Te, jotka haaveilitte kolmannesta lapsesta!

Meillä on se kolmas ja hyvä että on. Samoja asioita mietin kuin sinäkin ja ikääkin alkoi olla, päätimme miehen kanssa että vauva saa tulla mutta jos ei mitään ala kuulua niin sitten ei. Hoitoihin en olisi lähtenyt.

Tulinkin heti raskaaksi ja kaikki meni hyvin, en koe että olisin joutunut mistään erityisesti luopumaan ja rahatkin ovat riittäneet kohtuulliseen toimeentuloon, harrastuksiin ym.

Haaveilin, mutta mies ei. Meni kahden lapsen jälkeen vasektomiaan.

Meillä mietittiin samat jutut neljännen kohdalla ja onneksi hänet perheeseemme toivottiin ja saatiin. Paljon puuttuisi, jos häntä ei olisi!

😂 Hormonit vie niin että vikinä kuuluu

36 on jo mummoikä. En lähtisi riskeeraamaan.

Saatiin se kolmas, kesti melkein kaksi vuotta. Ei ole kaduttanut lainkaan. Mietin lähinnä isohkoa ikäeroa edellisiin, mutta ei ole haitannut. Oikeastaan kivempikin hieman isompi ikäero kun eivät ole kaikki pieniä samaan aikaan. Ollaan kiitollisia näistä kaikista, yhtäkään en jättäisi tekemättä jos saisin uudelleen valita 😊

Täällä myös ollaan kiitollisia, että saatiin kolmas lapsi harkinnan jälkeen. Olin jo nelikymppinen. Meille todella ihanaa, mutta hänelle varmaankin vähän yksinäistä, kun sisarukset olivat jo muuttaneet pois kotoa. Eli en pitäisi niin suuria ikäeroa lapsille hyvinä, hauskempi kasvaa samassa pesueessa.

Noh, ethän sinä tiedä huomisesta oli uusi lapsi tai ei. Sairaus tai mikä vain voi iskeä riippumatta siitä saatteko uuden lapsen. Eli ainakin se on vähän outo peruste päätökselle, elämä ei pysy muuttumattomana muutenkaan ikuisesti.

Olen 38v ja haaveilin kolmannesta, mutta en ikimaailmassa enää jaksaisi sitä valvomista. Aiemmat lapset valvottaneet hulluuden partaalle.

Meillä esikoinen syntyi kun olin 31-vuotias ja toinen kun olin 34-vuotias. Jonkun aikaa oltiin tyytyväisiä ja ajateltiin, että perhe on koossa. Mutta sitten alkoi vielä mieli tehdä kolmatta. Olin silloin 37-vuotias ja päätettiin, että lapsi saa tulla jos on tullakseen, mutta ei oteta siitä mitään painetta. Ja niinhän siinä kävi, että kuopus syntyi, kun olin 38-vuotias.

Esikoisella ja keskimmäisellä ikäeroa 3v1kk, ja kuopuksella ja esikoisella puolestaan 7v3kk. Silti esikoinen ja kuopus on ihan suunnattoman läheisiä toisilleen.

Kaikille lapsille on riittänyt aikaa ja rakkautta, kaikki ovat saaneet harrastaa mitä haluavat (mistä johtuen arki toki on välillä aikamoista aikatauluttamista). Mutta en millään enää osaa kuvitella meidän perhettä ilman tuota kuopusta.

Haaveilin, ja sainkin juuri haluamani määrän lapsia eli kolme :)

Meille syntyi juuri pari kuukautta sitten vauva. Itsellä ikää 37. Vanhemmat lapset 10 ja 12.

Vauva on meidän kaikkien silmäterä. Syliä ja rakkautta riittää enemmän kuin tarpeeksi. En tiedä mitä kaikkea tulevat vuodet tuo tullessaan, kun ikäeroa sisaruksiin on kuitenkin jo vähän enemmän, mutta juuri nyt olemme 100% tyytyväisiä päätökseemme tehdä vielä yksi lapsi.

Ja ennen kuin kukaan kysyy, niin KYLLÄ, kaikilla lapsilla on sama isä (uskomattoman usein saan vastata tähän uteluun)

Vierailija kirjoitti:

Meillä esikoinen syntyi kun olin 31-vuotias ja toinen kun olin 34-vuotias. Jonkun aikaa oltiin tyytyväisiä ja ajateltiin, että perhe on koossa. Mutta sitten alkoi vielä mieli tehdä kolmatta. Olin silloin 37-vuotias ja päätettiin, että lapsi saa tulla jos on tullakseen, mutta ei oteta siitä mitään painetta. Ja niinhän siinä kävi, että kuopus syntyi, kun olin 38-vuotias.

Esikoisella ja keskimmäisellä ikäeroa 3v1kk, ja kuopuksella ja esikoisella puolestaan 7v3kk. Silti esikoinen ja kuopus on ihan suunnattoman läheisiä toisilleen.

Kaikille lapsille on riittänyt aikaa ja rakkautta, kaikki ovat saaneet harrastaa mitä haluavat (mistä johtuen arki toki on välillä aikamoista aikatauluttamista). Mutta en millään enää osaa kuvitella meidän perhettä ilman tuota kuopusta.

Teillä on menty ihan samalla aikataululla kuin meilläkin! 😀 Meillä on myös sellainen ongelma, että olemme rakentaneet talomme maksimissaan kahdelle lapselle, joten makuuhuoneita on vain kolme. Toisaalta huonejakoa pystyisi jotenkin kyllä puljaamaan tai rakentamaan parven. Talosta emme halua luopua, koska siihen on laitettu niin paljon sydäntä ja sijainti on mieleinen.

Ap