Olen ollut kamala ihminen

En ole osannut tuntea kiitollisuutta siitä mitä minulla on jo ollut. Halusin vain aina enemmän lisää ja lisää. Enemmän materiaa, joka ei lopulta tehnyt minua edes onnelliseksi, saati poistanut sisäistä tyhjyyttäni. En nauttinut elämästä, kun olisin vielä voinut. Olen sanonut ilkeitä, kamalia asioita, ollut ylimielinen ja itsekäs, keskittynyt vain loputtomaan vihaan ja katkeruuteen. Samalla olen laiminlyönyt ihmisiä, jotka ovat aina jostain kumman syystä välittäneet minusta kaikesta huolimatta. Itkettää, nyt kun ajattelen asiaa. En ole omalta suppealta maailmankatsomukseltani ja pinnallisuudeltani sekä itsekeskeisyydeltäni huomannut, miten paljon rakkaita ihmisiä mulla on lähellä.

Olen pitänyt terveyttä itsestäänselvyytenä, aina siihen asti, kunnes mulla todettiin syöpä. En hae sääliänne, enkä oikeastaan pelkää edes kuolemaa, meillä kaikillahan se on edessä. Ainoa asia, mikä mua harmittaa, on se, että olen ollut elämättä omannäköistä elämääni. Jättänyt tekemättä asioita, jotka olisin halunnut tehdä. Saavuttamattomia unelmia.

Jos jotain mahdollisesti viimeiseksi viestikseni haluan jättää, niin se on; uskokaa itseenne. Tehkää sitä, mitä rakastatte, älkääkä välittäkö, mitä muut siitä sanovat, vaikka he pitäisivät sitä tyhmänä, tai mahdottomana haaveiluna. Pitäkää huolta toisistanne. Elämä on kuitenkin niin kamalan lyhyt, vaikkei sitä ajattelekaan. Elä jokaista päivääsi kuin se olisi viimeisesi, jotta voit olla ylpeä tekemistäsi valinnoista, eikä sinun tarvitse sitten surra kuolinvuoteella elämätöntä elämääsi. Kuolema, niin kaukaiselta kun se voi tuntua, niin se on meillä kaikilla kuitenkin edessä – toisilla vain aiemmin, kuin toisilla. Elä ja rakasta, ja jos elämässäsi on negatiivisia ihmisiä, niin älä anna heidän myrkyttää itseäsi. Jos et rakasta itseäsi, niin et voi rakastaa ketään muutakaan – opin sen kantapään kautta.

En halua tuhlata mahdollisesti viimeisiä elämänhetkiäni netissä pyörimiseen, siksi en käy enää av:lla tämän jälkeen – enkä siis tätäkään ketjua seuraa. Vielä ei ole varmuutta, minkä asteinen kasvain on, mutta pahimpaan on silti varauduttava. En ole luopunut toivosta vielä täysin, tämä kokemus avasi kuitenkin silmäni sille, mikä elämässä on oikeasti tärkeää. Toivon, että tämä aloitus laittaisi edes jonkun miettimään elämänsä arvoja. Oletko tyytyväinen elämääsi? Jos olet, niin hyvä niin. Jos taas et, niin mieti syitä tämän takana, sekä sitä, mitä voisit tehdä toisin.