Tuon jutun ero on itsekäs, vai mitä ajattelette? Linkki

Jos et ole nukkunut neljään vuoteen, mitä itse tekisit. Sairas usein myös kiukuttelee valtavasti. Katsoo että se on hänen oikeus olla hankala. Nämä asiat siis yleisellä tasolla, ei mitenkään tuohon tapaukseen liittyvänä tietenkää.

Vierailija kirjoitti:

Jos et ole nukkunut neljään vuoteen, mitä itse tekisit. Sairas usein myös kiukuttelee valtavasti. Katsoo että se on hänen oikeus olla hankala. Nämä asiat siis yleisellä tasolla, ei mitenkään tuohon tapaukseen liittyvänä tietenkää.

Hankkisin kotiin apua. Luopuisin omaishoitajuudesta. En eroaisi. Kulkisin edelleen vierellä.

Ennen vanhaan perheet hoitivat sairaat jopa ilman mitään yhteiskunnan apua. (apuvälineitäkään ei oltu keksitty, kantovwsi, puilla lämmitys)

Ihmisistä on tullut kamalan itsekkäitä.

Vierailija kirjoitti:

Jos et ole nukkunut neljään vuoteen, mitä itse tekisit. Sairas usein myös kiukuttelee valtavasti. Katsoo että se on hänen oikeus olla hankala. Nämä asiat siis yleisellä tasolla, ei mitenkään tuohon tapaukseen liittyvänä tietenkää.

En usko kenenkään ajattelevan niin, että olen vammainen, mulla on oikeus olla hankala.

Vaan vammainen saattaa olla niin kivulloinen ja vaivainen että ei aina jaksa olla kohtelias.

Varmaan tuskastuttaa olla toisten avun varassa.

Miettikää, miltä tuosta miehestä tuntui.

Sattui sairastumaan ja siksi vaimo erosi hänestä. Mihin unohtui puheet myötä- ja vastoinkäymisistä?

No ei ihme, että välit meni anoppiin ja esikoispoikaan, kun teki noin itsekkäästi.

Tällainen itsekäs eroaminen ylipäätään tulee yhteiskunnalle kalliiksi.

Kannattaisi tukea vaikeuksissa olevia avioliittoja.

Tuo artikkelin tilanne mahtoi olla kamala. Yhtäkkiä vaimo sanoi, että olen hankkinut sinulle ympärivuorokautisen hoitopaikan, otan eron ja alan olla toisen kanssa. Heippa vaan.

Lapsistakin tuntui erittäin epäreilulta.

Ehdottomasti saa ollakin itsekäs. Jos yksi sairastuu ja elämä tuhoutuu, on törkeää ja äärimmäistä itsekkyyttä odottaa, että toinenkin uhraa elämänsä. Jos sairastun, on todellakin ok, että mieheni eroaa ja elää elämäänsä. En odota, että hänen tulee uhrata mahdollisuus rakkauteen, seksiin ja ylipäätään normaaliin elämään siksi, että minun on pakko.

Naapurimme rouva oli aivoleikkauksessa ja joutui sen seurauksena tehostettuun palveluasumiseen. Ei kykene esim puhumaan. (sitä ennen oli älykäs ja täysissä voimissa)

Hänen miehensä luopui kodistansa ja muutti palvelutalon vieressä olevaan kerrostaloon. Käy vaimoaan katsomassa joka päivä. Tehnyt niin jo vuosia.

Miksi itsekkyys lisääntyy koko ajan.

Ei enää ajatella me perheenä vaan minä yksilönä. Tämä on yksi syy, miksi lapsi luvut pienenevät. Naiset eivät halua uhrautua monen vuoden kotiäitirumbaan. Nainen ajattelee omaa uraansa.

Mutta jos menee naimisiin, siinä kyllä lupautuu hoitamaan toista myös vastoinkäymisissä.

Jollei halua sitoutua, voi mennä vain avoliittoon. Siinä sitten sopia, että olaan yhdessä niin kauan kuin kumpikin voi hyvin ja haluaa olla.

Koko suku hylätyn lisäksi suree, kun heikko hylätään.

Esim lapsille tulee lisää taakkaa, joka kuuluisi elossa olevalle puolisolle.