Vapaaehtoisesti lapseton! Mikä on syysi olla haluamatta lapsia?

Ei ole koskaan tullut sellainen olo, että haluaisin nauttia elämästäni vähemmän.

Ei mulla ole muuta syytä. Pitäisikö olla?

Perinnölliset sairaudet ja ääniyliherkkyys, niin sekä se etten ole äiti ihminen. Elämässäni on paljon muutakin kuin vain miehen palveleminen tai ne nappulat.

Ei siihen mitään sen kummempaa ja syvällisempää syytä ole. En vain ole ikinä halunnut lapsia eikä ole puolisokaan.

En mä tiedä. Ei vaan tunnu siltä.

Miksi siihen pitäisi olla jokin muu syy? "En halua" on itselleni ihan riittävän painava peruste ja muille en ole selitysvelvollinen. 

Miten jotkut osaavat ajoissa tajuta, ettei lapsia kannata hankkia? Sitä olen ihmetellyt.

Vierailija kirjoitti:

Miten jotkut osaavat ajoissa tajuta, ettei lapsia kannata hankkia? Sitä olen ihmetellyt.

Yleensä sellaiset jotka osaavat seisoa omien sanojensa takana, eivätkä murru painostuksen alla. Sanoisin sellainen yksinkertaisesti itsensä kanssa sinut oleva ihminen kykenee sanomaan suoriltaan haluaako, vai eikö.

Rakastetaan mieheni kanssa toisiamme niin paljon, että perheemme tuntuu täydelliseltä kahdestaan. Vauvakuumetta en ole kokenut koskaan ja siksi ajatus raskaudesta, synnytyksestä ja lastenhoidosta tuntuu epämiellyttävältä. Arvostan hiljaisuutta ja rauhallisuutta kotona sekä vapautta käyttää aikaani rentoutumiseen, opiskeluun, matkustelemiseen ja harrastuksiin. En koe painetta tehdä elämänvalintojani sen perusteella että jokin on tapana/kuuluu tehdä tai on "ihmiselle luonnollista". Näin on minulle hyvä. Sukulaisten ja ystävien lapset on mukavia kyllä, ja hoidan heitä välillä, sopivan pieninä annoksina.

Surkea lapsuus ja omat traumat joista on mahdoton päästä yli. Olisi vaan niin väärin lasta kohtaan. Parempi että sukupolvien ketju päättyy minuun.

Halu rakentaa elämä niin ettei lapsen vammaisuus / sairaus aiheuta huolta.

Ei ole muita syitä kuin että en halua.

Koen kaiken lapsien saamiseen liittyvän iljettävänä.

Elämäntapoihini ei sopisi edes koira, joten miten siihen sopisi lapsi?

Uskon, etten olisi hyvä äiti. Rakastan olla omassa rauhassa pitkiä aikoja, esimerkiksi lukea kirjoja tai katsoa suosikkisarjojani monta jaksoa putkeen. En pidä kovista äänistä ja olen mukavuudenhaluinen. Haluan nukkua viikonloppuisin pitkään ja pidän illanvietoista ystävieni kanssa. Haluan kiertää maailmaa ja nähdä kaiken mahdollisen.

En oikein usko, että lapsi sopii tällaiseen elämään tällaiselle ihmiselle. Välillä huomaan jollain tapaa kaipaavani lasta, mutta tiedostan sen, etten luultavasti olisi onnellinen äitinä ja mikä tärkeintä, lapsi ei varmasti olisi onnellinen tällaisen vanhemman kasvattamana.

Tarvitseeko siihen olla jokin syykin erikseen jos ei vain halua? Luulisi että se on se paras syy. 

Puuttuu vaan se halu, jota ei ole koskaan ollut. Minulla paljon elämää parisuhteessa tai sinkkuna, enkä näkisi lapsen mahtuvan siihen. Lisäksi ystävän sairastuttua huomasin, että minun on vaikea huolehtia toisesta ihmisestä.

Koska olen sen verran järkevä tapaus, etten ala tieten tahtoen muuttamaan rentoa ja vastuutonta elämäntapaani mihinkään päinvastaiseen.

Seurasin vuoden ajan vierestä kun mieheni taisteli oikeudessa exänsä kanssa lapsen tapaamisesta ja elatusavuista. Lapsia tehdään liian heppoisin perustein ja vähän vaikka kenenkä kanssa. En haluaisi omaa lastani tälläiseen maailmaan. 

Suvussa näyttäisi olevan lapsilla kehityshäiriöitä ja mielenterveysongelmia. Jos haluaisin lapsen adoptoisin sen jostain.