Työ, koulu, uhmaikäinen lapsi ja anoppi joka vaatii joka viikko kylään

Sun kannattaisi tehdä elämän hallinnallesi jotain. Nyt olet pahasti väärällä polulla.

Vierailija kirjoitti:

Sun kannattaisi tehdä elämän hallinnallesi jotain. Nyt olet pahasti väärällä polulla.

Mitä tarkoitat?

Sinun tai miehen on oltava enemmän kotona lapsen kanssa. Liian paljon hoidossa noin pieni. En ihmettele, että hänellä on käytösoireita, "uhmaa". Ei muuta.

Hyi hyi paha anoppi, itse olet sotkenut asiasi ja haalinut velvollisuutesi

Mieshän voi mennä lapsen kanssa vanhempiensa luokse, jos hänestä se ei ole iso vaiva. Saat hetken omaa aikaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sun kannattaisi tehdä elämän hallinnallesi jotain. Nyt olet pahasti väärällä polulla.

Mitä tarkoitat?

Parasta tässä on se, että olen jo niin väsynyt/stressaantunut/kiireinen, että halut ja kiinnostus miestäkin kohtaan ovat olemattomia. Ainoat ylimääräiset energiani jaksan tällä hetkellä keskittää lapseemme.

Tätä tarkoitan. Tuolle stressille pitää tehdä jotain. Jostain pitää nyt luopua.

tiukka mutta rakentava keskustelu miehen kanssa.

Eikö mies voisi välillä vierailla anopin luona kaksistaan lapsen kanssa niin, että sinä saat vähän omaa rauhaa? Juhannus on toki erikoistilanne, mutta näin muuten.

Lapsenne menee kovin aikaisin nukkumaan. Johtuisikohan kiukuttelu iltaisin siitä, että lasta yritetään saada sänkyyn, vaikka häntä ei vielä väsytä?

Jos tarkkaan luet oman tekstisi, sulle kyllä selviää miksi lapsella on paha uhmaikä. Lapsi aistii sen että sä olet väsynyt, lapsi tarvitsee myös yhteistä rauhallista aikaa vanhempien kanssa (ei, kello 1630-1930 ei sitä ole kun siitä menee perusarkeen jo se pari tuntia) ja lapsi tosiaankin huomaa jos vanhemmat on toisilleen etäisiä.

Jep. Minulla viime keväänä työt, krooninen uuvuttava sairaus, yrittäjämies ja kaksi teini-ikäistä. Silti hoidin tunnollisesti kaikki juhlapyhät niin, että kutsuin äitini kylään ja kestitsin.

Sitten kun koulut viimein loppui ja ajattelin hetken hengähtää, tää alkaa jyrätä turbovauhdilla että nyt pitää nähdä kun ei ole koko keväänä nähdä ja alkoi kutsua ja pakottaa ja jopa ostaa teinejä sinne kyläilemään kysymättä ollenkaan, että mahtaako meidän perhe suunnitellakaan lomaa tai että pääsemmekö kyytimään tms.

Jumalauta että ärsytti.

Hurjan pitkät päivät noin pienelle.

Mies käyköön vanhempiensa luona lapsen kanssa. Sinä voit sillä aikaa levätä ja tehdä omia juttuja.

Vaikka sinulla ei ole lomaa töistä, niin kai lapsella sentään on? Voisiko mummo olla vaikka muutaman päivän lapsen kanssa kesän aikana niin saisi hemmotella lapsenlastaan ja lapsi saisi taukoa päiväkodista?

Vaihda anoppi. Ja muu, minkä se vaatii.

Ymmärrän yskän, itsellä vastaava tilanne. Yksi isovanhemmista juuri samanlainen kuin anoppisi. Joka viikko pitäisi käydä kylässä, arki-iltoina ei vaan tunnit riitä kun itsekin ehtii suurinpiirtein puoleksi tunniksi istahtaa. Meillä siis kaksi lasta joista vanhemmalla on jo harrastus ja siihen kuskausta yms normi kotijutut. Talvi varsinkin kiireistä lumitöineen ja lämmityksineen. En jaksa enää vääntää samasta asiasta, kun ei ymmärrä niin ei ymmärrä. Meille olen toivottanut tervetulleeksi, ei tule kun ei viitsi. Meillä toisella vanhemmista vuorotyö, niin sen harvan kerran kun koko perhe on yhtäaikaa vapaalla, pitäisi kyläillä tällä isovanhemmalla. Ei jaksa.

Ymmärrän hyvin että väsyttää. Minäkin ihan täyttä työviikkoa teen ja samalla opiskelen. Lapsia ei ole, mutta silti väsyttää ihan älyttömästi. Toki on ollut muutakin stressin aihetta, omaisen sairaus ja kuolema yms. Raskasta on. Selvitä, voitko ottaa opintovapaata edes pari kuukautta, saisit vähän tiputettua harteilta hommia ja levättyä. Lapsikin voisi olla enemmän kotona, näkisit helpottaako se uhmaa.

Ja sekin on muuten kivaa että jos joskus hölmöyksissään on enemmän tekemisissä (esim kun hoitovapaa, vuorotteluvapaa tms), siitä tuleekin jokin uusi minimistandardi ja kuvitellaan että niin voi olla aina.

Päivät on pitkiä lapselle, tiedän sen. Muita vaihtoehtoja ei vain nyt ole ja hän onneksi viihtyy päiväkodissa. Ja siis, mieshän on ollut kaksistaan lapsen kanssa anoppilassa, mutta tällöin anoppi nostaa kamalan haloon mikä minua vaivaa kun mies joutuu AINA olemaan lapsemme kanssa. Voi hyvää päivää, itseäni jo naurattaa tämä tilanne xd

Ap

Kuinka kauan tuohon "huutaa illat" -hommaan menee?

Olen kyllä minäkin vähän sitä meiltä, että joku on pielessä, ei uhmaikäinenkään kaikkia iltoja huuda. Tärkeää olisi myös mukava, rauhallinen aika sen pienen kanssa, ja toki myös miehen kanssa.

Nyt tärkeysjärjestyksessä anoppi ei suinkaan ole se ensimmäinen, vaan lapsi ja parisuhde. Viettäkää juhannus rauhassa ja jutelkaa, olisiko arjellenne mitään tehtävissä.

Nukkumaanmenonkin pitäisi olla lapselle rauhallinen, mukava hetki iltasatuineen ja sylittelyineen.

Olenko ainoa, jonka mielestä lasta ei pitäisi myöskään kärrätä anopille joka viikko? Lapsi tarvitsee selvästi rauhallista aikaa omassa kotonaan isän tai äidin kanssa. Mies kyläilköön yksin, jos anopilla on hänen mielestään pakko käydä.

Muuten vakava keskustelu miehen kanssa. Sinä et jaksa noin tiheitä vierailuja, ja mitään luojan määräämää pakkoa niihin ei ole. Mä en näe edes ihmisiä joista oikeasti pidän noin usein koska elämä. Ja anopin pitää oppia, että vaatimalla ja marisemalla ei saa mitä haluaa, hän ei määrää teidän elämästä. Ja miehen pitää oppia, että sinun tarpeesi ovat tärkeämmät kuin anopin toiveet, jos meinaa sinun kanssasi naimisissa olla.

Vierailija kirjoitti:

Päivät on pitkiä lapselle, tiedän sen. Muita vaihtoehtoja ei vain nyt ole ja hän onneksi viihtyy päiväkodissa. Ja siis, mieshän on ollut kaksistaan lapsen kanssa anoppilassa, mutta tällöin anoppi nostaa kamalan haloon mikä minua vaivaa kun mies joutuu AINA olemaan lapsemme kanssa. Voi hyvää päivää, itseäni jo naurattaa tämä tilanne xd

Ap

Sinä et ole vastuussa anopin tunteista, hän ihan itse saa ne tunteensa käsitellä tykönään. Sinun pitää päättää kunpi on sinulle tärkeämpää, anopin hyvä mieli vai oma mielenterveytesi, ja toimia sitten sen mukaisesti niiden kyläilyjen suhteen.