "minun mökistäni". Onko minun asiani informoida kuitenkin miehen lapsia omistussuhteista, vai odottelenko tässä vain mahdollista tulevaisuudessa tapahtuvaa pesänselvitystä ja riitoja, kauhulla...?
Jos kyseessä olisi sinun isäsi ja hänen vaimonsa, miten toivoisit vaimon menettelevän? Miehellä ja hänen lapsillaan on hyvät välit, ja minullakin on hyvät välit näiden aikuisten lasten kanssa. Itselläni on kuitenkin myös aikuiset lapset, ja pidän itsestään selvänä, että omat lapseni aikanaan minut perivät, eivät mieheni lapset.
Kommentit (126)
En oikein ymmärrä mitä riitoja pelkäät jos miehesi kuolee? Jos asiat on hoidettu juridisesti oikein niin ei siinä ole mitään riitelemistä. Lapset eivät vain saa niin paljon kuin kuvittelevat mutta sen kanssa on heidän pakko elää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei siinä mitään riitelemistä ole jos ne on sinun omaisuuttasi.
Mitä mies sanoo siihem kun kerrot hänelle ajatuksesi siitä kuinka lapset mahdollisesti suhtautuvat siihen että kuoleman jälkeenpaljastuu että kaikki onkin sinun?
Odottaako nyky aikuiset oikeasti noin kovasti perintöä? Itse ainakin toivon olevani jo vanha kun minun vanhemmistani aika jättää. Siinä vaiheessa perinnöllä tuskin enää on mitään mullistavaa merkitystä, joten minulle on ihan sama miten vanhempani raha-asiansa hoitavat. Eli ehkä teidänkään ei tarvitse raha-asioitanne jakaa lapsienne/miehen lasten kanssa?
Isäni ei ole niin tyhmä, että olisi avioitunut tai muuttanut yhteen kenenkään kanssa. Seurustella voi muutenkin sekä pitää rahat ja rakkauden näppärästi erillään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En näe mikä tässä on ongelmana kun vaikuttaa siltä että loppuviimeksi olet huolissasi siitä että miehen lapset alkaisivat vaatia sinun omaisuuttasi itselleen jos kuolet ensin. Ja jotenkin omat lapsesi jäisivät puille paljaille. Suosittelen että käyt lakimiehen juttusilla (hyvä perintöasioihin perehtynyt juristi) niin saat mielenrauhan.
Muuten ei ole sinun asiasi kertoa miehesi lapsille että hän on pa. Jos ukko on niin tyhmä että haluaa esittää varakasta pappa-betalar iskää niin se on voivoi. Toki voit antaa ymmärtää sivulausein ettei ukolla ole rahaa jaeltavaksi.
Sitä kannattaa miettiä onko järkevää hankkiutua eroon omasta asunnosta jos ainoa motivaatio sille on jakaa rahat jälkeläisille. Tässä saat olla tarkkana ettet joudu maksajaksi kun ukko onkin varaton eikä pysty enää maksamaan asumistaan tai elämistään. Vielä kun vanhenette ja tarvitaan avustajia tms. niin sinähän ne maksat.
Vierailija kirjoitti:
Isäni ei ole niin tyhmä, että olisi avioitunut tai muuttanut yhteen kenenkään kanssa. Seurustella voi muutenkin sekä pitää rahat ja rakkauden näppärästi erillään.
Olihan tuossakin pidetty rahat ja rakkaus erillään: kas kun on se avioehto.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ehkä sinä kuolet ensin, eikä sun tarvi huolehtia?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Isäni ei ole niin tyhmä, että olisi avioitunut tai muuttanut yhteen kenenkään kanssa. Seurustella voi muutenkin sekä pitää rahat ja rakkauden näppärästi erillään.
Olihan tuossakin pidetty rahat ja rakkaus erillään: kas kun on se avioehto.
No eipäs olekaan. Yhteinen asunto ja lesken asumusoikeus.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Siis onko miehesi lapset täysin hänen varassaan rahalisesti?
Avioehto on tehty sekä eron että kuoleman varalle, siinä on siis avioehto ja keskinäinen testamentti.
Tuskin nuo lapset varsinaisesti perintöä sinänsä odottavat, varmasti haluavat mieluiten pitää isänsä kauan. Mutta häijyltä tuntuu ajatus, että aikanaan isän poismenon aiheuttaman surun lisäksi tulee pettymystä perinnönjaossa.
Toki tuo nyt on vähän näkynyt epäselvyytenä jo tässä nykyisessä tilanteessamme. Omat lapseni ovat olleet kesämökilläni ("mökillämme") enemmän kuin miehen lapset, auttelemassa ja myös viihtymässä, aikomukseni onkin pikku hiljaa siirrellä sitä kahden lapseni nimiin ennen kuin itse kuolen. Miehen lapsista toinen vihjaisi ihmetyksestään, miksei heitä ole sinne kutsuttu yhtä paljon. No ei ole, eikä edellytetty työpanostakaan, kun se mökkihän ei tule hänen olemaan ikinä.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Faktat pöytään vain. Ja kuka sanoo, että mies kuolee ensimmäisenä.
Vierailija kirjoitti:
Isäni ei ole niin tyhmä, että olisi avioitunut tai muuttanut yhteen kenenkään kanssa. Seurustella voi muutenkin sekä pitää rahat ja rakkauden näppärästi erillään.
Siis mitä tyhmää tarinan mies on tehnyt? Paitsi huiputtanut lapsensa luulemaan, että on omaisuutta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Isäni ei ole niin tyhmä, että olisi avioitunut tai muuttanut yhteen kenenkään kanssa. Seurustella voi muutenkin sekä pitää rahat ja rakkauden näppärästi erillään.
Siis mitä tyhmää tarinan mies on tehnyt? Paitsi huiputtanut lapsensa luulemaan, että on omaisuutta.
Mennyt naimisiin.
Eihän se miehen ongelma ole mitenkään, muten kukakin pahoittaa mielensä hänen kuoltuaan. Eipä ole tilannetta näkemässä.
Ensinnäkin, sinä et voi olla se, joka menee kertomaan miehen lapsille jotain, mitä mies ei heille tahdo kertoa. Mutta voit tehdä miehelle täysin selväksi, mitä mieltä olet hänen tavastaan "huijata" lapsiaan. Voit myös avoimesti kertoa omille lapsillesi tilanteen ja tosiaan puhua minun mökistäni ja minun lomaosakkeistani niiden miehenkin lasten kuullen, koska osallistuminen lasten huijaamiseen on väärin.
Tottakai on selvää, että lapset ovat itse vastuussa tuntemuksistaan ja reagoinneistaan mutta isähän ihan tahallisesti johtaa heitä harhaan, kun ei halua kertoa, mikä omaisuus on sinun ja mikä hänen ja suuttuu, jos asiasta mainitsee. Hän siis teeskentelee rikkaampaa kuin on, laittaa lapset ehkä tekemään hankintoja, joihin heillä ei oikeasti olisi varaa (tai ottamaan liian isoja lainoja, kun perinnöllä ne voi sitten kuitata) ja jättää asioiden selvittelyn sitten sinulle, jos sattuu kuolemaan ensin (niin kuin hän näyttää olettavan).
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Isäni ei ole niin tyhmä, että olisi avioitunut tai muuttanut yhteen kenenkään kanssa. Seurustella voi muutenkin sekä pitää rahat ja rakkauden näppärästi erillään.
Siis mitä tyhmää tarinan mies on tehnyt? Paitsi huiputtanut lapsensa luulemaan, että on omaisuutta.
Mennyt naimisiin.
Ja menettänyt siinä mitä?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Isäni ei ole niin tyhmä, että olisi avioitunut tai muuttanut yhteen kenenkään kanssa. Seurustella voi muutenkin sekä pitää rahat ja rakkauden näppärästi erillään.
Siis mitä tyhmää tarinan mies on tehnyt? Paitsi huiputtanut lapsensa luulemaan, että on omaisuutta.
Mennyt naimisiin.
Ja menettänyt siinä mitä?
Kaiken.
Miksi ihmeessä menitte naimisiin, koska lapsia ette hanki. Leskeneläkkeen takiako?
No ei kuulu vanhempieni raha-asiat minulle ennen kuin sinä vaiheessa kun on pakko (= jompikumpi kuolee). Jos tuosta riita tulee, ongelma on riitelijän, ei sun. Varmistapa vaan, että avioehto on tehty myös kuoleman, eikä vain avioeron, varalle. Nimim. kokemusta tuosta on...