Työ, koulu, uhmaikäinen lapsi ja anoppi joka vaatii joka viikko kylään

Voisiko tilannetta ratkaista niin että saisi kaksi kärpästä yhdellä iskulla? Lapsen hoitopäivää/viikkoa lyhyemmäksi niin että mummo hoitaa osan ajasta ihan säännöllisesti? Tai lapselle lyhyempää hoitopäivää, ja sinä siirtäisit opiskelujasi iltaan kun mies vierailee äidillään lapsenne kanssa?

Jos anopin toive on kuitenkin koko perheen vierailu ihan vieraina, en osaa ehdottaa mitään.

Vierailija kirjoitti:

Päivät on pitkiä lapselle, tiedän sen. Muita vaihtoehtoja ei vain nyt ole ja hän onneksi viihtyy päiväkodissa. Ja siis, mieshän on ollut kaksistaan lapsen kanssa anoppilassa, mutta tällöin anoppi nostaa kamalan haloon mikä minua vaivaa kun mies joutuu AINA olemaan lapsemme kanssa. Voi hyvää päivää, itseäni jo naurattaa tämä tilanne xd

Ap

Särähti korvaan tuo „joutuu olemaan“ lapsen kanssa. Luulisi, eträ jos arjessa on tuo 3 tuntia vuorokaudessa aikaa olla sen lapsen kanssa, niin se olisi arvokasta yhteistä aikaa eikä mitään „joutumista“. Kannattaisi todellakin jostain nyt luopua ap ennenkuin olet ihan burnoutissa.

Vierailija kirjoitti:

Voisiko tilannetta ratkaista niin että saisi kaksi kärpästä yhdellä iskulla? Lapsen hoitopäivää/viikkoa lyhyemmäksi niin että mummo hoitaa osan ajasta ihan säännöllisesti? Tai lapselle lyhyempää hoitopäivää, ja sinä siirtäisit opiskelujasi iltaan kun mies vierailee äidillään lapsenne kanssa?

Jos anopin toive on kuitenkin koko perheen vierailu ihan vieraina, en osaa ehdottaa mitään.

Ai että kun anoppi kiukuttelee ja on typerä, otetaan hänet mukaan perheeseen? Sittenhän hön vasta alkaakin komennella ja sekaantua.

Käske miehesi kasvattaa selkäranka, ei kai nyt sentään niin mammanmussukka ole, että kun äiti käskee niin mies on heti tottelemassa kun äitsykkäliini saattaa pahoittaa mielensä.

Tosiaan, nyt miehen kanssa vakava keskustelu, että haluaako olla perheenä sinun ja lapsen kanssa vai äitinsä kanssa. Sitten elämässä olevia ratkaisuja voit tehdä siitä eteenpäin.

Ei anoppia eikö äitiä tarvitse kerran viikossa tavata, jollei hän ole 85v kotihoidon varassa kituuttava . Mitä ihmettä ehtii tapahtua viikossa niin ettei juttu ole tyyliin on ilmoja pidellyt. Eikä se miehen vain velvollisuus kertoa tämä äidilleen , kerrot ihan itse . Älkää pelätkö niitä anoppejanne , jos ja kun vetää palot nenään niin katsokoon peiliin. Toisten pillin mukaan kun tanssit niin saat hyppiä koko ajan. Normi kohteliaisuus ja tapaaminen silloin tällöin on toivottavaa

1 Anoppi

Vierailija kirjoitti:

Ei anoppia eikö äitiä tarvitse kerran viikossa tavata, jollei hän ole 85v kotihoidon varassa kituuttava . Mitä ihmettä ehtii tapahtua viikossa niin ettei juttu ole tyyliin on ilmoja pidellyt. Eikä se miehen vain velvollisuus kertoa tämä äidilleen , kerrot ihan itse . Älkää pelätkö niitä anoppejanne , jos ja kun vetää palot nenään niin katsokoon peiliin. Toisten pillin mukaan kun tanssit niin saat hyppiä koko ajan. Normi kohteliaisuus ja tapaaminen silloin tällöin on toivottavaa

1 Anoppi

Kyllä se nimenomaan on sen miehen velvollisuus.

Itseäni tässä eniten huolettaa se, miten väliemme käy. Aika usein olen anopin pillin mukaan hyppinyt, nytkin pyysin tänne... Ja ei kelpaa. Olen liian kiltti, koska en halua mitään perheriitoja. Ihmettelen vaan toisen käyttäytymistä, miten joku voi olla noin itsekäs?

Ja siihen että kirjoitin "joutuu", muotoilin ehkä sanomiseni hiukan väärin. Tottakai nautimme joka hetkestä lapsen kanssa, harmittaahan se kun arki-illat menevät niin nopeaan. Mutta juuri siksi olemme pyrkineet ne rauhoittamaan ja olemaan lapsen kanssa. Lapsi jää onneksi kohta kuukauden kesälomalle isän kanssa :)

Mitä tuohon lapsen huutamiseen tulee, se on kausittaista (saatoin siis hieman liiotella:D). Välillä on hyviä jaksoja ja nukkumaanmeno sujuu todella hyvin, välillä taas kamalaa taistelua. Toivon, että lomalla helpottaa.

Ehdottaisin miehelle ja anopille:

Anopi voisi hakea lapsen päiväkodista aikaisin parina päivänä viikossa.

Mies voisi vierailla lapsen kanssa anoppilassa viikknlopouisin, jolloin sinä saisit hieman omaa aikaa.

Ymmärrän hyvin väsymyksesi. Sinun on nyt laitettava itsesi ja perheesi hyvinvointi anopin tyytyväisyyden edelle. Jos anoppi ei vielä asiaa ymmärtänyt (että siis tarvitsette perheen kanssa omaa rauhaa ja varsinkin sinä itse), juttele hänelle avoimesti tilanteestasi. Voihan olla, että anoppi ymmärtääkin asian ja tilanne avaa uusia mahdollisuuksia sinun ja anoppisi väliseen suhteeseen. Toisaalta voi olla, ettei anoppi ymmärräkään, mutta silloin ongelma on TÄYSIN anopin, ei sinun. Miehesi tulisi tukea sinua tässä asiassa, jos hän ei tätä ymmärrä, selitä tilanne hänelle. 

Seksielämä on tietenkin tärkeä osa parisuhdetta, joten keskustelkaa avoimesti miehesi kanssa myös siitä: mitä kumpikin haluaa/jaksaa jne. Uskon kyllä, että avoimesti vaikeistakin asioista puhuminen auttaa. Ja muista: kyllä se elämä siitä helpottuu, kunhan lapsi hiukan kasvaa. Vielä tulee sekin päivä, kun sinulla on aikaa itsellesi vaikka kuinka paljon. Jaksamista! =)

Itsekin vastaavan kokenut kirjoitti:

Ymmärrän hyvin väsymyksesi. Sinun on nyt laitettava itsesi ja perheesi hyvinvointi anopin tyytyväisyyden edelle. Jos anoppi ei vielä asiaa ymmärtänyt (että siis tarvitsette perheen kanssa omaa rauhaa ja varsinkin sinä itse), juttele hänelle avoimesti tilanteestasi. Voihan olla, että anoppi ymmärtääkin asian ja tilanne avaa uusia mahdollisuuksia sinun ja anoppisi väliseen suhteeseen. Toisaalta voi olla, ettei anoppi ymmärräkään, mutta silloin ongelma on TÄYSIN anopin, ei sinun. Miehesi tulisi tukea sinua tässä asiassa, jos hän ei tätä ymmärrä, selitä tilanne hänelle. 

Seksielämä on tietenkin tärkeä osa parisuhdetta, joten keskustelkaa avoimesti miehesi kanssa myös siitä: mitä kumpikin haluaa/jaksaa jne. Uskon kyllä, että avoimesti vaikeistakin asioista puhuminen auttaa. Ja muista: kyllä se elämä siitä helpottuu, kunhan lapsi hiukan kasvaa. Vielä tulee sekin päivä, kun sinulla on aikaa itsellesi vaikka kuinka paljon. Jaksamista! =)

Hae eroa ja vaadi että lapsi hoidetaan viikko ja viikko. Käyttäköön mies omalla viikollaan anoppilassa niin paljon kuin sielu sietää.

Olen ollut vastaavassa tilanteessa. Miehen suku vaati jatkuvia kyläilyjä, vaikka meillä (=minulla, mies vain lorvi) arki oli erittäin hektistä. Ei tajunnut mies eikä suku. Ero oli ainoa vaihtoehto, olisin muuten menettänyt järkeni. Nyt lasten kanssa eletään ihan rauhassa ja vapaa-ajalla ei hypätä kenenkään pillin mukaan. Ero oli elämäni paras päätös!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei anoppia eikö äitiä tarvitse kerran viikossa tavata, jollei hän ole 85v kotihoidon varassa kituuttava . Mitä ihmettä ehtii tapahtua viikossa niin ettei juttu ole tyyliin on ilmoja pidellyt. Eikä se miehen vain velvollisuus kertoa tämä äidilleen , kerrot ihan itse . Älkää pelätkö niitä anoppejanne , jos ja kun vetää palot nenään niin katsokoon peiliin. Toisten pillin mukaan kun tanssit niin saat hyppiä koko ajan. Normi kohteliaisuus ja tapaaminen silloin tällöin on toivottavaa

1 Anoppi

Kyllä se nimenomaan on sen miehen velvollisuus.

Ehkä sitten . Itse kyllä keskustelen mieluummin naamatusten ja suoraan ihmisten kanssa kuin tyyliin se ja se sanoi tai haluaisi sitä sun tätä.Johan asiakin jo vääntyy ihan toiseksi.

Pahoittelen, mutta mulle tulee lapsuus mieleen kun sanottiin pyydätkö sun äitiä antamaan mulle lasin vettä tai joku Niskavuoren vanha emäntä , jota pitää puhutella kiertoteitse muiden välityksellä.

Vierailija kirjoitti:

Sun kannattaisi tehdä elämän hallinnallesi jotain. Nyt olet pahasti väärällä polulla.

Miksi tällä viestillä on niin paljon alapeukkuja? Kannattaa oppia elämään omaa elämää. Eläköön anoppi omaansa.

Mikä pakko on tapella uhmaikäistä nukkumaan liian aikaisin ? Saat paremmin omaa aikaa iltaisin kun vietät lapsen kanssa aikaa vähän enemmän ennen nukkumaanmenoa.

En nyt oikein ymmärrä näitä eroamiskehotuksia? Miksi heti pitäisi erota, jos tulee ongelmia? Melkeinpä jokaisen parisuhteeseen tulee "töyssyjä" siinä vaiheessa, kun on lapset ovat pieniä. Monet asiat, jotka aiemmin olivat lähes merkityksettömiä, alkavatkin häiritä ihan toden teolla. Ei saa antaa periksi niin helposti. Jos perusluottamus toiseen on edelleen tallella (ei siis ole esim. ollut pettämistä) eikä mitään henkistä/fyysistä väkivaltaa ole ja tuntee vielä rakkautta puolisoaan kohtaan, niin miksi pitäisi erota? Ratkeavatko ongelmat aina eroamalla vai? Joskus voivat ratketakin, useinmiten ei. Kyllä usein pitää paikkansa sanonta "ei se vaihtamalla parane".

Kannattaa ainakin yrittää selvittää tilannetta puhumalla ennen kuin antaa periksi. Jo lapsenkin takia.

Vierailija kirjoitti:

Sinun tai miehen on oltava enemmän kotona lapsen kanssa. Liian paljon hoidossa noin pieni. En ihmettele, että hänellä on käytösoireita, "uhmaa". Ei muuta.

Pitkiä päiviähän nuo on, mutta kyllä tuo on ihan turhaa syyllistämistä. Kylläpä ne kouluhommat ja työt on vain hoidettava, jos on niiden aika. Tokikaan pikkulapsiaika ei (omalla kokemuksella) ole kylläkään kaikkein paras tähän, ja lapset todellakin väsyvät pitkien päivien myötä. Mutta väsyneitä ovat varmasti vanhemmatkin, eikä tällainen "liikaa hoidossa"- lässytys kyllä mitenkään tilannetta auta.

Aapee, ymmärrän sinua. Meilläkin appivanhemmat aikoinaan oletti että kyläillään puolin ja toisin joka viikko. Jossain vaiheessa näin toimittiinkin, mutta kun perheeseen syntyi vauva, ja miehellä oli täysi työ keskisuuren yrityksensä parissa, niin emme todellakaan enää ehtineet tai jaksaneet. Toki kävimme kun ehdimme ja meille olivat myös tervetulleita. Mutta appikset eivät meinanneet ymmärtää, että meidän viikonloppujen sisältö ei aina vain voi olla heidän kanssaan oleilu, koska...

A) Minullakin on vanhemmat, joita olisi kiva nähdä jo ihan lapsenkin takia

B) Halutaan välillä olla ihan vain oman perheen kesken

C) Kun arki on hektistä, ja perheessä pieni tai myöhemmin useampikin lapsi, elämä ei todellakaan voi rakentua jatkuvan kulkemisen ympärille

D) Meillä on muitakin läheisiä.

Appikset on tärkeitä, mutta pitäisi heidän mielestäni ymmärtää tuo teidän tilanne.

Mitä nyt voit tehdä? Voit painaa asian villaisella ja jatkaa samaan malliin, mutta usko pois, se ei johda mihinkään ja ylitsesi tullaan kävelemään jatkossakin.

Voit myös keskustella miehen kanssa ihan kunnolla. Ei tämä ole asia, jossa ollaan joko äidin tai vaimon puolella. Oma perhe on se, jota tuetaan ja jonka kanssa päätetään joku yhteinen, vaikka sitten kompromissilinja, eikä aleta "asettumaan jonkun puolelle". Eihän anoppia tarvi pois ajaa tai käskeä suksimaan kuuseen, mutta ihan tosiko on, että mies ei pärjää viikkoa ilman äitiään? Ja toisaalta voihan se miehesi siellä äidillään käydä mutta sinua hän ei kai voi pakottaa mukaansa.

Viimeiseksi sanoisin, että joka syyttä suuttuu, se lahjatta leppyy.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei anoppia eikö äitiä tarvitse kerran viikossa tavata, jollei hän ole 85v kotihoidon varassa kituuttava . Mitä ihmettä ehtii tapahtua viikossa niin ettei juttu ole tyyliin on ilmoja pidellyt. Eikä se miehen vain velvollisuus kertoa tämä äidilleen , kerrot ihan itse . Älkää pelätkö niitä anoppejanne , jos ja kun vetää palot nenään niin katsokoon peiliin. Toisten pillin mukaan kun tanssit niin saat hyppiä koko ajan. Normi kohteliaisuus ja tapaaminen silloin tällöin on toivottavaa

1 Anoppi

Kyllä se nimenomaan on sen miehen velvollisuus.

Ehkä sitten . Itse kyllä keskustelen mieluummin naamatusten ja suoraan ihmisten kanssa kuin tyyliin se ja se sanoi tai haluaisi sitä sun tätä.Johan asiakin jo vääntyy ihan toiseksi.

Pahoittelen, mutta mulle tulee lapsuus mieleen kun sanottiin pyydätkö sun äitiä antamaan mulle lasin vettä tai joku Niskavuoren vanha emäntä , jota pitää puhutella kiertoteitse muiden välityksellä.

Kysehän ei ome siitä että ap haluaisi juoda vettä, vaan siitä, että anoppi terrorisoi poikansa perhettä. Tällöin se on sen pojan velvollsiuus suojella perhettään, osoittaa äidilleen että on yhtä vaimon eikä äidin ka ssa ja panna häirikkö ruotuun, koska hänhän sen on perheen kiusaksi tuonutkin.