Lue keskustelun säännöt.
Avioliitto, avioehto ja perillisten epätietoisuus
27.06.2019 |
Olen avioitunut puolisoni kanssa noin viisikymppisenä, kuutisen vuotta sitten. Teimme tiukan avioehdon. Minä olen meistä varakkaampi; miehelläni on ollut omaisuutta, mutta hän on antanut sen lahjoituksina mm. lapsilleen vuosien mittaan, ja hänen eläkkeensä on pienehkö. Hänen lapsensa eivät ymmärrä isänsä taloudellista tilannetta - ja miten olisivatkaan ymmärtäneet, kun isänsä on avokätisesti heitä auttanut erilaisissa käänteissä.
Asuntomme on yhteinen, mutta lisäksi minulla on omistuksessani kesämökki niemennokassa sekä kaksi lomaosaketta. Mökin olen hankkinut avioliiton aikana, mutta luonnollisesti se kuuluu avioehdon piiriin, lomaosakkeet ovat olleet minulla jo kauan. Käsittääkseni mieheni ei ole omistuksistamme puhunut lapsilleen: hän puhuu "meidän mökistä" ja "meidän lomaosakkeista". Ja miehen lapset luultavasti luulevat näiden kaikkien olevan yhteisiä.
Mies on myös kaavaillut yhteisen asuntomme myyntiä, jotta voisimme siirtyä asumisoikeusasuntoon. Ja ehdottanut myös sitä, että minä ostaisin asunnostamme häneltä puolet, eli asunto siirtyisi yksin minun nimiini. Jotta hänellä olisi rahaa, jotta voisi auttaa lapsiaan.
Olen vähän huolissani. Kun jompi kumpi meistä kuolee, tulee totuus tietenkin viimeistään silloin paljastumaan - ja suruaikana yllätyksenä tuleva perinnön puute voi aiheuttaa skismaa välillemme. Mieheni ei halua, että puhun tilanteesta - hän esimerkiksi loukkaantui kerran verisesti, kun tulin tyttärensä kuullen puhuneeksi "minun mökistäni". Onko minun asiani informoida kuitenkin miehen lapsia omistussuhteista, vai odottelenko tässä vain mahdollista tulevaisuudessa tapahtuvaa pesänselvitystä ja riitoja, kauhulla...?
Jos kyseessä olisi sinun isäsi ja hänen vaimonsa, miten toivoisit vaimon menettelevän? Miehellä ja hänen lapsillaan on hyvät välit, ja minullakin on hyvät välit näiden aikuisten lasten kanssa. Itselläni on kuitenkin myös aikuiset lapset, ja pidän itsestään selvänä, että omat lapseni aikanaan minut perivät, eivät mieheni lapset.
Kommentit (126)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Avioehto on tehty sekä eron että kuoleman varalle, siinä on siis avioehto ja keskinäinen testamentti.
Tuskin nuo lapset varsinaisesti perintöä sinänsä odottavat, varmasti haluavat mieluiten pitää isänsä kauan. Mutta häijyltä tuntuu ajatus, että aikanaan isän poismenon aiheuttaman surun lisäksi tulee pettymystä perinnönjaossa.
Toki tuo nyt on vähän näkynyt epäselvyytenä jo tässä nykyisessä tilanteessamme. Omat lapseni ovat olleet kesämökilläni ("mökillämme") enemmän kuin miehen lapset, auttelemassa ja myös viihtymässä, aikomukseni onkin pikku hiljaa siirrellä sitä kahden lapseni nimiin ennen kuin itse kuolen. Miehen lapsista toinen vihjaisi ihmetyksestään, miksei heitä ole sinne kutsuttu yhtä paljon. No ei ole, eikä edellytetty työpanostakaan, kun se mökkihän ei tule hänen olemaan ikinä.
Ap
Onhan tuo vähän erikoista pimittää tietoa. Ihan reilusti voisitte sanoa, että olet siirtämässä mökkiä lastesi nimiin, koska se on sinun. Miehen lapsilla ei tietenkään ole mitään riitautettavaa, vaikka asia selviäisi isän kuoleman jälkeen, mutta miksi tuon pitää olla niin salamyhkäistä?
Jos mökki tulee joskus taas puheeksi, niin vastaa vaan suoraan.
Viimeistään ap:n lapset joskus vahingossa kahvipyödässä möläyttää miehen lapsille, että saivat sen mökin ennakkoperintönä ap:lta, ja silloin soppa on valmis.
Valheet paljastuu aina.
Siinä ei ole mitään ”kahvipöydässä möläyttää”, itse tämän naisen lapsena kertoisin sen itsestään selvänä asiana tyyliin, ”tuleehan siitä aikamoiset perintöverot , kun äiti joskus kuolee ja se omistaa tuon kesämökin, ne kakais osaketta ja ym ym.” .Tuosta pitäisi toisten tajuta ,ettei niiden isä omista ko omaisuutta.
Täytyisi olla kyllä aika pesunkestävä juntti joka lähtee rahoista tuolla tavalla puhumaan, ja vielä perintöveroista äidin eläessä!
No voi hyvänen aika . Kyllähän kaikissa sivistyneissä perheissä puhutaan perintöveroista. Jos on ahkeroinut ja tehnyt paljon töitä maksaen jo kerran verot, niin kyllä me useinkin puhutaan ja pähkitään, miten toimia ,ettei tarvitsisi maksaa niin paljon perintöveroja ( siis paljon on lähes satatuhatta), Olemme 7/8 kymppisiä. Kaikki kuolee joskus.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen tällä hetkellä jo kolmatta vuotta kestäneen kuolinpesäriidan syövereissä.
Suomen oikeuslaitos mahdollistaa riitelyn olipa oikeassa tai väärässä, joten haluatko että omat lapsesi joutuvat sellaiseen höykytykseen ja sinun omaisuutesi valuu heidän käsistään kuolinpesäsi ylläpitoon ja ja juristeille? Puhutaan kymmenistä tuhansista, joita meilläkin on nyt kolmessa vuodessa mennyt. Mitään ei saada hoidettua syystä, että joukossa tarvitsee olla vain yksi riitelevä henkilö ja joka kieltäytyy yhteistyöstä.
Oikeuslaitoksessamme asioiden käsittely kestää pitkään ruuhkista johtuen. Mekin odottelimme puolitoista vuotta ensimmäistä käräjäoikeuden käsittelyä. Sille ei vaan voi mitään, eikä edes parhaimmat juristitkaan voi. Laske huviksesi, mitä se maksaisi jos kyse olisi sinun kuolinpesästä.
Et voi parhaalla tahdollasikaan saati selkeillä testamenteilla estää skismaa syntymästä, jos joukossa on yksikin asiat väärin käsittävä henkilö. Toki avioehdot ja testamentit sulkevat suut silloin, kun ne ovat yksioikoisen selvät.
Jos olisin sinä en välttämättä julistaisi asiaa, mutta kertoisin asioista pikku hiljaa sivulauseissa. Esim. maksoin juuri minun mökistäni kiinteistöveron. Voitko kuvitella, mitä se maksaa? On tässä yhdellä naisella maksamista jne. Silloin se asia tulee selväksi niin, että jokainen ehtii asian sisäistämään ja ymmärtämään.
Naapurillani kävi täsmälleen pelkäämälläsi tavalla, miten hänen miehensä puhui omille lapsilleen meidän talosta ja mökistä. Miehen kuollessa hänen lapsensa laittoivat juristin asialle juuri siksi, että he olivat ymmärtäneet isänsä omistavan myös puolet naapurini omaisuudesta. Surun vallitessa tuollaiset tilanteet ovat hyvin stressaavia.
Et voi miellyttää ihmisiä silloin, kun kyse on faktoista.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Isäni ei ole niin tyhmä, että olisi avioitunut tai muuttanut yhteen kenenkään kanssa. Seurustella voi muutenkin sekä pitää rahat ja rakkauden näppärästi erillään.
Olihan tuossakin pidetty rahat ja rakkaus erillään: kas kun on se avioehto.
No eipäs olekaan. Yhteinen asunto ja lesken asumusoikeus.
Lesken asumisoikeutta tosiaan ei voi kumota millään paperilla, mutta meidän keskinäisessä testamentissa on tämä asia huomioitu: esitetty toiveena, että toisen kuoltua asunto (aika kallis semmoinen) myydään kohtuullisessa ajassa markkinahintaan, ja tuotto jaetaan lesken ja perikunnan kesken.
Ja eivät nuo miehen lapset tällä hetkellä enää mitenkään isänsä varassa ole, mutta kyllä tytär esim. autonsa rikkoutuessa pyysi korotonta lainaa uutta autoa varten isältään (luullen että isällä semmoisia rahoja on jossain jemmassa), ja mies antoi! (otti itse pankista lainaa). Ja lopulta, tyttären makseltua lainaa pienissä erissä muutaman kuukauden, antoi loppulainan tyttärelle joululahjaksi! Siis, tytär ei maksanut muutaman tonnin lainasta kuin muutaman satasen takaisin. Mies joutui kyllä pulittamaan koko lainan pankille. Tyttärellä on neljälle lapselleen kullekin oma säästötili, joissa on tonneja rahaa, lisäksi "jemmatili", johon hän "ei halua koskea" vissiin ikinä...
Ja kummankin lapsen palkka on reilusti parempi kuin isänsä eläke.
Myös miehen ex-puoliso ilmeisesti luulee, että mies on upporikas ja ui rahassa. Hän ainakin kannustaa aikuisia lapsiaan kääntymään isän puoleen aina kun ne ovat sössineet raha-asiansa (justiin tehtiin kolmen viikon etelänmatka parhaassa hotellissa ja sitten ups yhtäkkiä onkin vakuutusmaksut tai koira sairastui...jne.)
Miehen eläke on siis vähän yli 2000 e kuussa.
ap
Outoa että mies esittää lapsilleen mökin olevan yhteinen, mutta aika outoa tuokin, että ap tiedät miehen tyttären raha-asioita tilien määrän ja jopa saldon tarkkuudella. Miten aikuinen ja perheellinen tytär kehtaa pyytää isältään rahaa, jos on säästötilejä ja niillä tonneja? Ja tuossa toisessa viestissä sanot että lomailevat kalliisti, ja sitten ei ole vakuutusmaksuihin rahaa? Ja pankkitileillä on yhä tonneja, mutta ei rahaa vakuutusmaksuihin? Anteeksi vain, mutta kuulostaa ihan päättömältä.
Miehen tytär oli tosiaan tämä jolla on nää tilit lapsilleen + jemmatili. Miksikö tiedän? Koska tytär ihan itse on erittäin avoin näistä asioista, ja puhuu niistä paitsi minulle myös kaikille ystävilleen, veljelleen, minun lapsilleni ja Facebookissa kaikille kavereilleen.
Miehen poika taas on tämä, joka voi lähteä Afrikkaan safarille tai Kaukoitään sukelluslomalle kavereineen viikoiksi, ja sitten tuleekin yllätys yllätys joku äkillinen rahanmeno ja "just nyt" ei ole rahaa. Mutta onneksi hänellä on tuo isä...
Olen mä yrittänyt näistä suhteettomuuksista miehen kanssa puhua. Mutta kun se on ollut niin vaikeaa ja tuloksetonta, olen sittemmin vaiennut. Aikuinen mies on mieheni, ei dementti, ei holhottava, kai hän saa rahansa käyttää miten haluaa, tai näin olen ajatellut. Eksääni (lasteni isää) jouduin hyysäämään muutaman vuoden ennen kuin erottiin, mutta tälle olen kyllä sanonut, että en aio häntä hyysätä (ja siksi olen vaatinut hänet mukaan tähän omistusasuntoon, tässä on ainakin osa hänen omaisuuttaan kiinni. Asunto on hyvällä paikalla ja helposti myytävissä, ja varmasti saamme omamme pois. Tai sitten, jos mies kuolee ennen minua, saavat hänen lapsensa tästä edes jotain.
Miten se asunto siirtyy KOKONAAN sun nimiin jos ostat siitä PUOLET?
Vierailija kirjoitti:
Miten se asunto siirtyy KOKONAAN sun nimiin jos ostat siitä PUOLET?
Tietenkin siten, että puolet on jo alunperin ollut aloittajan. Kuten alussa selitettiin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Isäni ei ole niin tyhmä, että olisi avioitunut tai muuttanut yhteen kenenkään kanssa. Seurustella voi muutenkin sekä pitää rahat ja rakkauden näppärästi erillään.
Olihan tuossakin pidetty rahat ja rakkaus erillään: kas kun on se avioehto.
No eipäs olekaan. Yhteinen asunto ja lesken asumusoikeus.
Lesken asumisoikeutta tosiaan ei voi kumota millään paperilla, mutta meidän keskinäisessä testamentissa on tämä asia huomioitu: esitetty toiveena, että toisen kuoltua asunto (aika kallis semmoinen) myydään kohtuullisessa ajassa markkinahintaan, ja tuotto jaetaan lesken ja perikunnan kesken.
Ja eivät nuo miehen lapset tällä hetkellä enää mitenkään isänsä varassa ole, mutta kyllä tytär esim. autonsa rikkoutuessa pyysi korotonta lainaa uutta autoa varten isältään (luullen että isällä semmoisia rahoja on jossain jemmassa), ja mies antoi! (otti itse pankista lainaa). Ja lopulta, tyttären makseltua lainaa pienissä erissä muutaman kuukauden, antoi loppulainan tyttärelle joululahjaksi! Siis, tytär ei maksanut muutaman tonnin lainasta kuin muutaman satasen takaisin. Mies joutui kyllä pulittamaan koko lainan pankille. Tyttärellä on neljälle lapselleen kullekin oma säästötili, joissa on tonneja rahaa, lisäksi "jemmatili", johon hän "ei halua koskea" vissiin ikinä...
Ja kummankin lapsen palkka on reilusti parempi kuin isänsä eläke.
Myös miehen ex-puoliso ilmeisesti luulee, että mies on upporikas ja ui rahassa. Hän ainakin kannustaa aikuisia lapsiaan kääntymään isän puoleen aina kun ne ovat sössineet raha-asiansa (justiin tehtiin kolmen viikon etelänmatka parhaassa hotellissa ja sitten ups yhtäkkiä onkin vakuutusmaksut tai koira sairastui...jne.)
Miehen eläke on siis vähän yli 2000 e kuussa.
ap
Siis jos asunto on miehen, niin miksi siitä jaettaisiin hänen kuolemansa jälkeen sinulle rahaa?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Avioehto on tehty sekä eron että kuoleman varalle, siinä on siis avioehto ja keskinäinen testamentti.
Tuskin nuo lapset varsinaisesti perintöä sinänsä odottavat, varmasti haluavat mieluiten pitää isänsä kauan. Mutta häijyltä tuntuu ajatus, että aikanaan isän poismenon aiheuttaman surun lisäksi tulee pettymystä perinnönjaossa.
Toki tuo nyt on vähän näkynyt epäselvyytenä jo tässä nykyisessä tilanteessamme. Omat lapseni ovat olleet kesämökilläni ("mökillämme") enemmän kuin miehen lapset, auttelemassa ja myös viihtymässä, aikomukseni onkin pikku hiljaa siirrellä sitä kahden lapseni nimiin ennen kuin itse kuolen. Miehen lapsista toinen vihjaisi ihmetyksestään, miksei heitä ole sinne kutsuttu yhtä paljon. No ei ole, eikä edellytetty työpanostakaan, kun se mökkihän ei tule hänen olemaan ikinä.
Ap
Onhan tuo vähän erikoista pimittää tietoa. Ihan reilusti voisitte sanoa, että olet siirtämässä mökkiä lastesi nimiin, koska se on sinun. Miehen lapsilla ei tietenkään ole mitään riitautettavaa, vaikka asia selviäisi isän kuoleman jälkeen, mutta miksi tuon pitää olla niin salamyhkäistä?
Jos mökki tulee joskus taas puheeksi, niin vastaa vaan suoraan.
Viimeistään ap:n lapset joskus vahingossa kahvipyödässä möläyttää miehen lapsille, että saivat sen mökin ennakkoperintönä ap:lta, ja silloin soppa on valmis.
Valheet paljastuu aina.
Siinä ei ole mitään ”kahvipöydässä möläyttää”, itse tämän naisen lapsena kertoisin sen itsestään selvänä asiana tyyliin, ”tuleehan siitä aikamoiset perintöverot , kun äiti joskus kuolee ja se omistaa tuon kesämökin, ne kakais osaketta ja ym ym.” .Tuosta pitäisi toisten tajuta ,ettei niiden isä omista ko omaisuutta.
Täytyisi olla kyllä aika pesunkestävä juntti joka lähtee rahoista tuolla tavalla puhumaan, ja vielä perintöveroista äidin eläessä!
No voi hyvänen aika . Kyllähän kaikissa sivistyneissä perheissä puhutaan perintöveroista. Jos on ahkeroinut ja tehnyt paljon töitä maksaen jo kerran verot, niin kyllä me useinkin puhutaan ja pähkitään, miten toimia ,ettei tarvitsisi maksaa niin paljon perintöveroja ( siis paljon on lähes satatuhatta), Olemme 7/8 kymppisiä. Kaikki kuolee joskus.
Ei puhuta sivistyneissä perheissä rahasta kahvipöydässä, eikä toisten kuolemasta. Läkimiesten kanssa hoidetaan edullisimmat järjestelyt ja huolehditaan, että perintöveroihin on rahat perillisiä varten, ja nämä kerrotaan lyhyesti asianosaisille kahden kesken. Eikä niitä ikinä päivitellä mitenkään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Isäni ei ole niin tyhmä, että olisi avioitunut tai muuttanut yhteen kenenkään kanssa. Seurustella voi muutenkin sekä pitää rahat ja rakkauden näppärästi erillään.
Olihan tuossakin pidetty rahat ja rakkaus erillään: kas kun on se avioehto.
No eipäs olekaan. Yhteinen asunto ja lesken asumusoikeus.
Lesken asumisoikeutta tosiaan ei voi kumota millään paperilla, mutta meidän keskinäisessä testamentissa on tämä asia huomioitu: esitetty toiveena, että toisen kuoltua asunto (aika kallis semmoinen) myydään kohtuullisessa ajassa markkinahintaan, ja tuotto jaetaan lesken ja perikunnan kesken.
Ja eivät nuo miehen lapset tällä hetkellä enää mitenkään isänsä varassa ole, mutta kyllä tytär esim. autonsa rikkoutuessa pyysi korotonta lainaa uutta autoa varten isältään (luullen että isällä semmoisia rahoja on jossain jemmassa), ja mies antoi! (otti itse pankista lainaa). Ja lopulta, tyttären makseltua lainaa pienissä erissä muutaman kuukauden, antoi loppulainan tyttärelle joululahjaksi! Siis, tytär ei maksanut muutaman tonnin lainasta kuin muutaman satasen takaisin. Mies joutui kyllä pulittamaan koko lainan pankille. Tyttärellä on neljälle lapselleen kullekin oma säästötili, joissa on tonneja rahaa, lisäksi "jemmatili", johon hän "ei halua koskea" vissiin ikinä...
Ja kummankin lapsen palkka on reilusti parempi kuin isänsä eläke.
Myös miehen ex-puoliso ilmeisesti luulee, että mies on upporikas ja ui rahassa. Hän ainakin kannustaa aikuisia lapsiaan kääntymään isän puoleen aina kun ne ovat sössineet raha-asiansa (justiin tehtiin kolmen viikon etelänmatka parhaassa hotellissa ja sitten ups yhtäkkiä onkin vakuutusmaksut tai koira sairastui...jne.)
Miehen eläke on siis vähän yli 2000 e kuussa.
ap
Siis jos asunto on miehen, niin miksi siitä jaettaisiin hänen kuolemansa jälkeen sinulle rahaa?
Lue aloitus. Asunto on yhteinen. Puolet on aloittajan. Miehen omaisuus on tätä puolikasta lukuunottamatta jo annettu lapsille.
Vierailija kirjoitti:
Miten se asunto siirtyy KOKONAAN sun nimiin jos ostat siitä PUOLET?
Tää ei voi olla totta!!! Mistä näitä löytyy????
Koska olen ostanut sen toisen puolen jo aiemmin. Eli ostimme tämän puoliosuuksin minä 50% ja mies 50%. Ja jos nyt ostan puolet mieheltäni omistan sen ihan kokonaan.
Mikä oli vielä epäselvää?
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Isäni ei ole niin tyhmä, että olisi avioitunut tai muuttanut yhteen kenenkään kanssa. Seurustella voi muutenkin sekä pitää rahat ja rakkauden näppärästi erillään.
Olihan tuossakin pidetty rahat ja rakkaus erillään: kas kun on se avioehto.
No eipäs olekaan. Yhteinen asunto ja lesken asumusoikeus.
Lesken asumisoikeutta tosiaan ei voi kumota millään paperilla, mutta meidän keskinäisessä testamentissa on tämä asia huomioitu: esitetty toiveena, että toisen kuoltua asunto (aika kallis semmoinen) myydään kohtuullisessa ajassa markkinahintaan, ja tuotto jaetaan lesken ja perikunnan kesken.
Ja eivät nuo miehen lapset tällä hetkellä enää mitenkään isänsä varassa ole, mutta kyllä tytär esim. autonsa rikkoutuessa pyysi korotonta lainaa uutta autoa varten isältään (luullen että isällä semmoisia rahoja on jossain jemmassa), ja mies antoi! (otti itse pankista lainaa). Ja lopulta, tyttären makseltua lainaa pienissä erissä muutaman kuukauden, antoi loppulainan tyttärelle joululahjaksi! Siis, tytär ei maksanut muutaman tonnin lainasta kuin muutaman satasen takaisin. Mies joutui kyllä pulittamaan koko lainan pankille. Tyttärellä on neljälle lapselleen kullekin oma säästötili, joissa on tonneja rahaa, lisäksi "jemmatili", johon hän "ei halua koskea" vissiin ikinä...
Ja kummankin lapsen palkka on reilusti parempi kuin isänsä eläke.
Myös miehen ex-puoliso ilmeisesti luulee, että mies on upporikas ja ui rahassa. Hän ainakin kannustaa aikuisia lapsiaan kääntymään isän puoleen aina kun ne ovat sössineet raha-asiansa (justiin tehtiin kolmen viikon etelänmatka parhaassa hotellissa ja sitten ups yhtäkkiä onkin vakuutusmaksut tai koira sairastui...jne.)
Miehen eläke on siis vähän yli 2000 e kuussa.
ap
Siis jos asunto on miehen, niin miksi siitä jaettaisiin hänen kuolemansa jälkeen sinulle rahaa?
Asunto on yh-tei-nen. En ole muuttanut miehen omistamaan asuntoon. Itse asiassa mies muutti ensin minun omistamaan omakotitaloon, jonka myin kun lapseni lensivät pesästä. Sitten (jo ennen avioliiton solmimista) ostimme puoliksi tämän yh-tei-sen kotimme, josta kumpikin omistamme puolet.
ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Isäni ei ole niin tyhmä, että olisi avioitunut tai muuttanut yhteen kenenkään kanssa. Seurustella voi muutenkin sekä pitää rahat ja rakkauden näppärästi erillään.
Olihan tuossakin pidetty rahat ja rakkaus erillään: kas kun on se avioehto.
No eipäs olekaan. Yhteinen asunto ja lesken asumusoikeus.
Lesken asumisoikeutta tosiaan ei voi kumota millään paperilla, mutta meidän keskinäisessä testamentissa on tämä asia huomioitu: esitetty toiveena, että toisen kuoltua asunto (aika kallis semmoinen) myydään kohtuullisessa ajassa markkinahintaan, ja tuotto jaetaan lesken ja perikunnan kesken.
Ja eivät nuo miehen lapset tällä hetkellä enää mitenkään isänsä varassa ole, mutta kyllä tytär esim. autonsa rikkoutuessa pyysi korotonta lainaa uutta autoa varten isältään (luullen että isällä semmoisia rahoja on jossain jemmassa), ja mies antoi! (otti itse pankista lainaa). Ja lopulta, tyttären makseltua lainaa pienissä erissä muutaman kuukauden, antoi loppulainan tyttärelle joululahjaksi! Siis, tytär ei maksanut muutaman tonnin lainasta kuin muutaman satasen takaisin. Mies joutui kyllä pulittamaan koko lainan pankille. Tyttärellä on neljälle lapselleen kullekin oma säästötili, joissa on tonneja rahaa, lisäksi "jemmatili", johon hän "ei halua koskea" vissiin ikinä...
Ja kummankin lapsen palkka on reilusti parempi kuin isänsä eläke.
Myös miehen ex-puoliso ilmeisesti luulee, että mies on upporikas ja ui rahassa. Hän ainakin kannustaa aikuisia lapsiaan kääntymään isän puoleen aina kun ne ovat sössineet raha-asiansa (justiin tehtiin kolmen viikon etelänmatka parhaassa hotellissa ja sitten ups yhtäkkiä onkin vakuutusmaksut tai koira sairastui...jne.)
Miehen eläke on siis vähän yli 2000 e kuussa.
ap
Outoa että mies esittää lapsilleen mökin olevan yhteinen, mutta aika outoa tuokin, että ap tiedät miehen tyttären raha-asioita tilien määrän ja jopa saldon tarkkuudella. Miten aikuinen ja perheellinen tytär kehtaa pyytää isältään rahaa, jos on säästötilejä ja niillä tonneja? Ja tuossa toisessa viestissä sanot että lomailevat kalliisti, ja sitten ei ole vakuutusmaksuihin rahaa? Ja pankkitileillä on yhä tonneja, mutta ei rahaa vakuutusmaksuihin? Anteeksi vain, mutta kuulostaa ihan päättömältä.
Onhan näitä, yleensä aina tätä hiukankin varakkaampaa kansanosaa. Mielellään kerryttävät omaisuuttaan ja pankkitiliensä saldoa, mutta ikinä eivät eurostakaan vapaaehtoisesti luopuisi. Ja onhan se nyt kivampaa lomailla etelämeren saarilla kuin antaa rahaa jollekin omaan lähipiiriin kuulumattomalle (vakuutusyhtiö). Eihän sellaista voi millään kestää! Hermot menee!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mua kiinnostaisi tietää lähinnä se, että miksi teidän kannattaisi muka myydä oma asunto ja muuttaa asumisoikeusasuntoon? Jos teillä on velaton asunto, niin silloin ei ole mitään järkeä muuttaa käytännössä vuokralle. Miehesi varmaan haluaa auttaa lapsiaan, mutta en näe tuossa varsinaisesti mitään järkeä jos lapsille lahjoitetaan teidän yhteisestä kodista käytännössä puolet ja siirrytte sen jälkeen itse maksamaan vuokraa. Onko miehesi edes tietoinen siitä, että aso asunnon myötä teidän kuukausittaiset menot kasvavat?
Muusta tilanteesta sanoisin, että kannattanee ottaa asia puheeksi. Voit tehdä sen hienotunteisesti esim niin, että laaditte ensin miehesi kanssa testamentit ja sitten kerrotte niistä kaikille lapsille. Siinä tulee sitten viimeistään esiin varallisuuseronne ja mitä aiotte omaisuudellanne tehdä.
Testamentit on laadittu, ja niistä on kerrottu lapsille sen verran, että avioehto on, ja kummankin omaisuus periytyy kummankin rintaperillisille.
(Mutta omasta mielestäni mieheni vähän hämmentää tätä omaisuutta puhumalla meidän jutuista kun hän tarkoittaa minun juttuja...)
Aso-asuntoon muuttamiseen en ole nyt tässä kohtaa suostumassa. Olen varmaan itsekäs, kun haluan, että miehellä on edes vähän omaisuutta ns. "kiinni" - koska muuten hän jakaisi kaiken lapsilleen. Mietin tulevaisuutta, miehen mahdollista avun tarvetta jne. Myymällä tämän kämpän miehellä on riittävästi omaisuutta maksaakseen mahdolliset avut.
(Omat apuni maksaakseni uskottujeni tarvitsee myydä vain sijoitusosakkeitani, sikäli helpompaa. Pankkitalletuksillakin pärjätään suht pitkälle.)
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tuossa tosiaan on joitain riskejä lapsillesi. Miehen kuiltua hänen lapsensa saattavat epäillä sinua jostain huijauksesta, kun selviää, että perittävää ei ole. Ihmettelevät varmasti miten olet huijannut kaiken omaisuuden omiin nimiisi, kun isäkin luuli omistavansa kesämökkiä ja ties mitä. Pahimmillaan palkkaavat juristin selvittämään tekemääsi huijausta.
Jos sinä kuolet ensin, niin lapsesi pääsevät todistelemaan, että mitään huijausta ei ole tapahtunut.
Lastesi oikeusturvan kannalta on tärkeäö, että teet kaikille ajoissa selväksi, että kyse ei ole huijauksesta. Vaan että omistukset ovat oikeasti näin.
Ja minunkin mielestäni ei ole sinun asiasi kertoa miehen lapsille. Miehen tulee itse alkaa rehelliseksi. Kunten itse sanoit, niin nyt hän johtaa lapsiaan harhaan. Samalla hän vaarantaa sinun lastesi oikeuden perintöön. Perustelisin asiaa miehelle niin pitkään ja niin moneen kertaan, että menee jakeluun.
Vierailija kirjoitti:
Miksi ihmeessä menitte naimisiin, koska lapsia ette hanki. Leskeneläkkeen takiako?
Et ansaitse kuin säälinaurua tietämättömyydestäsi.
Mun äidin mies on todella varakas, enkä todellakaan kuvittele mitään hänen omaisuudestaan koskaan siirtyvän minulle. En siis tiedä mitään äidin ja hänen juridisista järjestelyistä, mutta oletan että kaikki ohjautuu hänen omille lapsilleen, kuten oikein on. En oikein ymmärrä miten kukaan voisi kytätä vanhempansa puolison rahoja, aika surkea tulevaisuuden suunnitelma.
Aso-asuntoa ei saa, jos olisi varaa ostaa vastaava asunto omaksi. Joten ei onnistuisi ainakaan ap:lta aso-asunnon hankkiminen.
Pahin skenaario kai on jos ap kuolee ensin. Miehellä on oikeus jäädä yhteiseen kotiin, mutta apn lapset maksavat siitä sekä muusta perinnöstä perintöverot. Samaan aikaan miehen lapset riitauttavat perinnön, koska luulevat apn huijanneen mökit yms isältään. Eli apn lapset eivät pääse edes realisoimaan mitään omaisuutta, mutta samalla maksavat perintöverot ja juristinpalkkiot. Siinä mielessä asoasunto voisi olla turvallisempi, koska ap voisi siirtää oman osuutensa myyntirahoista lapsille ennakkoperintönä, ja apn kuollessa ensin, ei tästä asunnosta juuri veroja lankeaisi maksuun. Toki vaarana sitten se, jos varattoman miehen elatus kaatuu apn harteille.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi ihmeessä menitte naimisiin, koska lapsia ette hanki. Leskeneläkkeen takiako?
Et ansaitse kuin säälinaurua tietämättömyydestäsi.
Kerro toki syy. Vanhuksilla ei ole mitään SYYTÄ avioitua paitsi leskeneläke ja sekin ennen tiettyä ikää. Tulevaisuudessa ei ole edes sitä syytä. Avioitumalla saa ainoastaan helvetinmoisen sotkun aikaan, jos kummallakin on lapsia ennestään. Tietysti jos kiusanteko perillisille on mielessä, niin sitten se on järkevää. -eri
Voi olla, että mies tuntee syyllisyyttä avioerostaan.
Meidän suhde ei ollut eron syynä: tutustuessamme olimme molemmat jo eronneet. Ja matka tutustumisesta avioliiton solmimiseen oli todella pitkä. Mutta heidän erossa mies oli se joka halusi eron (hyvistä syistä, hänen eksänsä on selkeästi mt-häiriöinen, ja ihmettelen vaan miten mies oli kestänyt niinkin kauan). (Mutta ehkä se syyllisyys tulee juuri siitä, kun se eksä on ja on aina ollut niin parka?)
ap