Lue keskustelun säännöt.
Vapaaehtoisesti lapseton! Mikä on syysi olla haluamatta lapsia?
Kommentit (114)
Vierailija kirjoitti:
Ei ole koskaan tullut sellainen olo, että haluaisin nauttia elämästäni vähemmän.
Onko sinusta elämän tarkoitus nauttia mahdollisimman paljon?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei ole koskaan tullut sellainen olo, että haluaisin nauttia elämästäni vähemmän.
Onko sinusta elämän tarkoitus nauttia mahdollisimman paljon?
Miksi ei viettäisi nautinnollista elämää, jos sellaisen voi viettää? Ja ilman lapsia se on helpompaa, sen tietää jokainen.
En jaksaisi ottaa niin isoa vastuuta toisen elämästä. Lapset ovat välillä ihan mukavia ja voin ottaa siskon lapsen hoitoon vähäksi aikaa jos on tarvetta, mutta kyllä se aina tuntuu taas mukavalta kun saa olla omassa rauhassa. Ainakin tässä vaiheessa vielä tuntuu tältä, on minulla sinänsä vielä aikaa muuttaa mieltä. Toisaalta en usko, että pystyisin ikinä synnyttämään. Eikä ole kyllä miestäkään tällä hetkellä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei ole koskaan tullut sellainen olo, että haluaisin nauttia elämästäni vähemmän.
Onko sinusta elämän tarkoitus nauttia mahdollisimman paljon?
Tietysti. Täällä ollaan vain yhden kerran, joten ilman muuta haluan että se kerta on mahdollisimman mukava. Yritän myös elää niin, että muillakin on mukavaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei ole koskaan tullut sellainen olo, että haluaisin nauttia elämästäni vähemmän.
Onko sinusta elämän tarkoitus nauttia mahdollisimman paljon?
On.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ollaan hyvin onnellisia mieheni kanssa, harrastamme, teemme kaikkea mukavaa, irstailemme todella paljon, käymme hyvissä ravintoloissa jne. Meillä on tosi hauskaa kahdestaan.
Vierestä olemme seuranneet perheellisten elämää ja koskaan ei ole tullut kateuden tunnetta päin vastoin. Kuuntelemme myös kummatkin melkein päivittäin kun perheelliset tuttavat itkevät elämäänsä. Vierestä olen myös todistanut kuinka se parisuhde jää hoitamatta kun tulee lapsia.
Ei kiitos.
En halua. Olen tarpeeksi jo toisista vastuuta kantanut ja toisten eteen uhrautunut tässä elämässä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Asia ollu kristallinkirkas niin kauan kun elämääni muistan. Siis kuka jaksaa katsoa 10 ekaa vuotta mölyävää, kuolaavaa, paskat housuissa, mitään ei osaa itse tehdä ääliötä?? Hattua pitää nostaa....
Mitä muuta syytä siihen muka tarvitaan. Kun en halua, niin en halua.
Mikä on sinun syysi hankkia lapsia? Muu kuin että vain haluat. Koska et kai sinäkään hanki lapsia, jos et halua?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miksi siihen tarvisi olla syy, että EI halua jotain? Eikö paremminkin, että miksi haluaa?
En nyt osaisi perustella ihmeemmin sitäkään, miksen halua purjevenettä. Ei vain kiinnosta eikä hetkauta omaa elämääni mitenkään.
Erittäin tyytyväinen olen ratkaisuuni, ja kohta olenkin jo siinä iässä, ettei raskaudesta ole pelkoa.
Pedofilian vuoksi. Ei tunnu hyvältä idealta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Koska en ole kohdannut ja tai löytänyt häntä, jonka kanssa voisin jakaa ja puolittaa suunnilleen tasan ja puoliksi kaiken sen taakan: ilon ja riemun mutta myös ne ikävimmät ja tylsemmät asiat, joita lapsen saaminen toisi vääjäämättä mukanaan. - Minusta lapsi "ansaitsee" lähtökohtaisesti, ainakin kaksi hänestä välittävää ja huoltakantavaa vanhempaa (huoltajaa). Puhun ja tarkoitan siis lähtökohtaisiesti, koska eihän sitä tiedä tai tunne, mitä kaikkea voi ja saattaa tapahtua sen jälkeen kun lapsi on tullut osaksi aiempaa eloa. Paljon voin ja pystyn itsekin luullakseni itsekin vaikuttamaan ja telemään mutta kaikkia ikävä ja harmillisia asioita ja tapahtumia en minäkään pysty estämään ja torjumaan. (En ole niitä av:lla kirjoittaviaa, jotka antavat itsestään mielikuvan kuinka ovat vapaasti valitsevat tai ovat jo valinneet mm. oman ulkoisen olemuksensa taloudellisen asemansa ja niin sairautensa kuin ylivertaisen koulutuksena ja mitä ny kaikkea).
Vierailija kirjoitti:
Ei ole koskaan tullut sellainen olo, että haluaisin nauttia elämästäni vähemmän.
Kuule sinä olet ihan itse aloittanut tämän ketjun. Te vela-yhdistyksen jäsenet olette hulluja. Miksi lapsettomuudesta pitää tehdä niin suuri numero? Ketään ei kiinnosta. Miksi teitä kiinnostaa perustella omaa valintaa kaikille kun kukaan ei kysy.
T. Vela
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En pidä lapsista, enkä koe olevani luonteeltani yhtään äitimateriaalia. Lapsiparka olisi jossain vaiheessa terapian tarpeessa, jos mun huostaan joutuisi.
Lisäksi mulla on terveysongelmia, joita en tahtoisi lapsen perivän. Tiedostan myös, että lapset tulevat todella kalliiksi, enkä halua käyttää vähäisiä rahojani toisen ihmisen elättämiseen. 🤷🏻♀️
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei ole koskaan tullut sellainen olo, että haluaisin nauttia elämästäni vähemmän.
Kuule sinä olet ihan itse aloittanut tämän ketjun. Te vela-yhdistyksen jäsenet olette hulluja. Miksi lapsettomuudesta pitää tehdä niin suuri numero? Ketään ei kiinnosta. Miksi teitä kiinnostaa perustella omaa valintaa kaikille kun kukaan ei kysy.
T. Vela
Kas, velahullua ei olekaan hetkeen näkynyt. Kyseessä siis eräs kirjoittelija, jonka mielestä palstalle kirjoittaa vain yksi vapaaehtoisesti lapseton, jonka näppikseltä kaikki viestit ovat.
En koe olevani lapseton vaikka minulla ei ole lapsia. En minä ajattele sitä asiaa koskaan, muita se tuntuu kaivelevan lähennä. En tunne myöskään olevani kissaton, veneetön, moottoripyörätön jne. Ei sellainen elä negaation kautta joka ei ole lapsia koskaan halunnut.
Suvussani on väkivalloin kostettu/siirretty omat lapsuuden traumat aina seuraavalle sukupolvelle. Minäkin olen tämän seurauksena ollut aivan sekaisin jo lapsesta asti. Katson että velvollisuuteni on olla ottamatta sitä riskiä että en pysty katkaisemaan ketjua omien lasten kanssa.
En pidä lapsista, en halua pilata vartaloani, en halua pilluani yleiseksi näyttelytilaksi ja hoitohenkilökunnan ronkittavaksi ainakin 9-12kk ajaksi enkä halua sosialistivaltion erityiseen "seurantaan" 18 vuodeksi. Haluan elää oman näköistäni, vapaata elämää enkä olla normien ja paineiden alla.
Lapsi oliona ja lapsen maailma ei herätä sellaista mielenkiintoa ja intohimoa, kuin sen pitäisi lapsenhankintamielessä herättää. Hoivaamisesta en vain saa minkäänlaista tyydytystä, asia on tastattu ihmisillä ja koirilla (vaikka noin muuten molemmista tykkäänkin, hoivaaminen ei itselleni sovi). Vanhemman roolia ja kasvatustehtävää en myöskään koe houkuttelevana. Uskon kyllä siihen, että ihmiselle tekee hyvää tehdä asioita muiden hyväksi, mutta tämä ei edellytä omien lasten hankkimista.
Ei ole tullut tunnetta haluta lasta. Kai se jonkilainen biologinen kello pitäisi tikittää.