Tilanteita jossa karma ns on "rankaissut" ihmistä joka on teitä kohdellut huonosti ym?
Tuli mieleen että onko teillä tilanteita joissa jotain on sattunut ihmiselle joka on teitä kohdellut huonosti ym?
Aloitan itse. Elikkäs aiemmin tänään oltiin ystäväni kanssa liikkeellä (hän on todella ylipainoinen) ja siinä sitten sellainen ehkä parikymppinen mies puhui puhelimeensa englanniksi ja katseli ystävääni sellainen todella halveksuva ilme kasvoillaan. Puhui tosiaan samalla jollekkin ja itse kun osaan englantia hyvin niin kuulin kun hän puhui ettei tajua miten joku ihminen (tarkoitti mua) voi olla tuollaisen saastaisen läskilaardin kaveri. Huomasin että ystävänikin oli tajunnut että se mies puhuu hänestä kun koko ajan katseli meitä. No sitten yhtäkkiä kun tää mies taas katseli ystävääni ja lähti kävelemään, niin hän kompastui ja hänen puhelimensa tippui viemäriin :D
Toinen tilanne itsellä oli se aikoinaan (noin kymmenen vuotta sitten) kun olin lukion ekalla ja mun luokallani ollut tyttö inhosi mua jostain syystä yli kaiken. Oli todella karmiva mua kohtaan, muun muassa teki jekkuja ym koko ajan. Oli tekemässä taas jekkua (muistaakseni laittamassa lukion ilmoitustaululle manipuloitua kuvaa minusta jossa pääni oli toisen alastomassa vartalossa. No hänellä oli sellaiset piikkikorkoiset kengät jotka jäi kiinni koulun reikämattoon kun hän oli laittamassa sitä kuvaa, ja hänen korot jäi kiinni siihen mattoon. Ei saanut millään niitä pois ja sitten kai jotenkin riuhtaisi itsensä irti ja kaatui maahan. Hän sit pieraisi kaatuessaan ja joo :D voinette arvata että monet nauroivat
Kommentit (90)
Se kun joku jää katsomaan mua [tapahtuu monesti. varmaan siksi kun oon tummaihoinen kun isä suomalainen ja äiti marokkolainen) ja kävelee samalla & sit törmää lyhtypylvääseen. Kerran yks pyöräilijä jäi ajaessaan katsomaan taakseen ku ootin bussia ja meni sit ojaan pyörällään että humpsis vaan.
En ole. Mä olen yleinen sylkykuppi. Niitäkin näköjään universumi tarvitsee.
Koulukiusaajani joka teki elämästäni helvettiä päiväkodista lukioon, eli 15 vuotta. Hän oli täydellinen ja sai hyviä arvosanoja ja elämä rullasi hyvin. Hän inhosi kaikkia vähänkään erilaisia ihmisiä. Tuntui että oma elämä ei etene mihinkään ja että mulle tapahtuu just kaikki se paska. Pari vuotta sitten kun näin hänet sattumalta vieraillessani vanhemmillani kotikaupungissani niin näin hänet ja hän oli edelleen todella ilkeä ja inhottava. Kuukausi tästä kuulin että hän oli ollut pahassa onnettomuudessa ja menettänyt kävelykykynsä / halvaantunut. Vaikka tunsin sääliä, niin en voinut kuin ajatella että "karma rankaisee"
Välitön seuraus :D
En usko karmaan, mutta joskus tosiaan tuntuu siltä että nyt meni oikeaan osoitteeseen :D
Mun oikean käden rystysiin on tatuoitu "Karma", joten karma todellakin rankaisee aika pikaisesti ja tuntuvasti minua huonosti kohtelevia...
Olen parin ihmisen pakkomielteen kohde negatiivisessa mielessä tai ainakin ollut, nyt en enää tiedä kun en ole heidän kanssaan missään tekemisissä. No se karma piilee tuossa etteivät päässeet elämään omaa ainutlaatuista elämää vaan kaikki energia kului minuun ja minun ajatteluun. Miettikääpä itse kun ei ole muuta elämää vaikka ovatkin perheellisiä ihmisiä. Säälin heitä ja sitä kohtaloa mikä heidän osakseen tuli. En voisi koskaan kiinnostua kenestäkään noin paljon että jättäisin oman elämäni jäähylle sen vuoksi.
Haluatko tatuoinnillasi viestiä että lyöt jokaista jonka tunnet kohtelevan sua väärin? Tai jos et suoraan lyö niin ”joku käsi” rankaisee pahantekijöitä?
Värikkään poikamieselämän jälkeen kohtalo laittoi ristikseni naisen, jolla seksihalut katosivat jokseenkin siihen päivään kun saimme muuttoluvan (käyttöönottokatselmus) omakotitaloomme.
Voisi olla takavuosien hoidoilla käkättämisen aihetta jos tietäisivät. Jokapuolella häärännyt joutuu kärvistellä loppuelämänsä puutteessa.
Vierailija kirjoitti:
Koulukiusaajani joka teki elämästäni helvettiä päiväkodista lukioon, eli 15 vuotta. Hän oli täydellinen ja sai hyviä arvosanoja ja elämä rullasi hyvin. Hän inhosi kaikkia vähänkään erilaisia ihmisiä. Tuntui että oma elämä ei etene mihinkään ja että mulle tapahtuu just kaikki se paska. Pari vuotta sitten kun näin hänet sattumalta vieraillessani vanhemmillani kotikaupungissani niin näin hänet ja hän oli edelleen todella ilkeä ja inhottava. Kuukausi tästä kuulin että hän oli ollut pahassa onnettomuudessa ja menettänyt kävelykykynsä / halvaantunut. Vaikka tunsin sääliä, niin en voinut kuin ajatella että "karma rankaisee"
Anteeksi, mutta miten on mahdollista, että joku ihminen voi tehdä elämästä helvettiä 15 vuoden ajan? Mulla palais pinna ja pistäisin ojennukseen yhdessä päivässä.
Vierailija kirjoitti:
Koulukiusaajani joka teki elämästäni helvettiä päiväkodista lukioon, eli 15 vuotta. Hän oli täydellinen ja sai hyviä arvosanoja ja elämä rullasi hyvin. Hän inhosi kaikkia vähänkään erilaisia ihmisiä. Tuntui että oma elämä ei etene mihinkään ja että mulle tapahtuu just kaikki se paska. Pari vuotta sitten kun näin hänet sattumalta vieraillessani vanhemmillani kotikaupungissani niin näin hänet ja hän oli edelleen todella ilkeä ja inhottava. Kuukausi tästä kuulin että hän oli ollut pahassa onnettomuudessa ja menettänyt kävelykykynsä / halvaantunut. Vaikka tunsin sääliä, niin en voinut kuin ajatella että "karma rankaisee"
Se että joku on kohdellut huonosti/kiusannut ym on kauheaa kyllä, mutta tuo että toinen on onnettomuudessa ja menettää kävelykykynsä niin on aika alhaista ajatella että "no karma rankaisi sitä" sillä ihmisellä on voinut olla henkisesti huono olo että minkä takia on kiusannut, tai niin kuin omalla kohdallani omat vanhempani halveksuivat erilaisia ihmisiä. Jos on kasvatettu inhoamaan ja halveksimaan erilaisuutta koko ikä, niin siitä on vaikea päästä irti/eroon. Onneks ite pääsin eroon siitä ja tajusin että kaikki ovat samanarvoisia. Mutta silti, tuo on väärin että toinen on onnettomuudessa ja koko elämä muuttuu kertaheitolla ja ajatellaan että "no ny karma rankaisi" ym
Kaikki, joiden tiedän kiusanneen tai kohdelleen muita huonosti sillon lapsena ja nuorena ovat joko:
- kuolleet
- narkkareita/linnassa
- mt-ongelmaisia.
En ota kantaa karman totetumiseen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Koulukiusaajani joka teki elämästäni helvettiä päiväkodista lukioon, eli 15 vuotta. Hän oli täydellinen ja sai hyviä arvosanoja ja elämä rullasi hyvin. Hän inhosi kaikkia vähänkään erilaisia ihmisiä. Tuntui että oma elämä ei etene mihinkään ja että mulle tapahtuu just kaikki se paska. Pari vuotta sitten kun näin hänet sattumalta vieraillessani vanhemmillani kotikaupungissani niin näin hänet ja hän oli edelleen todella ilkeä ja inhottava. Kuukausi tästä kuulin että hän oli ollut pahassa onnettomuudessa ja menettänyt kävelykykynsä / halvaantunut. Vaikka tunsin sääliä, niin en voinut kuin ajatella että "karma rankaisee"
Se että joku on kohdellut huonosti/kiusannut ym on kauheaa kyllä, mutta tuo että toinen on onnettomuudessa ja menettää kävelykykynsä niin on aika alhaista ajatella että "no karma rankaisi sitä" sillä ihmisellä on voinut olla henkisesti huono olo että minkä takia on kiusannut, tai niin kuin omalla kohdallani omat vanhempani halveksuivat erilaisia ihmisiä. Jos on kasvatettu inhoamaan ja halveksimaan erilaisuutta koko ikä, niin siitä on vaikea päästä irti/eroon. Onneks ite pääsin eroon siitä ja tajusin että kaikki ovat samanarvoisia. Mutta silti, tuo on väärin että toinen on onnettomuudessa ja koko elämä muuttuu kertaheitolla ja ajatellaan että "no ny karma rankaisi" ym
No tottakai, jos on saanut pahoja traumoja kiusaamisesta yms niin ajattelee tuolla tavalla, ihan turha tulla moralisoimaan.
Oma ilkeä narkkariveljeni, kun teki itsemurhan, niin suoraan sanottuna olin myös huojentunut, ettei tarvitse hänen seurastaan enää kärsiä. Taas toisaalta myös järkyttynyt ja surullinen.
Mut pointti on se, että on ihan turha alkaa väkisin jeesustelemaan siitä, että jollekin kuspäälle käy huonosti.
Yks kaksnaamanen ihminen käänsi mut mun kavereita vastaan. Itse olen saanut hyvän ammatin ja elämän, se siivoaa lukion jälkeen ravintolassa lattioita. Meinasin kuolla nauruun kun näin sen.
Muuten ei tuu mieleen ( tai no, kyllä kerran yksi ihminen jäi mua katsomaan kävellessään ja kompastui, mutta en laske sitä 'karman' rankaisuksi ) mutta siis kerran aikoinaan koulukiusaajani ( en tosin ollut ainoa uhri, vaan kiusani monia ihmisiä kun hänellä oli henkisesti paha olo kotiolojen vuoksi ) ja hän kaatui kouluruokailussa hakiessaan ruokaa ja kaikki ne keitot / maidot ym kaatuivat hänen päälleen.. niin monet tyypit huusivat tyyliin 'KARMA JEE' mua lähinnä hävetti hänen puolestaan koska tiedän millaista on joutua naurunalaiseksi
En tiiä tuosta karmasta, mutta suurin osa ketkä ovat kohdelleet minua huonosti ovat nykyään joko narkkareita, alkoholisteja, mt-ongelmaisia, vankilassa, menettäneet kaiken ym. Karmasta en tiiä koska joku voisi ajatella minusta samoin koska elämäni on ollut yhtä alamäkeä sitten ammattikoulun.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Koulukiusaajani joka teki elämästäni helvettiä päiväkodista lukioon, eli 15 vuotta. Hän oli täydellinen ja sai hyviä arvosanoja ja elämä rullasi hyvin. Hän inhosi kaikkia vähänkään erilaisia ihmisiä. Tuntui että oma elämä ei etene mihinkään ja että mulle tapahtuu just kaikki se paska. Pari vuotta sitten kun näin hänet sattumalta vieraillessani vanhemmillani kotikaupungissani niin näin hänet ja hän oli edelleen todella ilkeä ja inhottava. Kuukausi tästä kuulin että hän oli ollut pahassa onnettomuudessa ja menettänyt kävelykykynsä / halvaantunut. Vaikka tunsin sääliä, niin en voinut kuin ajatella että "karma rankaisee"
Anteeksi, mutta miten on mahdollista, että joku ihminen voi tehdä elämästä helvettiä 15 vuoden ajan? Mulla palais pinna ja pistäisin ojennukseen yhdessä päivässä.
Kertokaa nyt joku miten voi vaan olla reagoimatta 15 vuotta?
Vierailija kirjoitti:
Se kun joku jää katsomaan mua [tapahtuu monesti. varmaan siksi kun oon tummaihoinen kun isä suomalainen ja äiti marokkolainen) ja kävelee samalla & sit törmää lyhtypylvääseen. Kerran yks pyöräilijä jäi ajaessaan katsomaan taakseen ku ootin bussia ja meni sit ojaan pyörällään että humpsis vaan.
Suomessa se vaan valitettavan usein on että jos olet vähänkään erilainen niin tuijotetaan. Mä oon liian laiha ja monesti kuullut siitä monelta sekä mua on myös tuijotettu pitkään. Mun mielestä erilaisuus on rikkaus ja elämä olisi kyllä aika tylsää jos kaikki olisivat samasta muotista. Siskollani on downin syndrooma ja myös hän valitettavan usein kohtaa ihmisiä jotka tuijottaa kuin vähäjärkiset. Mua ei haittaa jos mua tuijotetaan, hymyilen aurinkoisesti tuijottelijoille, joskus jos sille päälle satun niin jopa vilkutan :D mutta jos haukkumaan tullaan, niin kuin monesti on tultu tyyliin "hei hongankolistaja, syöpäs jotain muuta kuin salaattia ettei tuuli vie mennessään" heko heko, niin sanon kyllä nasevasti vastaan tai tokaisen jotain hulvatonta
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Koulukiusaajani joka teki elämästäni helvettiä päiväkodista lukioon, eli 15 vuotta. Hän oli täydellinen ja sai hyviä arvosanoja ja elämä rullasi hyvin. Hän inhosi kaikkia vähänkään erilaisia ihmisiä. Tuntui että oma elämä ei etene mihinkään ja että mulle tapahtuu just kaikki se paska. Pari vuotta sitten kun näin hänet sattumalta vieraillessani vanhemmillani kotikaupungissani niin näin hänet ja hän oli edelleen todella ilkeä ja inhottava. Kuukausi tästä kuulin että hän oli ollut pahassa onnettomuudessa ja menettänyt kävelykykynsä / halvaantunut. Vaikka tunsin sääliä, niin en voinut kuin ajatella että "karma rankaisee"
Anteeksi, mutta miten on mahdollista, että joku ihminen voi tehdä elämästä helvettiä 15 vuoden ajan? Mulla palais pinna ja pistäisin ojennukseen yhdessä päivässä.
Kertokaa nyt joku miten voi vaan olla reagoimatta 15 vuotta?
Jos ei ole uskallettua sanoa vastaan? Mua kiusattiin ykkösluokalta amikseen ja siitä se jatkui vielä kun sain töitä paikallisesta ravintolasta. Oon aina ollut hiljainen ja en ikinä oo osannut sanoa vastaan. Sitä jatkui vuosia, kiusaamista siis. Kunnes sit vihdoin räjähdin totaalisesti meidän luokkakokouksessa vuosi sitten (oon nyt 32) Harmittaa etten aiemmin sanonut vastaan
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Koulukiusaajani joka teki elämästäni helvettiä päiväkodista lukioon, eli 15 vuotta. Hän oli täydellinen ja sai hyviä arvosanoja ja elämä rullasi hyvin. Hän inhosi kaikkia vähänkään erilaisia ihmisiä. Tuntui että oma elämä ei etene mihinkään ja että mulle tapahtuu just kaikki se paska. Pari vuotta sitten kun näin hänet sattumalta vieraillessani vanhemmillani kotikaupungissani niin näin hänet ja hän oli edelleen todella ilkeä ja inhottava. Kuukausi tästä kuulin että hän oli ollut pahassa onnettomuudessa ja menettänyt kävelykykynsä / halvaantunut. Vaikka tunsin sääliä, niin en voinut kuin ajatella että "karma rankaisee"
Anteeksi, mutta miten on mahdollista, että joku ihminen voi tehdä elämästä helvettiä 15 vuoden ajan? Mulla palais pinna ja pistäisin ojennukseen yhdessä päivässä.
Kertokaa nyt joku miten voi vaan olla reagoimatta 15 vuotta?
Jos ei ole uskallettua sanoa vastaan? Mua kiusattiin ykkösluokalta amikseen ja siitä se jatkui vielä kun sain töitä paikallisesta ravintolasta. Oon aina ollut hiljainen ja en ikinä oo osannut sanoa vastaan. Sitä jatkui vuosia, kiusaamista siis. Kunnes sit vihdoin räjähdin totaalisesti meidän luokkakokouksessa vuosi sitten (oon nyt 32) Harmittaa etten aiemmin sanonut vastaan
No joo, ihan oma vika sitte toisaalta.
Kyllä sen verran vois olla kuumaverinen, että ihan antaa tu rpaan kiusaajalle, jos ei puhe tehoa, tietysti jos ois ees sanonut jotain jolllekin, edes vanhemmille.
En muista tilannnetta milloin ei olisi rankaissut.