Lue keskustelun säännöt.
Avioliitto, avioehto ja perillisten epätietoisuus
27.06.2019 |
Olen avioitunut puolisoni kanssa noin viisikymppisenä, kuutisen vuotta sitten. Teimme tiukan avioehdon. Minä olen meistä varakkaampi; miehelläni on ollut omaisuutta, mutta hän on antanut sen lahjoituksina mm. lapsilleen vuosien mittaan, ja hänen eläkkeensä on pienehkö. Hänen lapsensa eivät ymmärrä isänsä taloudellista tilannetta - ja miten olisivatkaan ymmärtäneet, kun isänsä on avokätisesti heitä auttanut erilaisissa käänteissä.
Asuntomme on yhteinen, mutta lisäksi minulla on omistuksessani kesämökki niemennokassa sekä kaksi lomaosaketta. Mökin olen hankkinut avioliiton aikana, mutta luonnollisesti se kuuluu avioehdon piiriin, lomaosakkeet ovat olleet minulla jo kauan. Käsittääkseni mieheni ei ole omistuksistamme puhunut lapsilleen: hän puhuu "meidän mökistä" ja "meidän lomaosakkeista". Ja miehen lapset luultavasti luulevat näiden kaikkien olevan yhteisiä.
Mies on myös kaavaillut yhteisen asuntomme myyntiä, jotta voisimme siirtyä asumisoikeusasuntoon. Ja ehdottanut myös sitä, että minä ostaisin asunnostamme häneltä puolet, eli asunto siirtyisi yksin minun nimiini. Jotta hänellä olisi rahaa, jotta voisi auttaa lapsiaan.
Olen vähän huolissani. Kun jompi kumpi meistä kuolee, tulee totuus tietenkin viimeistään silloin paljastumaan - ja suruaikana yllätyksenä tuleva perinnön puute voi aiheuttaa skismaa välillemme. Mieheni ei halua, että puhun tilanteesta - hän esimerkiksi loukkaantui kerran verisesti, kun tulin tyttärensä kuullen puhuneeksi "minun mökistäni". Onko minun asiani informoida kuitenkin miehen lapsia omistussuhteista, vai odottelenko tässä vain mahdollista tulevaisuudessa tapahtuvaa pesänselvitystä ja riitoja, kauhulla...?
Jos kyseessä olisi sinun isäsi ja hänen vaimonsa, miten toivoisit vaimon menettelevän? Miehellä ja hänen lapsillaan on hyvät välit, ja minullakin on hyvät välit näiden aikuisten lasten kanssa. Itselläni on kuitenkin myös aikuiset lapset, ja pidän itsestään selvänä, että omat lapseni aikanaan minut perivät, eivät mieheni lapset.
Kommentit (126)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Isäni ei ole niin tyhmä, että olisi avioitunut tai muuttanut yhteen kenenkään kanssa. Seurustella voi muutenkin sekä pitää rahat ja rakkauden näppärästi erillään.
Olihan tuossakin pidetty rahat ja rakkaus erillään: kas kun on se avioehto.
No eipäs olekaan. Yhteinen asunto ja lesken asumusoikeus.
Lesken asumisoikeutta tosiaan ei voi kumota millään paperilla, mutta meidän keskinäisessä testamentissa on tämä asia huomioitu: esitetty toiveena, että toisen kuoltua asunto (aika kallis semmoinen) myydään kohtuullisessa ajassa markkinahintaan, ja tuotto jaetaan lesken ja perikunnan kesken.
Ja eivät nuo miehen lapset tällä hetkellä enää mitenkään isänsä varassa ole, mutta kyllä tytär esim. autonsa rikkoutuessa pyysi korotonta lainaa uutta autoa varten isältään (luullen että isällä semmoisia rahoja on jossain jemmassa), ja mies antoi! (otti itse pankista lainaa). Ja lopulta, tyttären makseltua lainaa pienissä erissä muutaman kuukauden, antoi loppulainan tyttärelle joululahjaksi! Siis, tytär ei maksanut muutaman tonnin lainasta kuin muutaman satasen takaisin. Mies joutui kyllä pulittamaan koko lainan pankille. Tyttärellä on neljälle lapselleen kullekin oma säästötili, joissa on tonneja rahaa, lisäksi "jemmatili", johon hän "ei halua koskea" vissiin ikinä...
Ja kummankin lapsen palkka on reilusti parempi kuin isänsä eläke.
Myös miehen ex-puoliso ilmeisesti luulee, että mies on upporikas ja ui rahassa. Hän ainakin kannustaa aikuisia lapsiaan kääntymään isän puoleen aina kun ne ovat sössineet raha-asiansa (justiin tehtiin kolmen viikon etelänmatka parhaassa hotellissa ja sitten ups yhtäkkiä onkin vakuutusmaksut tai koira sairastui...jne.)
Miehen eläke on siis vähän yli 2000 e kuussa.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
On se niin helppoa kun on vain yksi lapsi ja ydinperhe. Perii pari taloa, krsämökin, vähän maata ja metsää. Ei tarvitse riidellä kenenkään kanssa.
Vierailija kirjoitti:
Miksi ihmeessä menitte naimisiin, koska lapsia ette hanki. Leskeneläkkeen takiako?
Mies halusi avioliittoon, ja suostuin kahdeksan vuoden empimisen jälkeen, varmaan heikkona hetkenä. Hän kokee, että avioliitto tekee hänestä jotenkin kunniallisemman. Itselle asia ei todellakaan ollut merkityksellinen.
Vierailija kirjoitti:
Avioehto on tehty sekä eron että kuoleman varalle, siinä on siis avioehto ja keskinäinen testamentti.
Tuskin nuo lapset varsinaisesti perintöä sinänsä odottavat, varmasti haluavat mieluiten pitää isänsä kauan. Mutta häijyltä tuntuu ajatus, että aikanaan isän poismenon aiheuttaman surun lisäksi tulee pettymystä perinnönjaossa.
Toki tuo nyt on vähän näkynyt epäselvyytenä jo tässä nykyisessä tilanteessamme. Omat lapseni ovat olleet kesämökilläni ("mökillämme") enemmän kuin miehen lapset, auttelemassa ja myös viihtymässä, aikomukseni onkin pikku hiljaa siirrellä sitä kahden lapseni nimiin ennen kuin itse kuolen. Miehen lapsista toinen vihjaisi ihmetyksestään, miksei heitä ole sinne kutsuttu yhtä paljon. No ei ole, eikä edellytetty työpanostakaan, kun se mökkihän ei tule hänen olemaan ikinä.
Ap
Onhan tuo vähän erikoista pimittää tietoa. Ihan reilusti voisitte sanoa, että olet siirtämässä mökkiä lastesi nimiin, koska se on sinun. Miehen lapsilla ei tietenkään ole mitään riitautettavaa, vaikka asia selviäisi isän kuoleman jälkeen, mutta miksi tuon pitää olla niin salamyhkäistä?
Jos mökki tulee joskus taas puheeksi, niin vastaa vaan suoraan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Isäni ei ole niin tyhmä, että olisi avioitunut tai muuttanut yhteen kenenkään kanssa. Seurustella voi muutenkin sekä pitää rahat ja rakkauden näppärästi erillään.
Olihan tuossakin pidetty rahat ja rakkaus erillään: kas kun on se avioehto.
Mies on myös kaavaillut yh-tei-sen asuntomme myyntiä...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ikävää miehen aikuisten lasten puolesta, että heidän isä valehtelee ja näyttelee heille. Oma, jo edesmennyt, uusissa naimisissa ollut isäni oli minulle ja sisaruksilleni aina rehellinen ja avoin raha-asioistaan ja avioehdoistaan ym. Ja arvostin häntä suuresti siitä.
Mutta ap, sinä et voi äitipuolena kertoa mitään miehesi rahoista miehesi lapsille, se olisi väärin ja suututtaisi jonkun osapuolen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Isäni ei ole niin tyhmä, että olisi avioitunut tai muuttanut yhteen kenenkään kanssa. Seurustella voi muutenkin sekä pitää rahat ja rakkauden näppärästi erillään.
Olihan tuossakin pidetty rahat ja rakkaus erillään: kas kun on se avioehto.
No eipäs olekaan. Yhteinen asunto ja lesken asumusoikeus.
Lesken asumisoikeutta tosiaan ei voi kumota millään paperilla, mutta meidän keskinäisessä testamentissa on tämä asia huomioitu: esitetty toiveena, että toisen kuoltua asunto (aika kallis semmoinen) myydään kohtuullisessa ajassa markkinahintaan, ja tuotto jaetaan lesken ja perikunnan kesken.
Ja eivät nuo miehen lapset tällä hetkellä enää mitenkään isänsä varassa ole, mutta kyllä tytär esim. autonsa rikkoutuessa pyysi korotonta lainaa uutta autoa varten isältään (luullen että isällä semmoisia rahoja on jossain jemmassa), ja mies antoi! (otti itse pankista lainaa). Ja lopulta, tyttären makseltua lainaa pienissä erissä muutaman kuukauden, antoi loppulainan tyttärelle joululahjaksi! Siis, tytär ei maksanut muutaman tonnin lainasta kuin muutaman satasen takaisin. Mies joutui kyllä pulittamaan koko lainan pankille. Tyttärellä on neljälle lapselleen kullekin oma säästötili, joissa on tonneja rahaa, lisäksi "jemmatili", johon hän "ei halua koskea" vissiin ikinä...
Ja kummankin lapsen palkka on reilusti parempi kuin isänsä eläke.
Myös miehen ex-puoliso ilmeisesti luulee, että mies on upporikas ja ui rahassa. Hän ainakin kannustaa aikuisia lapsiaan kääntymään isän puoleen aina kun ne ovat sössineet raha-asiansa (justiin tehtiin kolmen viikon etelänmatka parhaassa hotellissa ja sitten ups yhtäkkiä onkin vakuutusmaksut tai koira sairastui...jne.)
Miehen eläke on siis vähän yli 2000 e kuussa.
ap
Toive on toive ja näin tuskin tulee tapahtumaan. Mietipäs leskeä, joka haluaa tehdä kiusaa puolison lapsille. Ei varmastikaan lähde kuin kuolemalla jo edesmenneen asunnosta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Enemmän minä olisin huolissani miehen tavasta hyystätä aikuisia lapsia ja puuttuisin siihen, että tekesi itselleen jotain hyvää, eikä antaisi kaikkea irtoavaa rahaa lapsille.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Avioehto on tehty sekä eron että kuoleman varalle, siinä on siis avioehto ja keskinäinen testamentti.
Tuskin nuo lapset varsinaisesti perintöä sinänsä odottavat, varmasti haluavat mieluiten pitää isänsä kauan. Mutta häijyltä tuntuu ajatus, että aikanaan isän poismenon aiheuttaman surun lisäksi tulee pettymystä perinnönjaossa.
Toki tuo nyt on vähän näkynyt epäselvyytenä jo tässä nykyisessä tilanteessamme. Omat lapseni ovat olleet kesämökilläni ("mökillämme") enemmän kuin miehen lapset, auttelemassa ja myös viihtymässä, aikomukseni onkin pikku hiljaa siirrellä sitä kahden lapseni nimiin ennen kuin itse kuolen. Miehen lapsista toinen vihjaisi ihmetyksestään, miksei heitä ole sinne kutsuttu yhtä paljon. No ei ole, eikä edellytetty työpanostakaan, kun se mökkihän ei tule hänen olemaan ikinä.
Ap
Onhan tuo vähän erikoista pimittää tietoa. Ihan reilusti voisitte sanoa, että olet siirtämässä mökkiä lastesi nimiin, koska se on sinun. Miehen lapsilla ei tietenkään ole mitään riitautettavaa, vaikka asia selviäisi isän kuoleman jälkeen, mutta miksi tuon pitää olla niin salamyhkäistä?
Jos mökki tulee joskus taas puheeksi, niin vastaa vaan suoraan.
Niin, kannattaisi varmaan sanoa suoraan esim. että siksi kun se on teidän suvun mökki, ei miehen suvun.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Avioehto on tehty sekä eron että kuoleman varalle, siinä on siis avioehto ja keskinäinen testamentti.
Tuskin nuo lapset varsinaisesti perintöä sinänsä odottavat, varmasti haluavat mieluiten pitää isänsä kauan. Mutta häijyltä tuntuu ajatus, että aikanaan isän poismenon aiheuttaman surun lisäksi tulee pettymystä perinnönjaossa.
Toki tuo nyt on vähän näkynyt epäselvyytenä jo tässä nykyisessä tilanteessamme. Omat lapseni ovat olleet kesämökilläni ("mökillämme") enemmän kuin miehen lapset, auttelemassa ja myös viihtymässä, aikomukseni onkin pikku hiljaa siirrellä sitä kahden lapseni nimiin ennen kuin itse kuolen. Miehen lapsista toinen vihjaisi ihmetyksestään, miksei heitä ole sinne kutsuttu yhtä paljon. No ei ole, eikä edellytetty työpanostakaan, kun se mökkihän ei tule hänen olemaan ikinä.
Ap
Onhan tuo vähän erikoista pimittää tietoa. Ihan reilusti voisitte sanoa, että olet siirtämässä mökkiä lastesi nimiin, koska se on sinun. Miehen lapsilla ei tietenkään ole mitään riitautettavaa, vaikka asia selviäisi isän kuoleman jälkeen, mutta miksi tuon pitää olla niin salamyhkäistä?
Jos mökki tulee joskus taas puheeksi, niin vastaa vaan suoraan.
Viimeistään ap:n lapset joskus vahingossa kahvipyödässä möläyttää miehen lapsille, että saivat sen mökin ennakkoperintönä ap:lta, ja silloin soppa on valmis.
Valheet paljastuu aina.
Kyllä köyhän elämä on kurjaa. Mutta näyttää, että mitä enemmän on omaisuutta, sen enempi murheita.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mitä mies sanoo siihem kun kerrot hänelle ajatuksesi siitä kuinka lapset mahdollisesti suhtautuvat siihen että kuoleman jälkeenpaljastuu että kaikki onkin sinun?
Mies uskoo vakaasti kuolevansa ensin, joten hän ei ajattele koko asiaa. Hän on minua 15 vuotta vanhempi ja tupakoi, joten tiettyjä perusteita uskomukselle on - toisaalta itselläni on eräs krooninen sairaus, joka mahdollisesti lyhentää elinikää. Hän ei muutenkaan ole mikään tulevaisuuden surija, kuten rahankäyttötavoistaan voi päätelläkin. Se on varmaan eräs ominaisuus, jota hänessä myös rakastan, itse kun tuppaan olemaan enemmän ennakoija ja huolehtija. Ja tämä eroavaisuutemme on myös asia, joka aikanaan sai minut ensinnäkin epäröimään avioliiton solmimista ja sittemmin vaatimaan tiukkaa avioehtoa (miehellä oli ihan runsas omaisuus vielä avioituessamme); tajusin, että ajatuksemme rahankäytöstä ovat täydellisen erilaiset.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Isäni ei ole niin tyhmä, että olisi avioitunut tai muuttanut yhteen kenenkään kanssa. Seurustella voi muutenkin sekä pitää rahat ja rakkauden näppärästi erillään.
Olihan tuossakin pidetty rahat ja rakkaus erillään: kas kun on se avioehto.
No eipäs olekaan. Yhteinen asunto ja lesken asumusoikeus.
Lesken asumisoikeutta tosiaan ei voi kumota millään paperilla, mutta meidän keskinäisessä testamentissa on tämä asia huomioitu: esitetty toiveena, että toisen kuoltua asunto (aika kallis semmoinen) myydään kohtuullisessa ajassa markkinahintaan, ja tuotto jaetaan lesken ja perikunnan kesken.
Ja eivät nuo miehen lapset tällä hetkellä enää mitenkään isänsä varassa ole, mutta kyllä tytär esim. autonsa rikkoutuessa pyysi korotonta lainaa uutta autoa varten isältään (luullen että isällä semmoisia rahoja on jossain jemmassa), ja mies antoi! (otti itse pankista lainaa). Ja lopulta, tyttären makseltua lainaa pienissä erissä muutaman kuukauden, antoi loppulainan tyttärelle joululahjaksi! Siis, tytär ei maksanut muutaman tonnin lainasta kuin muutaman satasen takaisin. Mies joutui kyllä pulittamaan koko lainan pankille. Tyttärellä on neljälle lapselleen kullekin oma säästötili, joissa on tonneja rahaa, lisäksi "jemmatili", johon hän "ei halua koskea" vissiin ikinä...
Ja kummankin lapsen palkka on reilusti parempi kuin isänsä eläke.
Myös miehen ex-puoliso ilmeisesti luulee, että mies on upporikas ja ui rahassa. Hän ainakin kannustaa aikuisia lapsiaan kääntymään isän puoleen aina kun ne ovat sössineet raha-asiansa (justiin tehtiin kolmen viikon etelänmatka parhaassa hotellissa ja sitten ups yhtäkkiä onkin vakuutusmaksut tai koira sairastui...jne.)
Miehen eläke on siis vähän yli 2000 e kuussa.
ap
Ei hyvää päivää. Onko tuolla miehellä nyt kaikki asiat ihan kunnossa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mieshän ei nyt toimi rehellisesti ketään kohtaa, koska haluaa lastensa luulevan ,että omistaa osakkeita ja mökin jne, vaikka on omat rahansa lahjoittanut jo lapsilleen. Jos hän kuolee aikaisemmin , sinä ja lapsesi saatte taatusti vihat niskoillenne. Eri asia on ,mitä se teihin vaikuttaa. Välit menevät poikki, haittaako?
No ,jos taas sinä kuolet aiemmin, niin lapsesi saavat vihat päälleen, mutta tuskin he siitä välttävät. Ei tarvitse olla tekemisissä.
Nyt , mikäli sanot miehelle, että haluat ehdottomasti ,että hänen lapsensa tietää, mitä sinä omistat ja mitä mies omistaa, siis kerrotte heille. Siitähän mies raivostuu, mutta mitä sitten. Hän tahtoo elää valehdellen.?
Onko sinun siihen alistuttava, en itse ainakaan suostuisi.
Totuus pöytään lapsille ja sillä siisti. Tietääkö he , että teillä on avioehto.
Jos on jotain epäselvää testamentin suhteen, ei lakimiehellä käynti maksa kuin runsas parisataa euroa, kun otat kaikki asiakirjat ,testamentit ym kerralla hänen nähtäväksi.
Valitse lakimies, joka on nimenomaan perehtynyt perintöasioihin.
Kaikki vaan selväksi. Parempi kertarytinä,kuin jatkuva kitinä. Kerro myös lapsillesi tilanne ,että osaavat varautua miehen perheen riitoihin ,jos satut kuukahtamaan.
Vierailija kirjoitti:
Ikävää miehen aikuisten lasten puolesta, että heidän isä valehtelee ja näyttelee heille. Oma, jo edesmennyt, uusissa naimisissa ollut isäni oli minulle ja sisaruksilleni aina rehellinen ja avoin raha-asioistaan ja avioehdoistaan ym. Ja arvostin häntä suuresti siitä.
Mutta ap, sinä et voi äitipuolena kertoa mitään miehesi rahoista miehesi lapsille, se olisi väärin ja suututtaisi jonkun osapuolen.
Ymmärrän, että en voi kertoa mieheni asioista hänen lapsilleen.
Mutta mietin, voinko, onko minulla lupa ja oikeus ja ehkä velvollisuuskin kertoa OMISTA omaisuuksistani hänen lapsilleen?
ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Isäni ei ole niin tyhmä, että olisi avioitunut tai muuttanut yhteen kenenkään kanssa. Seurustella voi muutenkin sekä pitää rahat ja rakkauden näppärästi erillään.
Olihan tuossakin pidetty rahat ja rakkaus erillään: kas kun on se avioehto.
No eipäs olekaan. Yhteinen asunto ja lesken asumusoikeus.
Lesken asumisoikeutta tosiaan ei voi kumota millään paperilla, mutta meidän keskinäisessä testamentissa on tämä asia huomioitu: esitetty toiveena, että toisen kuoltua asunto (aika kallis semmoinen) myydään kohtuullisessa ajassa markkinahintaan, ja tuotto jaetaan lesken ja perikunnan kesken.
Ja eivät nuo miehen lapset tällä hetkellä enää mitenkään isänsä varassa ole, mutta kyllä tytär esim. autonsa rikkoutuessa pyysi korotonta lainaa uutta autoa varten isältään (luullen että isällä semmoisia rahoja on jossain jemmassa), ja mies antoi! (otti itse pankista lainaa). Ja lopulta, tyttären makseltua lainaa pienissä erissä muutaman kuukauden, antoi loppulainan tyttärelle joululahjaksi! Siis, tytär ei maksanut muutaman tonnin lainasta kuin muutaman satasen takaisin. Mies joutui kyllä pulittamaan koko lainan pankille. Tyttärellä on neljälle lapselleen kullekin oma säästötili, joissa on tonneja rahaa, lisäksi "jemmatili", johon hän "ei halua koskea" vissiin ikinä...
Ja kummankin lapsen palkka on reilusti parempi kuin isänsä eläke.
Myös miehen ex-puoliso ilmeisesti luulee, että mies on upporikas ja ui rahassa. Hän ainakin kannustaa aikuisia lapsiaan kääntymään isän puoleen aina kun ne ovat sössineet raha-asiansa (justiin tehtiin kolmen viikon etelänmatka parhaassa hotellissa ja sitten ups yhtäkkiä onkin vakuutusmaksut tai koira sairastui...jne.)
Miehen eläke on siis vähän yli 2000 e kuussa.
ap
Toive on toive ja näin tuskin tulee tapahtumaan. Mietipäs leskeä, joka haluaa tehdä kiusaa puolison lapsille. Ei varmastikaan lähde kuin kuolemalla jo edesmenneen asunnosta.
Jos itse jään leskeksi, niin todellakin lähden tästä asunnosta. En yksin tarvitse näin isoa. Itselläni ei ole kahdeksaa lapsenlasta, kuten miehellä...
Ja jos mies jää leskeksi, niin luultavasti hänen on pakkokin, hänen eläkkeensä ei riitä yksin näin ison kämpän vastikkeisiin.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ikävää miehen aikuisten lasten puolesta, että heidän isä valehtelee ja näyttelee heille. Oma, jo edesmennyt, uusissa naimisissa ollut isäni oli minulle ja sisaruksilleni aina rehellinen ja avoin raha-asioistaan ja avioehdoistaan ym. Ja arvostin häntä suuresti siitä.
Mutta ap, sinä et voi äitipuolena kertoa mitään miehesi rahoista miehesi lapsille, se olisi väärin ja suututtaisi jonkun osapuolen.
Ymmärrän, että en voi kertoa mieheni asioista hänen lapsilleen.
Mutta mietin, voinko, onko minulla lupa ja oikeus ja ehkä velvollisuuskin kertoa OMISTA omaisuuksistani hänen lapsilleen?
ap
Toki sinulla on oikeus, mutta mieti kannattaako se. Kannattaako toimia miehen tahdon ohi hänen lasten suhteen? Itse pyrkisin saamaan miehen ymmärtämään miten paljon mielipahaa hänen lapsille aiheutuu kun valheet paljastuu, ehkä miehen eläessä jo. Ja kuinka arvokasta olisi opettaa lapsille (vaikka ovat aikuisia jo), että rehellisyys on tärkeää ja materiaa tulee ja menee, mutta se ei ole ihmisen arvon mitta. Ja kerro miehelle, että puhut avoimesti ja piilottelematta omaisuudestasi ja mökistäsi omien lastesi kanssa vaikka miehen lapset olisi läsnä. Eli älä lähde salailuun mukaan ja tee se selväksi miehellesi.
Mies on maksanut elarit, köyhtynyt ja jakaa lapsilleen loput. Nainen nostellut elarit ja kartuttanut omaisuuttaan. Miksi vielä vähän alle viiskymppisenä naimisiin? Leskeneläkkeen vai minkä takia. Kovasti on varma että mies kuolee ensin. Nainen vaikuttaa kamalan ahneelta ja laskelmoivalta. Jostain on huono omatunto. Lapset kun ovat aikuisia niin ihmeellistä ettei tiedetä kuka omistaa mitäkin.
Mun äiti meni uusiin naimisiin ollessani nuori aikuinen ja kyllä he kertoivat avioehdosta ja muista omaisuuksistaan hyvin avoimesti kaikille lapsille. Mun mielestä se oli reilu peli, vaikka siinä kohtaa lesken asumisoikeus rajoitti vain mun ja veljen perintöä, eikä lainkaan miehen lasten perintöä. Äidin sitten kuolessa tilanne olikin jo ihan toinen.
Siskollani oli vastaava tilanne ja hän teki miehen lapsille ystävällisellä tavalla selväksi, että mökki on hänen samoin kuin talo, jossa asuivat. Miehen aikuiset lapset ymmärsivät kyllä ja hoksasivat myös, että isän avokätisyys oli suurimmaksi osaksi johtunut siitä, että isä oli ostanut vanhuudenpäiviensä varaksi yksiön (jossa oli vuokralainen) ja jakanut loput rahat lapsilleen maksamalla näiden elinkustannuksia. Siskon mies ei puhunut meidän mökistä vaan Kirstin mökistä, ei meidän autosta vaan Kirstin autosta jne. Niinpä miehen lapset eivät varanneet kesälomaviikkoja isän mökiltä, koska se ei ollut isän mökki.
Sisko ja mies erosivat sopuisasti 18 vuoden yhteiselon jälkeen ja mies muutti yksiöönsä. Edelleen hän käy mökillä 1-2 vko kesässä, mutta ei koskaan tuo vieraita.