Pieni lapsi ja "kokemukset" (huvipuistot yms.)
Esikoista tässä odotellaan ja nyt jäin pohtimaan sitä, että mitä kaikkea pienen vauvan/lapsen pitää "kokea"?
Pitääkö puolivuotias viedä huvipuistoon katselemaan tai museoihin? Tai mitä yksivuotiaan pitää saada kokea? Mennä lentokentälle katsomaan lentokoneita jne.
Vai riittääkö pienelle vain sellaiset kokemukset, joita vanhemmatkin haluavat tehdä? Eli lenkkeily rattaissa ja samalla voidaan pysähtyä ihastelemaan vaikka sorsia, kadulla pysähdytään katsomaan ohi ajavaa paloautoa ja kuorma-autoa jne.
Tajusitte toivottavasti mitä tarkoitan. Ja ymmärrän puolivuotiaan ja kolmevuotiaan eron, kolmevuotiaan kanssa lähtisinkin jo huvipuistoon ja katsomaan niitä lentokoneita jne. Mutta riittääkö vaikka sille alle vuoden ikäiselle se ihan tavallinen virikkeellinen arki?
Kommentit (26)
2-vuotias nautti kyllä kovasti huvipuistosta. Toisaalta yhtä hurjaa on, kun työkone ajaa tiellä ohi. Vauvat saattavat ahdistua kovista äänistä ja vaihtuvista ympäristöistä.
Lapset nauttivat yleensä eniten pienistä asioista tyyliin voikukkasten haituvien puhaltelu. "Elämykset" on markkinamiesten keksintöä.
Vauva- ja taaperoikäiselle riittävät perusarki ja kotiympäristön ihmettely. Museoihin, huvipuistoihin, elokuviin, tapahtumiin ym. olen alkanut viedä 4-vuotiaasta ylöspäin. Tietenkin vauvat ovat olleet mukana, jos isompien kanssa käy jossain, mutta eiväthän ne mitään siitä ymmärrä ja vain väsähtävät hälyyn ja ihmistungokseen. Yleensä nukkuvat vaunuissa tai kantoliinassa.
Mene kirjastoon ja lainaa Jari Sinkkosen kirjoja.
Lisäksi googleta Jari Sinkkonen.
Enempää en voi sinua auttaa.
Kiitos vastauksista! Olen samoilla linjoilla kuin te, mutta halusin silti saada jotain kokemuksia asiasta.
Mieheni veljen lasta kun ollaan jo alle puolivuotiaasta lähtien viety sinne sun tänne, koska "lapsi niin tykkää". Piti matkustaa lentokoneella vuoden ikäisen kanssa, koska hänelle oltiin luvattu se. He ovat käyneet mitä ihmeellisemmissä lasten tapahtumissa juuri lapsen vuoksi, ja lapsi on edelleen alle kolmen.
Tottakai haluan tarjota lapselleni erilaisia elämyksiä, mutta en jotenkin näe tarpeelliseksi käydä jokaista tapahtumaa läpi ennenkuin lapsi itse saa niistä jotain.
Vierailija kirjoitti:
Kiitos vastauksista! Olen samoilla linjoilla kuin te, mutta halusin silti saada jotain kokemuksia asiasta.
Mieheni veljen lasta kun ollaan jo alle puolivuotiaasta lähtien viety sinne sun tänne, koska "lapsi niin tykkää". Piti matkustaa lentokoneella vuoden ikäisen kanssa, koska hänelle oltiin luvattu se. He ovat käyneet mitä ihmeellisemmissä lasten tapahtumissa juuri lapsen vuoksi, ja lapsi on edelleen alle kolmen.
Tottakai haluan tarjota lapselleni erilaisia elämyksiä, mutta en jotenkin näe tarpeelliseksi käydä jokaista tapahtumaa läpi ennenkuin lapsi itse saa niistä jotain.
Kasva aikuiseksi.
Linnanmäki on superkaunis ympäristö ja pienille on ilmaisia laitteita.
Vauva ja ihan pieni lapsi ei tarvitse minkäänlaisia maksullisia virikkeitä tai matkustamista. Vauva matkustaa tasan sinne, minne vanhemmilla mieli tekee ja mikä ei ole hänelle haitallista (esim. festareille en veisi vauvaa edes kuulosuojaimet korvilla, jos on mahdollista olla viemättä). Ne, jotka matkustavat vauvan kanssa ulkomaille, tekevät sen siksi, että itse haluvat matkustaa. Ei vauva tarvitse mitään muuta kuin turvallisen hoitajan ja ympäristön. Vauva ei tarvitse ulkomaanreissuja eikä huvipuistoja.
1-2 -vuotias viihtyy kodin lisäksi leikkipuistossa, kerhossa, vaikkapa ostoskeskuksen lastentapahtumassa, jossa esiintyy Muumit tms. Hänkään ei tarvitse vielä mitään maksullisia virikkeitä ja matkustaa vanhempien kanssa heidän ehdoillaan.
3-vuotias ja sitä isompi lapsi alkaa kaivata pikkuhiljaa jo niitä ns. virikkeitä. Edelleenkään ei ole pakko matkustaa ulkomaille tai lähteä Muumimaailmaan, mutta jos on mahdollisuus lähteä, tuon ikäinen lapsi osaa yleensä jo arvostaa elämyksiä. 3-4 -vuotias viihtyy jo mahdollisesti elokuvissa, sirkuksessa, tivolissa ja huvipuistossa pienempien laitteissa. Riippuu paljon lapsen luonteesta ja keskittymiskyvystä, jaksaako hän istua sirkuksen katsomossa 2 tuntia vai ei. Jos vanhemmat tykkäävät käydä ravintolassa syömässä, kannattaa valita lapsiystävällinen ravintola. Toki pienemmätkin lapset voivat jo harjoitella ravintolakäyttäytymistä.
Vierailija kirjoitti:
Kiitos vastauksista! Olen samoilla linjoilla kuin te, mutta halusin silti saada jotain kokemuksia asiasta.
Mieheni veljen lasta kun ollaan jo alle puolivuotiaasta lähtien viety sinne sun tänne, koska "lapsi niin tykkää". Piti matkustaa lentokoneella vuoden ikäisen kanssa, koska hänelle oltiin luvattu se. He ovat käyneet mitä ihmeellisemmissä lasten tapahtumissa juuri lapsen vuoksi, ja lapsi on edelleen alle kolmen.
Tottakai haluan tarjota lapselleni erilaisia elämyksiä, mutta en jotenkin näe tarpeelliseksi käydä jokaista tapahtumaa läpi ennenkuin lapsi itse saa niistä jotain.
Tapahtumissa voi käydä, museoissa voi vierailla, voi olla harrastuksia, voidaan matkustaa lapsen kanssa, huvipuistoissakin voi käydä, mutta se pieni lapsi ei tarvitse näitä. Aikuinen vain todennäköisesti voi paremmin, jos mökkiydy täysin. Lapsi taas saa virtaa siitä hyväntuulisesta aikuisesta.
Kunnon hipsteriäiti alkaa viedä ipanaa festareille heti kun ipanan päähän sopii jonkinlaiset kuulosuojaimet. Flow'ssahan on esim. jo ihan ohjelmaa lapsille erikseen.
Ja mikä olisikaan tärkeämpi kokemus kuin vaikka vaihtaa vaippaa bajamajassa!
Jos lankosi haluaa viedä lastaan joka paikkaan, niin se on varmasti heille itselleen tärkeää. Ei pieni lapsi _tarvitse_ tuota kaikkea, mutta ei siitä nyt mitään haittaakaan ole.
Anna toisten elää omaa elämäänsä parhaaksi katsomallaan tavalla ja tee itse samoin.
Puolivuotias tarvitsee hyvin arkisia kokemuksia. Eli paljon syliä, jutustelua, koskettelua. Eli asioita, jotka auttavat häntä saamaan kontaktin kaikkein tärkeimpiin ihmisiin hänen ympärillään.
2v tarvitsee jo muutakin kuin omaa kotia ja vanhempien seuraa. Eli retkeily puistoihin ja lähiluontoon. Mahdollista kehittää hienomotorisia taitoja (legoja, palikoita, pieniä esineitä, ruokien koskettelua tms.) ja sosiaalisten taitojen opettelemisen alkeita (ei oteta kädestä, ei tönitä muita lapsia, leikitään rinnakkain, eikä sotketa muiden leikkejä...)
Mitään maksullisia "kokemuksia" lapsi ei välttämättä tarvitse, ihan samoja taitoja voi kehittää myös kotona ja lähiympäristössä. Kaikki lapsen "harrastukset" on vanhempia varten eli lapsen kanssa pääsee helpommalla, kun menee perhekerhoon "sosialistumaan" verrattuna, että järkkäisi leikkitreffejä kotiin tai puistoon. Muskarissa saa sosiaalisten kontaktien lisäksi ideoita vuorovaikutteiseen loruiluun jne.
Tuo on tosi huono lähtökohta vanhemmuudelle, jos tekemisesi perustuu kilpailemiseen ja muiden mollaamiseen ja kyttäämiseen.
Aktiivinen ja maailmasta kiinnostunut ihminen on vanhempanakin aktiivinen ja liikkuvainen.
Jos sinä olet passiivinen ja epävarma niin kökötä sinä sitten kotona.
Jos haluaa alle vuoden ikäiselle virikkeitä kodin ulkopuolelta, siihen on hyviä ikätasoon suunnitellut toiminnat, kuten vauvauinti, vauvamuskari, yms. vauvakerhot. Mutta eivät nekään ole lapsen kehityksen kannalta välttämättömiä.
Lapset ovat yksilöitä. Siinä missä joku alle 3-vuotias nauttii karusellista, toinen samanikäinen ei siihen suostu menemään.
Oikea elämä on kuitenkin jotain muuta kuin pelkästään lapsilähtöisiä elämyksiä. Oma lapseni viihtyy kotona (koululainen). Siinä missä samanikäiset haluavat yksin tai kaverin kanssa mennä bussilla kauppakeskukseen, omani sanoo, että eihän meidän vain tarvitse mennä minnekään missä on paljon ihmisiä. Joskus on mentävä mutta pointtini on siinä että liika ärsyke- ja viriketulva ei ole kenellekään hyväksi.
Meillä on juuri 4v täyttänyt esikoinen. Ensimmäisen vuoden aikana käytiin kerran ulkomailla (vauva 5kk), tämä oli tietysti siis meidän vanhempien vuosi, ei vauvan.
Lähempänä vuoden ikää käytiin muutamalla kylpylälomalla, koska vauva tykkäsi valtavasti lutraamisesta ja me vanhemmat tykätään lojua hotelleissa ja syödä hotelliaamupalaa ja päivällä ravintoloissa (omassa kaupungissa on tasan kaksi kunnon ravintolaa).
1,5v kanssa käytiin ekaa kertaa korkeasaaressa, mutta sekin oli ehkä vielä enemmän meidän vanhempien takia, otettiin kummit (= parhaat ystävät) mukaan.
Meidän arjessa on jo tosi paljon sitä että käydään paikoissa, tutkitaan kaikki kaupungin puistot, vaellusalueet, luonnonsuojelualueet, metsät, pururadat, käydään ihastelemassa työmaita.. lapsi innostuu käytännössä kaikesta, joka ikisestä leppäkertusta ja kukkasesta ja eläimestä ja leikkipaikasta.
Ja koska könytään paljon pitkin kylää arkena, niin halutaan tehdä spessujuttuja lomalla/vapailla.
Meidän suosikkeja on
zoolandia (pääsee silittämään eläimiä ja voi kulkea hyvin vapaasti pienikin lapsi)
Kupittaan seikkailupuisto (iso ja ilmainen)
Maauimalat
Jukupark
Kylpylät
Korkeasaari
Sea life lintsillä
Heureka
Liikennepuistot
Nyt 3-4v saa jo ihan selkeästi enemmän irti tästä kaikesta. Paljo tärkeämpää on kuitenkin se arki ja ne arkiset kokemukset, pienet ilot. Ja väitän, että vanhempien innostus tarttuu. Innostukaa pienistä asioista niin se lapsikin innostuu.
Puolivuotias todennäköisesti vain kärsisi huvipuistosta: vilkkuvat valot, meteli, kirkuna, pöpöt, kuumuus...
Yksivuotias: Leikkipuisto, metsä, hiekkalaatikko, kylpy, uinti, jos itse nautit uimisesta, loruttelu, sanojen opettaminen, uusiin makuihin tutustuminen, perhekerho, jos itse haluat kerhoilla...
Kolmivuotiaan kanssa uusia leikkipuistoja, metsää, uimista, askartelua, piirtämistä, perhekerhoilu, roska-auton tuijottaminen...
Sitten isompien kanssa sinne huvipuistoon. 3v ei vielä tarvitse.