Lue keskustelun säännöt.
Toimin opettajana viitisen vuotta ja tässä lopputulos
19.06.2019 |
Olen lisääntymisiässä oleva nainen ja haaveilin omasta perheestä, kuten monet muutkin. Ammatissa on kuitenkin näyttänyt lasten raadollisuuden. Sinne katosi halut hankkia jälkikasvua ja vaaleanpunaiset lasit katosi. Ehkä olisi pitänyt hankkiutua 20-vuotiaana vahingossa raskaaksi niin minulla olisi perhe. Nyt sitä ei kyllä tule.
Kommentit (34)
Oletko ollut töissä ylä- vai alakoulussa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos oppilaat ovat hankalia, mikset pistä heitä kuriin?
Kaikkien lasten pitäisi ysillä käydä parin viikon työharjoittelussa päiväkodissa. Moni säästyisi perheellisyydeltä.
Ymmärrän täysin. Itse tein vielä joitakin vuosia sitten lapsenvahtikeikkoja saadakseni vähän lisää rahaa, kun opiskelijana sitä harvoin on liikaa. Vahdin monenlaisia ja -ikäisiä lapsia ja sinne meni haaveet perheen perustamisesta.
Ihan suoraan sanottuna olen liian mukavuudenhaluinen siihen, että jaksaisin pyyhkiä lasten jälkiä jatkuvasti, kuunnella sitä huutoa ja itkua, järjestellä ties mitä "hauskaa tekemistä" jne. Parempi vain olla lisääntymättä. Varsinki kun nykyään lastenkasvatus on taitolaji kaiken addiktoivan elektroniikan ja tuomitsevien äityleiden keskellä
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lapset ovat usein ihan toisenlaisia koulussa kuin kotona.
Vai käyttäydyitkö, ap, itse kotona samoin kuin koulussa?
Lapset voivat olla toisiaan kohtaan hyvinkin raadollisia jo tarhaikäisinä.
Sellainen käytös tulisi kitkeä heti alkuun pois, mutta 1980-90 -luvulla nykyvanhemmat ovat usein aika kyvyttömiä asettamaan rajoja ja antamaan rakkautta, jos ovat itse saaneet kasvaa kuin pellossa.
Eivät kaikki vanhemmat ole huithapleita, mutta viisikymppisenä teinin äitinä olen kyllä nähnyt jos minkälaista lapsen nk. kaveria vuosien mittaan.
Onneksi teinilläni on yksi tosi hyvä ystävä, jolla on myös ns. vanhemmat vanhemmat. Sen on huomannut pikkutytöstä asti erittäin hyvin tämän lapsen käytöksestä, että hänenkin kotonaan on kuri ja järjestys.
Vierailija kirjoitti:
Ihan suoraan sanottuna olen liian mukavuudenhaluinen siihen, että jaksaisin pyyhkiä lasten jälkiä jatkuvasti, kuunnella sitä huutoa ja itkua, järjestellä ties mitä "hauskaa tekemistä" jne. Parempi vain olla lisääntymättä. Varsinki kun nykyään lastenkasvatus on taitolaji kaiken addiktoivan elektroniikan ja tuomitsevien äityleiden keskellä
Jos lapsen jälkiä on koko ajan pyyhittävä ja sille täytyy keksiä jotakin tekemistä, oi, vieläpä hauskaa tekemistä, on kasvatus mennyt lievästi sanottuna päin honkia.
Kasvatuksellisessa (ja monessa muussakin mielessä) on oikein hyvä olla yhden lapsen yksinhuoltaja: lapsi itsenäistyy melko nuorena, oppii olemaan yksin, jopa nauttii yksiolosta eikä vaadi mitään tekohauskaa sirkustirehtööriä keksimään hassuja juttuja, koska yksin ollessa mielikuvitus kehittyy varsin hyviin yksilösuorituksiin, mitä hauskuuteen/ tylsyyden poistoon tulee.
Addiktoivan elektroniikan kanssa oppii elämään eikä äityliinien juttuja kannata ottaa aina vakavasti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen päiväkodissa lastenhoitajana ja sama homma, en halua omia lapsia, en jaksaisi ikipäivänä sitä menoa. Kiva hoitaa kuitenkin muiden lapsia, kun pääsee sen jälkeen kotiin rauhaan ja hiljaisuuteen ja tekemään sitä mitä sattuu huvittamaan.
Vierailija kirjoitti:
Lapset ovat usein ihan toisenlaisia koulussa kuin kotona.
Vai käyttäydyitkö, ap, itse kotona samoin kuin koulussa?
Lapset ovat useimmiten hyvin vieraskoreita, eli käyttäytyvät koulussa huomattavasti paremmin kuin kotona...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lapset ovat usein ihan toisenlaisia koulussa kuin kotona.
Vai käyttäydyitkö, ap, itse kotona samoin kuin koulussa?
Lapset ovat useimmiten hyvin vieraskoreita, eli käyttäytyvät koulussa huomattavasti paremmin kuin kotona...
Vieraskoreita voivat olla kylässä, isovanhempien, tuttava- tai sukulaisperheen luona jne. , mutta koulu on ihan muu kuin vieraspaikka.
Kokemukseni mukaan lapset käyttäytyvät koulussa huomattavasti tökerömmin muita ihmisiä kohtaan kuin kotona.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihan suoraan sanottuna olen liian mukavuudenhaluinen siihen, että jaksaisin pyyhkiä lasten jälkiä jatkuvasti, kuunnella sitä huutoa ja itkua, järjestellä ties mitä "hauskaa tekemistä" jne. Parempi vain olla lisääntymättä. Varsinki kun nykyään lastenkasvatus on taitolaji kaiken addiktoivan elektroniikan ja tuomitsevien äityleiden keskellä
Jos lapsen jälkiä on koko ajan pyyhittävä ja sille täytyy keksiä jotakin tekemistä, oi, vieläpä hauskaa tekemistä, on kasvatus mennyt lievästi sanottuna päin honkia.
Kasvatuksellisessa (ja monessa muussakin mielessä) on oikein hyvä olla yhden lapsen yksinhuoltaja: lapsi itsenäistyy melko nuorena, oppii olemaan yksin, jopa nauttii yksiolosta eikä vaadi mitään tekohauskaa sirkustirehtööriä keksimään hassuja juttuja, koska yksin ollessa mielikuvitus kehittyy varsin hyviin yksilösuorituksiin, mitä hauskuuteen/ tylsyyden poistoon tulee.
Addiktoivan elektroniikan kanssa oppii elämään eikä äityliinien juttuja kannata ottaa aina vakavasti.
Ihan vilpittömästi ihmettelen, että tätä kirjoitusta on alapeukutettu. :)
Ettei ole ilmeisesti saaneet kokea yksihuoltajavanhemmuuden ihanuutta, vaan väkisin irvissä suin olette parisuhteessa 2-3 lapsen kanssa ettekä koskaan pääse esim. ulkomaille, kun raha ei riitä???
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihan suoraan sanottuna olen liian mukavuudenhaluinen siihen, että jaksaisin pyyhkiä lasten jälkiä jatkuvasti, kuunnella sitä huutoa ja itkua, järjestellä ties mitä "hauskaa tekemistä" jne. Parempi vain olla lisääntymättä. Varsinki kun nykyään lastenkasvatus on taitolaji kaiken addiktoivan elektroniikan ja tuomitsevien äityleiden keskellä
Jos lapsen jälkiä on koko ajan pyyhittävä ja sille täytyy keksiä jotakin tekemistä, oi, vieläpä hauskaa tekemistä, on kasvatus mennyt lievästi sanottuna päin honkia.
Kasvatuksellisessa (ja monessa muussakin mielessä) on oikein hyvä olla yhden lapsen yksinhuoltaja: lapsi itsenäistyy melko nuorena, oppii olemaan yksin, jopa nauttii yksiolosta eikä vaadi mitään tekohauskaa sirkustirehtööriä keksimään hassuja juttuja, koska yksin ollessa mielikuvitus kehittyy varsin hyviin yksilösuorituksiin, mitä hauskuuteen/ tylsyyden poistoon tulee.
Addiktoivan elektroniikan kanssa oppii elämään eikä äityliinien juttuja kannata ottaa aina vakavasti.
Ihan vilpittömästi ihmettelen, että tätä kirjoitusta on alapeukutettu. :)
Ettei ole ilmeisesti saaneet kokea yksihuoltajavanhemmuuden ihanuutta, vaan väkisin irvissä suin olette parisuhteessa 2-3 lapsen kanssa ettekä koskaan pääse esim. ulkomaille, kun raha ei riitä???
Miksi olet yksinhuoltaja?
Itse käyn yhdessä perheessä hoitamassa lapsia. Olen kuulema ainoa joka siinä pärjää. Mielestäni lapset ovat mukavia ja älykkäitä keksivät kaikenlaista. Kaikki muut hoitajat ovat inhonneet niitä lapsia. Lapset ovat kekseliäitä ja vilkkaita, mutteivat pahoja tai ilkeitä. En tiedä miksi toiset ei niitä kestä. En ole edes erityisen lapsirakas, mutta osaan kunnioittaa kaikkia elollisia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihan suoraan sanottuna olen liian mukavuudenhaluinen siihen, että jaksaisin pyyhkiä lasten jälkiä jatkuvasti, kuunnella sitä huutoa ja itkua, järjestellä ties mitä "hauskaa tekemistä" jne. Parempi vain olla lisääntymättä. Varsinki kun nykyään lastenkasvatus on taitolaji kaiken addiktoivan elektroniikan ja tuomitsevien äityleiden keskellä
Jos lapsen jälkiä on koko ajan pyyhittävä ja sille täytyy keksiä jotakin tekemistä, oi, vieläpä hauskaa tekemistä, on kasvatus mennyt lievästi sanottuna päin honkia.
Kasvatuksellisessa (ja monessa muussakin mielessä) on oikein hyvä olla yhden lapsen yksinhuoltaja: lapsi itsenäistyy melko nuorena, oppii olemaan yksin, jopa nauttii yksiolosta eikä vaadi mitään tekohauskaa sirkustirehtööriä keksimään hassuja juttuja, koska yksin ollessa mielikuvitus kehittyy varsin hyviin yksilösuorituksiin, mitä hauskuuteen/ tylsyyden poistoon tulee.
Addiktoivan elektroniikan kanssa oppii elämään eikä äityliinien juttuja kannata ottaa aina vakavasti.
Ihan vilpittömästi ihmettelen, että tätä kirjoitusta on alapeukutettu. :)
Ettei ole ilmeisesti saaneet kokea yksihuoltajavanhemmuuden ihanuutta, vaan väkisin irvissä suin olette parisuhteessa 2-3 lapsen kanssa ettekä koskaan pääse esim. ulkomaille, kun raha ei riitä???
Miksi olet yksinhuoltaja?
Näinpä. Naiset eroaa ja sitten itkee kun elintaso laskee. Aika lyhytnäköistä toimintaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lapset ovat usein ihan toisenlaisia koulussa kuin kotona.
Vai käyttäydyitkö, ap, itse kotona samoin kuin koulussa?
Lapset ovat useimmiten hyvin vieraskoreita, eli käyttäytyvät koulussa huomattavasti paremmin kuin kotona...
Tai toisinpäin, ainakin meillä. Koulu taitaa olla rankka paikka lapsille ja siksi siellä on monella käytöshäiriöitä.
Oman lapsen kanssa ei ole ollut koskaan missään muualla ongelmia, kuin koulussa. Harrastuksessaan hän on aina kapteeni yms.
Olet tosi viisas. Ei kannata
Hullut hankkivat lapsia - ainakaan yhtä enempää.
Ihanaa ja rauhallista vapaa-aikaa!
Lasta ei voi valita - voi tulla ihan mitä vaan - hyvässä ja pahassa.
En suosittele pelaamaan baby-rulettia. Yksin on hyvä.
kukaaan lapsi ei riko niin paljon sääntöjä kotona kuin koulussa, koulu on riehumispaikka ja koti on taas paikka josssa ollaan kiltisti, ei kukaaan lapsi kehtaisi vit-uilla koko ajana vanhemmmilleen mutta opettajalle voi koska se on ope
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihan suoraan sanottuna olen liian mukavuudenhaluinen siihen, että jaksaisin pyyhkiä lasten jälkiä jatkuvasti, kuunnella sitä huutoa ja itkua, järjestellä ties mitä "hauskaa tekemistä" jne. Parempi vain olla lisääntymättä. Varsinki kun nykyään lastenkasvatus on taitolaji kaiken addiktoivan elektroniikan ja tuomitsevien äityleiden keskellä
Jos lapsen jälkiä on koko ajan pyyhittävä ja sille täytyy keksiä jotakin tekemistä, oi, vieläpä hauskaa tekemistä, on kasvatus mennyt lievästi sanottuna päin honkia.
Kasvatuksellisessa (ja monessa muussakin mielessä) on oikein hyvä olla yhden lapsen yksinhuoltaja: lapsi itsenäistyy melko nuorena, oppii olemaan yksin, jopa nauttii yksiolosta eikä vaadi mitään tekohauskaa sirkustirehtööriä keksimään hassuja juttuja, koska yksin ollessa mielikuvitus kehittyy varsin hyviin yksilösuorituksiin, mitä hauskuuteen/ tylsyyden poistoon tulee.
Addiktoivan elektroniikan kanssa oppii elämään eikä äityliinien juttuja kannata ottaa aina vakavasti.
Ihan vilpittömästi ihmettelen, että tätä kirjoitusta on alapeukutettu. :)
Ettei ole ilmeisesti saaneet kokea yksihuoltajavanhemmuuden ihanuutta, vaan väkisin irvissä suin olette parisuhteessa 2-3 lapsen kanssa ettekä koskaan pääse esim. ulkomaille, kun raha ei riitä???
Miksi olet yksinhuoltaja?
Yh- contra paska parisuhde.
Onneksi olen yh.
Kerro lisää?