Lue keskustelun säännöt.
Karateharrastus on tosiaan muuttanut poikaani!
16.01.2008 |
Keskittymätön, kärsimätön, haasteita pelkäävä ja helposti periksi antava lapseni sanoi eilen jotain outoa:
Karateliikkeet ovat tosi vaikeita, mutta se on kiva, muuten siihen kyllästyisi joskus..
Wau!
Kommentit (6)
enemmän ohjausta kuin enemmistö. Se mistä olenkin erityisen ylpeä, on se, että hän ei anna periksi, vaan opettelee sinnikkäästi, vaikka peruspotkukin on vaikea.
Onneksi seura kannustaa myös harrastelijoita, eikä panosta pelkästään kilpailijoihin.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Pienemmille järjestetään " karate" -liikuntaleikkikouluja, eivät paljon eroa perusjumppakerhoista.
Hyvin on tyttönen oppinut ja käyttäytyminen on selkeästi muuttunut paljon rauhallisemmaksi ja keskittyneemmäksi treenien aikana.
Meillä saadaan usein vanhemmilta palautteena, että lapsi on muuttunut positiivisesti joka suhteessa lajin aloitettuaan. Moni vanhempi on myös treenien jälkeen tullut ihmettelemään, että miten yksi vetäjä saa 30 lasta tekemään kaiken niin, että ne lapset todella keskittyy ja tottelee. Kotona kuulemma yhdenkin käskyttäminen on välillä vaikeaa:)
Agressiiviset kaverit jääkiekkoon, pois tatamilta!
Juu, sama tarina. Meillä oli erittäin ujo koko varhaislapsuuden. Nyt tosi reipas koululainen (3. luokka).
poikani oli se hiljainen, koulukiusattu oppilas koulussa. jo ensimmäiseltä luokalta lähtien... nyt neljä vuotta myöhemmin: Erittäin itsevarma, pelkäämätön, rohkea, mutta siltä jalat maassa pitävä tyyppi:)
Karate on antanut hänelle todella paljon. Se näkyy jopa jalkapallo harrastuksessa. KOulun vaihdos oli paljon helpompaa, kun oli vahva harrastus takana, jonka myös taitaa hyvin.
Tällä hetkellä menossa lila vyö ja kaksi hopeaa Suomen mestaruuskisoissa...
sisko seuraa jälkiä mukana, ja kunhan pari pienempää tulee siihen ikään, että voivat harrastuksen aloittaa, niin siitä ei edes keskustella. Se on meillä jokapäiväinen asia, ihan kuin syöminen.