Ei-uskovat: Miten reagoit jos joku sanoo rukoilevansa puolestasi?

Sanon "ei kiitos".

Mun mielestä nämä "ei kiitos" ateistit ovat jotenkin itseriittoista porukkaa.

Uskovatko he tieteeseen? Sekään ei ole eksaktia monellakaan alalla... eli virheitä sattuu ja tutkimustulokset saadaan näyttämään miltähalutaan.

Täytyy melko hihhhuli olla.

Olen iloinen jos joku minusta tuolla tavalla välittää vaikka en itse rukousten voimaan uskoisikaan.

Sovitaanko ettei tehdä tästä mitään uskonto vs. tiede -sotaa kun haluan kysyä vaan ei-uskovien reaktioita tähän yhteen asiaan?

AP

Olen ateisti, mutta minua jotenkin liikutti kun ystäväni kertoi rukoilleensa minun puolestani kun minulla oli haastava elämäntilanne. Myös hänen äitinsä oli kuulemma rukoillut puolestani. Se rukous ei ollut oleellinen, vaan se vilpittömyys miten kaverini ilmaisi asian. Hän uskoi vilpittömästi rukouksen voimaan ja halusi vilpittömästi hyvää minulle. Ei mitään sellaista ylhäältä alas päin "kyllä jumala hoitaa, kunhan vaan uskot" tyylistä toimintaa, johon valitettavan usein törmää.

Kiitän kohteliaasti koska ajattelen että hyvällähän se on tarkoitettu. Hiljaa mielessäni ajattelen, että huh mikä hihhuli.

Luultavasti sanoisin vain "aha, okei...ihan miten vain...". Pidän rukoilua vähän turhanpäiväisenä, mutta jos joku haluaa niin tehdä, niin mitä se mua liikuttaa, en mä siitä nokkiini ota. 

Musta se tuntuu tosi hyvältä. Osoittaa nimenomaan välittämistä. Kiittäisin, jos joku sanoisi rukoilleen mun puolesta.

Minusta se on vain ja ainoastaan mukavaa, että joku välittää ja rukoilee puolestani minulle hyviä asioita, olen oikein kiitollinen ja mieli lämpiää. En usko itse vähääkään, ehkä erityisesti juuri siksi on hienoa, jos joku uskova haluaa puolestani rukoilla, minulla on uskovainen ystävä ja tiedän hänen rukoilevan puolestani useinkin, samoin toinen on laittanut esirukouspyynnön takiani. Ei tosiaankaan tulisi mieleeni kieltää heitä tekemästä niin, enkä oikein ymmärrä, miksi kenenkään tarvitsee. Siitä ei mitään haittaa ole, se nyt on ihan varma asia. Sellainen sen sijaan vähän tympisi, jos joku ei tee mitään konkreettista (jos siis aivan hyvin voisi) korjatakseen jonkun huonolla tolalla olevan asian, vaan toteaa rukoilevansa ko. asian puolesta. Onneksi en tällaisia ihmisiä kyllä tunnekaan.

Muuten ok ja harmitonta, kunhan rukoilee minulle hyvien asioiden puolesta. Siitä en tykkää kun joku sanoo rukoilevansa, että löytäisin uskon, että en joutuisi helvettiin. Mielestäni tuossa menee hyvän maun raja ja voisi pitää suunsa kiinni.

"Aivan turhaa, mutta antaa mennä".

Vierailija kirjoitti:

Sanon "ei kiitos".

Samoin, en halua kuulla uskovaisten toivottavan mitään jumalan siunausta tai rukoilevan, sillä se loukkaa minun maailmankuvaani ja älykkyyttäni. Hyvä keino hätistellä uskovaisia pois on näyttää sormilla metallimusiikista tuttua pirunsarvimerkkiä.

Mä en oikein osaa sanoa omasta uskomisesta juuta enkä jaata mutta vähän käännyn enempi ei-uskovaiseen suuntaan. Mun vanha ystävä tuli uskoon (on uskovaisesta perheestä) ja hän kysyi multa kerran että saako rukoilla mun ja perheen puolesta, jotenkin menin vähän hämilleen koska en ensinnäkään ikinä olis uskonut hänen kääntyvän. Mutta sanoin sitten että tottakai saa, koska mä en näe siinä mitään pahaa jos hän saa hyvän olon siitä

"Aivan sama." Rukoilu on minulle täysin merkityksetöntä höpinää.

Eikös tuo ole kohteliaisuus? Olen agnostikko.

Voisiko joku rukoilla puolestani. Kärsin päihdeongelmasta ja mielessä pyörii raitistuminen, pyörinyt jo kauan.

Toistaiseksi en ole päässyt edes alkuun, viimeaikoina paremminkin päinvastoin.

Voit kutsua minua Juhaksi.

Kiitos jo etukäteen.

Jos uskova on vilpitön ja haluaa rukoilla esim että tulisin uskoon tai muuten siunausta yms, niin en pistä pahaksi ja ihanaa että välittää aidosti ja haluaa että sieluni pelastuisi , ei uhkaile helvetillä, pelottele kiihkohuuhda et miks et tee näin tai noin. Tai sano et usko vaan kyl jumala kuulee. Miten uskoa jos uskoa ei ole?

Riippuu tilanteesta ja henkilöstä. Yleensä halu rukoilla toisen puolesta kumpuaa hyväntahtoisuudesta, joten en minä siitä suutu. Samasta syystä en varmaan kieltäisikään rukoilemasta, jos henkilö ei hirveän läheinen ihminen minulle ole. Läheiselle ihmiselle saattaisin jossain vaiheessa yrittää nätisti selittää, ettei minun puolestani tarvitse rukoilla enkä minä sellaista kaipaa. Tosin tuonkin sanoisin vasta jos alkaisi tuntumaan siltä, että tuo läheinen on alinomaan puolestani rukoilemassa. Jossain vaiheessa varmaan se alkaisi tuntumaan vähän kiusalliselta.

Kerran elämässäni olen kieltänyt ihmistä rukoilemasta puolestani. Hän sanoi rukoilleensa että tulisin uskoon ja sanoi aikovansa tehdä niin uudestaankin, koska hänestä on huono asia, että olen uskosta osaton. Silloin sanoin mahdollisimman ystävällisesti mutta tiukasti, että älä rukoile. Minä en halua tulla uskoon. En koe osattomuutta uskonnottomuuteni vuoksi.

Ymmärrän kyllä, että varmaan tuokin ihminen tarkoitti hyvää, mutta silti koin hänen sanansa aika epäkunnioittavina. En pidä kovin kohteliaana kertoa ihmiselle, että hänen elämänkatsomuksensa on niin pahasti viallinen, että siitä pitäisi päästä eroon ja vaihtaa aivan toisenlaiseen. Tuskin tuokaan ihminen tykkäisi, jos hänen puolestaan rukoiltaisiin että hän palaisi islamiin tai luopuisi uskosta kokonaan.

Vierailija kirjoitti:

Luultavasti sanoisin vain "aha, okei...ihan miten vain...". Pidän rukoilua vähän turhanpäiväisenä, mutta jos joku haluaa niin tehdä, niin mitä se mua liikuttaa, en mä siitä nokkiini ota. 

Minä luulen, että sinulla ei sitten ole ollut kovin isoja murheita. Kun lapsi on kuolemansairas, ottaa vastaan ne rukouksetkin. Ei niistä haittaakaan ole.