Lue keskustelun säännöt.
Lapsen mummu tunkee elämäämme liikaa
28.05.2019 |
Minulla on 10-vuotias, olen yh. lapsen mummu haluaa tulla kaikkiin koulun tapahtumiin ja kyläillä usein. Hän myös innostuu lapsen ideoista että veisi ostoksille, superparkiin jne. Kiva juttu, mutta mummu on lapsen pompoteltavissa ja suostuu kaikkeen, että saa vaan viettää aikaa. Esimerkiksi tänään olisi vienyt lapsen kouluun 8, että lapsen ei tarvitse kantaa kouluprojektiaan. laitoin lapsen perumaan sopimansa kyydin, koska ei mitään järkeä että mummu ajaa 45 km tuollaisesta syystä. On myös joskus ajanut tuon 45 km iltapäivällä ja vienyt lapsen ja kaverinsa iltapäivällä hamppariaterialle, kun lapsi on soittanut että on nälkä. Toisin sanoen mummulle pitää vetää rajoja koko ajan ja se on raskasta. Pitäisikö minun rajoittaa jotenkin, että nähtäisiin esimerkiksi korkeintaan kerran viikossa? Lapsi voisi sopia omia menojaankin jo jonkin verran sukulaisten kanssa, jos toisella osapuolella olisi maalaisjärkeä suostua vain kohtuullisiin ideoihin. Nyt minun pitää toimia välissä, ettei ylilyöntejä tule. Haluaisin arkena olla rauhassa enkä setviä itsestään selviä asioita,kuten että viikolla lapsen ei tarvi lähteä hampparille vaan kävellä kotiin välipalalla.
Kommentit (48)
Meillä oli tismalleen tuollaista. Ja sitten aina kun minä kielsin, yritettiin sopia lapsen kanssa muuta sen kieltoni vastaista. Tai aina sallittiin lapselle se, jonka minä olin just kieltänyt.
Huvittavin ja täysin naurettava tilanne oli se kun silmälääkäri kielsi lasta käyttämästä vanhoja silmälasejaan, koska lapsen näkö muuttunut. Ja mummu antoi lapselle omansa lohdutukseksi!
Alkoi ostaa lapsia luokseen tekemään muka pikkuaskareita jne.
Rajoja ei siis saanut millään. Ei millään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lapselle ainakin rajoja ja opetat, ettei toisen "rakkaudennälkää" saa hyväksikäyttää.
Vaikeaahan tuo on tuossa vaiheessa. Tavallaan lapsikin jo tarvitsee sitä, että voi pitää sukulaisiin itsenäisesti yhteyttä niin kuin kavereihinkin. Ehkä teidän tapauksessa lapsi vielä tarvitsee sen, että äidin lupa kysytään aina viestillä, oli kyseessä sitten mummon tai kaverin näkeminen?
Itse rajottaisin tuon ikäisen itsenäistä kanssakäymistä sukulaisen kanssa, jos sukulaisen seura olisi aivan selvästi haitaksi lapsen hyvinvoinnille, kehitykselle tai kasvatukselle - tai jos omaa "perherauhaa" ei tuntuisi olevan. Eli samat syyt, miksi rajottaisin lapsen kaverisuhteitakin. Kyllä tuossa teidän tilanteessa on siis mielestäni jo ihan syytä rajoittaa.
Onko kyseessä oma äitisi? Jos, niin voisitkohan ihan lempeästi ja suoraan sanoa, että kaipaatte enemmän oman perheen keskeistä aikaa, että kyläilyjä harvennetaan vähän nyt. Onhan kyseessä myös lapsesi viimeiset lapsuusvuodet. On paljon asioita mitä et enää äitinä pysty tekemään hänen kanssaan parin-kolmen vuoden päästä. Mummoa voi tavata vaikka parin-kolmen viikon välein porukalla? Monissa perheissä tavataan huomattavasti harvemmin tuostakin.
Lapselle sitten opetat jo ottamaan huomioon, ettei toisen miellyttämisen tarvetta saa käyttää hyväksi. Ihan pikkujuttujen vuoksi ei pyydetä apua, jos tietää että toinen suostuu aivan kaikkeen mihin pyytää. Ikävää sekin, koska lapselle olisi myös tärkeä opettaa, että jokainen kantaa vastuun omasta jaksamisestaan - ei lapsen pidä joutua miettimään mitä mummo jaksaa, vaan mummon pitää itse vetää omat rajat. Toisaalta, tuskin haluat kasvattaa lapsesta sellaista, että toisilta voi pyytää ihan mitä vaan jos tämä on luonteeltaan periksiantava?
Meillä kanssa anoppi olisi koko ajan vaatimassa 10v tyttöä yökylään. Tyttökään ei sinne haluaisi kauheasti mennä mutta mummon mieliksi aina lupaa. Koen että mummo yrittää takertua tyttöön seuraneitinä. Koko ajan sitä painostusta että sovitaan seuraava kerta. Olen sanonut että kahtena peräkkäisenä viikonloppuna ei tarvitse mennä niin mummo oikein lehdestä leikkaa jonkun tapahtuman että sinne vie tytön.
Puuttuu tosi paljon tytön syömisiin ja vaatteisiin eli arvostelee niitä. On myös innokas köökkipsykologi ja kyselee meistä vanhemmista.
Kun tyttö oli pienempi tuli koulun jälkeen usein meille. Totaalipainajainen, penkoi kyttäsi ja arvosteli kotiamme lapselle.
En haluaisi vastata anopin puheluun kun se on sitä tytön vinkumista sinne ja tänne. Nyt on menossa mummon mökille missä mummo on yksin. Ystäviä tai sukua hänellä ei siellä käy ku n välit on huonot. Eli syy takertumiseen on yksinäisyys.
Meillekin tytön lapsuus on ainutkertainen ja haluaisin perheaikaa viikonloppuisin kun teen arkena vuorotyötä. Mutta tuo yksi mummeli on jatkuvasti tunkemassa milloin mistäkin kolosta kaappaamaan tyttöä. Teini- ikä kai sen lopettaa sitten. Sitä odotellessa.
Onko kyseessä oma äitisi vai lapsen isän äiti?
Oman äitisi kanssa osaat varmasti puhua kuin aikuinen toiselle. Jos et osaa on korkea aika opetella. Toisen vanhemman äidin kanssa tilanne voi olla hankalampi mutta puhumalla selviää. Otahan huomioon sekin että siellä voi olla vahva pelko ettei pääse näkemään lasta ollenkaan. Eli oletko itse syypää käytökseen?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Onko kyseessä oma äitisi vai lapsen isän äiti?
Oman äitisi kanssa osaat varmasti puhua kuin aikuinen toiselle. Jos et osaa on korkea aika opetella. Toisen vanhemman äidin kanssa tilanne voi olla hankalampi mutta puhumalla selviää. Otahan huomioon sekin että siellä voi olla vahva pelko ettei pääse näkemään lasta ollenkaan. Eli oletko itse syypää käytökseen?
Ei. Kyllä syypää asiattomaan käytökseen on aina juurikin se, joka käyttäytyy asiattomasti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Meillä kanssa anoppi olisi koko ajan vaatimassa 10v tyttöä yökylään. Tyttökään ei sinne haluaisi kauheasti mennä mutta mummon mieliksi aina lupaa. Koen että mummo yrittää takertua tyttöön seuraneitinä. Koko ajan sitä painostusta että sovitaan seuraava kerta. Olen sanonut että kahtena peräkkäisenä viikonloppuna ei tarvitse mennä niin mummo oikein lehdestä leikkaa jonkun tapahtuman että sinne vie tytön.
Puuttuu tosi paljon tytön syömisiin ja vaatteisiin eli arvostelee niitä. On myös innokas köökkipsykologi ja kyselee meistä vanhemmista.
Kun tyttö oli pienempi tuli koulun jälkeen usein meille. Totaalipainajainen, penkoi kyttäsi ja arvosteli kotiamme lapselle.
En haluaisi vastata anopin puheluun kun se on sitä tytön vinkumista sinne ja tänne. Nyt on menossa mummon mökille missä mummo on yksin. Ystäviä tai sukua hänellä ei siellä käy ku n välit on huonot. Eli syy takertumiseen on yksinäisyys.
Meillekin tytön lapsuus on ainutkertainen ja haluaisin perheaikaa viikonloppuisin kun teen arkena vuorotyötä. Mutta tuo yksi mummeli on jatkuvasti tunkemassa milloin mistäkin kolosta kaappaamaan tyttöä. Teini- ikä kai sen lopettaa sitten. Sitä odotellessa.
Sanot mummolle ja tytölle, että tästä lähtien yökylät sovitaan sinun kanssasi, ja tytön ei täydy itse sano ei, jos se häntä ahdistaa. Ja sitten todellakin sanot ei. Kyllähän tuon ikäisen pitää kysyä lupa, kun menee kaverillekin yötä. Ei se mummo ole sen kummempi asia, sillä ihan yhtä lailla teillä saattaa olla menoja sovittu näille päiville muutenkin yms.
Teillähän on loppujen lopuksi helppoa tuo rajoittaminen, kun tyttö ei itsekään välitä mennä mummolaan. Teidän pitää vain sietää se tunne, että loukkaatte mummoa. Samoin voit alkaa mummolle sanomaan ihan suoraan, että tyttö ei pääse kylään koska mummo puhuu ikävästi tytön pukeutumisesta yms. ja utelee teistä vanhemmista. Oppii siitä tai sitten ei, aika näyttää. Mummo on omansa jo kasvattanut, ei teidän täydy "jakaa" lasta vain hänen mieliksi. Eikö todellakaan täydy odottaa mitään teini-ikää. Te olette tytön vanhempia ja on teidän tehtävä myös vetää rajoja tytön puolesta sukulaisille, jos hän ei siihen vielä itse pysty.
Milloin te ä m m ä t alatte tulla toimeen anoppienne kanssa!!!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Milloin te ä m m ä t alatte tulla toimeen anoppienne kanssa!!!
Missään ei ole sanottu että kyse on anopeista. Meillä rajaton mummu on minun äitini.
Vierailija kirjoitti:
Milloin te ä m m ä t alatte tulla toimeen anoppienne kanssa!!!
Ihan aikaisintaan sitten kun MMät alkaa tulla toimeen miniöittensä kanssa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Häpeän ikätovereitteni puolesta. Mikä saa ihmisen noin vinksahtamaan? Sympatiat teidän nuorten äitien puolella täysin.
Olen joskus sanonut suoraan, että voitaisiin nähdä vähän harvemmin ja joskus sanonut myös, että jokin tapahtuma on vaan perheille eikä sinne edes mahdu paljon ihmisiä. Kyllähän noihin koulun juhliin yleensä mahtuu/on varattu kaksi paikkaa aikuisille per perhe, mutta on se minunkin kannalta vähän kurja jos minut totutaan näkemään koululla aina lapsen mummun kanssa vain siksi, etten ole halunnut puolisoa ottaa. Eikä lapsenkaan täydy tottua, että mummu on ihan kaikessa mukana - eihän mummu meidän perheeseen kuulu, varsinkin kun ei suostu keskustelemaan pelisäännöistä kanssani tasavertaisesti. Aina välillä on suhtautunut ok:sti "torjumisiin", joskus puolestaan mutinoilla, että kyllä se on ihan normaalia että sitä ja tätä tehdään yhdessä, eli haluaa lannistaa minua tunnustamasta omia tarpeitani ja luomasta omaa kulttuuria perheeseeni. Moinen syyllistys on lapsellista eikä kauhean hyvin minuun toimi, mutta tuleehan siitä kurja tunnelma. Välillä tuntuu muistavan itsekin, että toivon välimatkaa, sitten taas toisinaan on näitä ylilyöntejä - muistan yhden automatkan, kun hän samalla kertaa suunnitteli meille kyläilyn luonaan, yhteisen jonkun tapahtumareissun sekä ulkomaan matkan! Ihan kuin tultaisiin toimeen jotain viikon ajan kerralla. Olin ihan uupunut tuon matkan jälkeen, sillä tottakai siinä pistää toisen tosi hankalaan asemaan, kun on pakko sanoa eitä ehdotuksiin, joita satelee. Pahin ehkä oli, kun sairastuin ja tarvitsin joksikin aikaa mummun apua lapsen hoitoon (sairaalassa olon ajan ym) niin mummu ehdotti, että voisi muuttaa vähän lähemmäksi meitä! Tuollainen tilanne on sitäpaitsi sellainen, missä olisi ollut hyvä tilaisuus vahvistaa verkostoja muuallekin sukuun, mutta vaikeaa se on pyytää tai vastaanottaa apua muualta, kun mummu on viivana paikalla joka kerta. Omasta äidistäni on siis kyse. Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Milloin te ä m m ä t alatte tulla toimeen anoppienne kanssa!!!
Heti, kun anoppi alkaa kohdella minua ihmisenä ja opettelee vaikka nimeni. Nimeni ei ole "Simon emäntä".
Tuo ei ole hyväksi mummulle eikä varsinkaan lapselle. Mummo tarvitsee apua tai seuraa voisiko hän mennä johonkin seurakunnan tai seniori yhdistyksen toimintaan jotta saisi ns elämän.
Lapselle on raskas taakka hoitaa tai olla vastuussa vanhan tai kenen tahansa aikuisen viihtymisestä nyt rajat on sinun laitettava.
.
Äitini on leski, mutta kyllä hänellä on paljon tuttuja ja osa-aikatöitäkin. En tiedä miksi hän ei viihdy ikäistensä kanssa, kun kavereita kumminkin olisi. Äiti on sitäpaitsi sellainen, että vaikka jotain olisikin itsellään sovittu, niin hän saattaa jopa perua sen, jos lapseni onkin tavattavissa. Vappuaattona hän oli käymässä kaupungissa ja meillä, en tiedä oliko jotain oikeita menoja vai jonkun tekosyyn varjolla ajautunut meidän kulmille. Kuulin, kun hän puhui kaverinsa kanssa puhelimessa, johonkin ilmeisesti kyseltiin ja sanoi "no, en taida sinne nyt tänään ehtiä..." Ei ollut mitään sovittu, että jäisi meille iltaan asti. Itsellä ei ollut mitään erityistä menoa, joten hankala heittää pihalle tuollaisessa tilanteessa sanoen, että haluaisin olla nyt rauhassa, joten... lapsi oli silloin kaverillaan päivällä käymässä, kun ei ollut mitään suunniteltu, että nähtäisiin mummia vappuna. Jäi kai odottelemaan, että jos lapsi tulisi kotiin. Se toimintatapa mitä itse toivoisin on, että kysyisi vaikka etukäteen, koska x voisi tulla käymään ja sovittaisiin tietty päivä tulevaisuuteen. Ei tarvitsisi pelätä noita yllätyksiä koko ajan.
Luulin, että 45 km on tarpeeksi pitkä matka puskuriksi, mutta mielellään ajelee... Helpompi olisi, jos asuttaisiin vielä vähän kauempana, niin luontainen välimatka vaikuttaisi. Ap
Vierailija kirjoitti:
Helpompi olisi, jos asuttaisiin vielä vähän kauempana, niin luontainen välimatka vaikuttaisi. Ap
Äläs sano, sitten äitisi olisi tulossa jatkuvasti yökylään pidemmäksi aikaa "kun asuu niin kaukana".
Me muutimme tuon takia 400 km:n päähän anopista. Toki työ oli pääasia, tosin sitä olisi ollut kotikaupungissakin mutta houkutteli lähteä juurikin tuon älyttömän päsmäröinnin ja vallankäytön takia. Nyt tapaamme n.kerran kahdessa tai kolmessa kuukaudessa ja se on ihan ok.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Helpompi olisi, jos asuttaisiin vielä vähän kauempana, niin luontainen välimatka vaikuttaisi. Ap
Äläs sano, sitten äitisi olisi tulossa jatkuvasti yökylään pidemmäksi aikaa "kun asuu niin kaukana".
Lähettäisin vaan lapsen pari kertaa vuodessa muutamaksi päiväksi mummulaan. Kyllä sentään yökylästä saan kieltäydyttyä. Kaikki voittaisivat! Ap
Kerran viikossakin on liikaa.
Minulla oli ihan samanlaista. Siis koko ajan tavallaan yksi lapsi lisää jota holhota. Todella raskasta.