Huonoja juhannusmuistoja?

Mieleeni tuli paljon hauskoja muistoja, mutta myös yksi tosi kurja. Aikoinaan nuorina ystäväpiirissä oli tietty kesämökki, jossa vietettiin aina näitä juhlia. Elämä meni eteenpäin. Minä jäin kahden pienen lapsen kanssa yksin.
Muistin minulle aiemman sanotun että olet aina tervetullut tottakai, nytkin lasten kanssa.
Soitin mökin haltijalle ja kysyin voimmeko tulla? Vastaaja oli vähän hämmentyneen oloinen, mutta sanoi että voimme. Olin iloinen, pääsisimme kaupungista mukavaan maalaismiljööseen kivojen ihmisten keskelle. Lähtöpäivää edeltävänä iltana soitin ja kysyin jotain (varmaan tuomista, ruuasta tms) ja sain kuulla että tämä omistajaperhe ei tulekaan paikalle, mutta muutama vanha tuttu siellä kyllä on. Itketti. Enkö sitten ollut tajunnut ettemme olekaan tervetulleita?
Lapset olivat innoissaan kuitenkin ja olin ostanut viemisiäkin runsaasti. Pääsimme paikalle. Ensimmäinen yö lasten kanssa teltassa ja toinen yö sisällä. Mm. aamulla kaikki lapset (noin 6 lasta yhteensä) nousivat aikaisin ja minä kiikutin kaikille aamupalaa, aikuiset nukkuivat. Toimin osittain palvelijana kaikille esim ruoka-aikaan.
Oli kivojakin hetkiä, mutta eipä kukaan ihmetellyt kun lähdimme puoliltapäivin sunnuntaina. Emme ole siellä sen koommin käyneet, joskus ollaan yhteyksissä tämän omstajaystävän kanssa. Ei ole ehdotellut enää. Emme siis vihoissa lähteneet mutta tuli olo, että vedettiin matto jalkojen alta ja meidän sinne ilmestymistämme ihmeteltiin. Aivan kuin olisimme vain ängenneet paikalle, vaikka kukaan ei halunnut. Paha mieli jäi, vaikka jutusta on jo aikaa.
Lapsilla oli kuitenkin hauskaa ja olisivat olleet menossa uudelleen, mutta sanoin että mökki on myyty, koska en halunnut tulla nolatuksi toista kertaa.
Onko muilla huonoja muistoja juhannuksenvietosta?