Lue keskustelun säännöt.
Naisystävä pyytää minua mukaan synnytykseen, mutta ajatus ahdistaa
19.06.2019 |
Olen siis itsekin nainen, jos sillä jotain merkitystä on.
Naisystävä on keinohedelmöityksellä raskaana ja synnytys on piakkoin, mahdollisesti jo viikon sisällä. Minua ahdistaa ajatus katsoa toisen kipuja sivusta voimatta tehdä mitään. Hän on kyllä sanonut myös, että on ok jos en tule ja hän ymmärtää ja ottaa sitten äitinsä tueksi. Mutta olenko ihan hirveä ihminen jos en mene? Yhdessä oltu pian 10 vuotta.
Kommentit (20)
Minä menisin silti, mutta päätös on toki sinun. Toinen tarvitsee kaiken tuen mitä voi saada. Entä jos jotain kauheaa tapahtuu etkä ole paikalla tukemassa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tietääkö synnyttäjänainen lapsen perimän
Millainen perhe teille oikein tulee, jos et pysty edes olemaan synnytyksessä tukena? Se on ihan yhtälailla sun lapsesi! Tai jos mielestäsi ei ole niin teillä ei ole ruusuinen tulevaisuus edessä.
Jos olette pariskunta ja yhteistä lasta teette, niin olishan se aika erikoista, jos et mene. Aika viime tippaan on tämä keskustelu jätetty. Kuitenkin sun oma ratkaisuhan se on, en näkis hirviönä.
Mä taas miehelleni sanoin aikoinaan, etten voi pakottaa häntä tulemaan. Hän tuli täysin omasta vapaasta tahdostaan. Olihan se eka synnytys hänelle todellinen järkytys. Miten avuttomaksi sitä ihminen voi tunteakaan. Huone täynnä ammattilaisia ja silti vaimo järkyttävissä tuskissa, eikä kukaan pysty auttamaan sen paremmin. Epiduraalia laittoivat innoissaan niin paljon, ettei mulla ollut enää mitään otetta mun kropasta.
Seuraavaan synnytykseen sitten lähdettiin ilman kivunlievityksiä ja mieskin oli mukana. Aivan toisenlainen kokemus. Ja seuraavaa, ja seuraavakin. :)
Kuin katsoisit lempitaulusi syttyvän tuleen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Millainen perhe teille oikein tulee, jos et pysty edes olemaan synnytyksessä tukena? Se on ihan yhtälailla sun lapsesi! Tai jos mielestäsi ei ole niin teillä ei ole ruusuinen tulevaisuus edessä.
Synnytyksellä ja perheellä ei loppupeleissä ole mitään tekemistä toistensa kanssa. Johan sen todistaa toimivat uusperheet tässä maassa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mun mielestä olisi hyvä keskustella tästäkin vinkkelistä syyllistämättä, mutta AVlla ei näytä onnistuvan.
Kannattaa yrittää rohkaistua ja mennä. Ei sun tarvitse katsoa kun hän ponnistaa vauvan ulos. Mutta jos hänelle on ok että et tule ja et kerta kaikkiaan pysty voittamaan pelkoasi niin eipä se mikään maata kaatava katastrofi ole. Tärkeintä on että hoidat lasta tasaveroisesti (ja aluksi hoidat äitiä ja kotia).
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kannattaa mennä, ei se kauaa satu. Se on ihan uskomaton kokemus olla mukana kun lapsi syntyy oli se sitten oma (niin kuin teillä) tai kaverin.
Läheisen läsnäolo on jo rauhoittavaa ja auttaa. Lisäksi jos vauva joudutaan viemään hoitoon tai synnyttäjää joudutaan hoitamaan niin ettei hän pysty pitelemään vauvaa niin haluatko todella, että anoppi on katsomassa ja hoitamassa vauvaa etkä sinä, vauvan toinen vanhempi?
Naisena ehkä voit mennäkin... Miesten sen sijaan ei kannattaisi synnytyksessä olla mukana. Se ei todellakaan ole kaunis näky, ja se näky todella pilaa seksielämän siitä hetkestä lähtien.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En oikein näe synnytykseen osallistumista niin älyttömän tärkeänä kuin useimmat muut kommentoijat. En siis itse ole synnyttänyt, mutta en ole varma haluaisinko edes miestäni mukaan itse synnytystilanteeseen. En pitäisi sitä minään hylkäämisenä, siinähän pyörii ammattilaiset ympärillä ja se kumppani on siinä vähän ylimääräinen kun ei voi myötäelää sitä synnytystä. Se on eri asia jos ei ole edes paikalla koko sairaalassa, sitä pitäisin töykeänä.
Riippuu synnyttäjän omista toiveista, ja jos se hänen mukaansa on ok ettei ap osallistu niin sitten se varmaan on ok.
Vierailija kirjoitti:
En oikein näe synnytykseen osallistumista niin älyttömän tärkeänä kuin useimmat muut kommentoijat. En siis itse ole synnyttänyt, mutta en ole varma haluaisinko edes miestäni mukaan itse synnytystilanteeseen. En pitäisi sitä minään hylkäämisenä, siinähän pyörii ammattilaiset ympärillä ja se kumppani on siinä vähän ylimääräinen kun ei voi myötäelää sitä synnytystä. Se on eri asia jos ei ole edes paikalla koko sairaalassa, sitä pitäisin töykeänä.
Riippuu synnyttäjän omista toiveista, ja jos se hänen mukaansa on ok ettei ap osallistu niin sitten se varmaan on ok.
Ei siinä kyllä ne ammattilaiset koko aikaa pyöri. Aika yksin olisi saanut olla pitkiäkin aikoja jos mies ei olisi ollut mukana.
Mutta tietenkin joitain synnyttäjiä se ei haittaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mikä ihme käsitys se on, että ei muka voi auttaa? Itse en olis selvinny ilman miestäni. Hieroi, piti kädestä, painoi akupisteitä, läytto gua shaa, käveli vierellä loputtomia käytäviä ja lopulta istui vieressä kiireellisessä sektiossa ja piti meidän pientä ihokontaktissa kun itse olin heräämössä.
En ole synnyttänyt mutta kyllä todellakin saisi mies tulla mukaan. Aika pieni kärsimys että joutuu katsomaan kaiken, kun synnyttäjä joutuu kokemaan kaiken..
Jos sinua ahdistaa ja pelottaa mennä mukaan synnytykseen, niin älä mene - sinun ei ole mikään pakko sinne mennä. Minä en ihan oikeesti ymmärrä noita "kylläpä teillä onkin hyvä ja toisianne tukeva suhde" irvailuja. Sekö sitten on sitä aitoa ja hienoa suhdetta, että tullaan väkisin mukaan ja aiheutetaan parhaassa tapauksessa kaikille paikalla olijoille (paitsi niille ammattilaisille) ahdistusta ja mielipahaa?
Kun itse olin tuossa tilanteessa parikymmentä vuotta sitten (minulla kylläkin oli silloin mukanani mies, mikäli sillä mitään merkitystä on) ja jouduin olemaan pari päivää osastolla ennen synnytystä, kuuntelin aika järkyttyneenä joidenkin mammojen uhoa miestensä osallistumisesta synnytykseen. Siinä ei miesraukoilla tainnut olla paljon valinnanvaraa. "Haluaa se. Parempi haluta" muutamakin tuleva mama dearest siellä messusi. Sehän nyt on tietysti aivan kamalaa ja epätasa-arvoista, että sen synnyttäjän on pikku pakko olla paikalla, mutta perheen toisen aikuisen ei. Mutta silti olen sitä mieltä, että tässä kohtaa sen ei-synnyttävän pitää olla oikeus päättää ihan itse.
Vierailija kirjoitti:
Jos sinua ahdistaa ja pelottaa mennä mukaan synnytykseen, niin älä mene - sinun ei ole mikään pakko sinne mennä. Minä en ihan oikeesti ymmärrä noita "kylläpä teillä onkin hyvä ja toisianne tukeva suhde" irvailuja. Sekö sitten on sitä aitoa ja hienoa suhdetta, että tullaan väkisin mukaan ja aiheutetaan parhaassa tapauksessa kaikille paikalla olijoille (paitsi niille ammattilaisille) ahdistusta ja mielipahaa?
Kun itse olin tuossa tilanteessa parikymmentä vuotta sitten (minulla kylläkin oli silloin mukanani mies, mikäli sillä mitään merkitystä on) ja jouduin olemaan pari päivää osastolla ennen synnytystä, kuuntelin aika järkyttyneenä joidenkin mammojen uhoa miestensä osallistumisesta synnytykseen. Siinä ei miesraukoilla tainnut olla paljon valinnanvaraa. "Haluaa se. Parempi haluta" muutamakin tuleva mama dearest siellä messusi. Sehän nyt on tietysti aivan kamalaa ja epätasa-arvoista, että sen synnyttäjän on pikku pakko olla paikalla, mutta perheen toisen aikuisen ei. Mutta silti olen sitä mieltä, että tässä kohtaa sen ei-synnyttävän pitää olla oikeus päättää ihan itse.
Kuule, moni mies oikeasti haluaa tukemaan vaimoaan sinne vaikka kuinka tekisi ilkeää. Sitä kutsutaan rakkaudeksi. Harmi ettet ole kokenut sitä.
Vierailija kirjoitti:
En oikein näe synnytykseen osallistumista niin älyttömän tärkeänä kuin useimmat muut kommentoijat. En siis itse ole synnyttänyt, mutta en ole varma haluaisinko edes miestäni mukaan itse synnytystilanteeseen. En pitäisi sitä minään hylkäämisenä, siinähän pyörii ammattilaiset ympärillä ja se kumppani on siinä vähän ylimääräinen kun ei voi myötäelää sitä synnytystä. Se on eri asia jos ei ole edes paikalla koko sairaalassa, sitä pitäisin töykeänä.
Riippuu synnyttäjän omista toiveista, ja jos se hänen mukaansa on ok ettei ap osallistu niin sitten se varmaan on ok.
No huomaa kyllä, ettet ole itse synnyttänyt. Harva synnytys menee niin kuin elokuvissa, että lapsivedet menee, sairaalaan ajetaan kiireellä, sitten synnytyssaliin, pari ponnistusta ja lapsi on syntynyt. Oikeassa elämässä siellä synnytyssalissa ollaan useita tunteja, odotetaan että kohdunkaula avautuu riittävästi. Jos kipuja ei ole, voi olla välillä tylsääkin odotella, jos taas kipuja on, on kurjaa olla yksin. Henkilökunta ei nimittäin todellakaan ole koko aikaa paikalla. Välillä saattavat käydä paikalla, tai tulla kun äiti soittaa kelloa. Jos synnytys sujuu normaalisti, synnytyksen hetkellä paikalla on vain kätilö. Jos tulee ongelmia, huone on täynnä henkilökuntaa. Ja silloin hätääntynyt äiti varmasti kaipaisi tukea.
Nyt jos muuttaisit, ehtisit kauas pois ennen vauvan tuloa.
Teillähän on hieno ja toisianne tukeva suhde👍