Lue keskustelun säännöt.
Miten päästä yli pelimiehestä?
Miu
26.05.2019 |
Tutustuin kolme kuukautta sitten kivan oloiseen mieheen töiden kautta ja aloimme viestitellä ensin työasioista ja sitten ihan arkisista jutuista. Kaiken lisäksi asumme hyvin lähellä toisiamme. Kävi ilmi että mieskin on sinkku. Olemme näiden kuukausien aikana lenkkeilleet yhdessä, tehneet ruokaa miehen luona, katsoneet leffaa sylikkäin ja hieman kosketelleet toisiamme mutta seksiä ei ole ollut. Ongelma on että itse menin ihastumaan aivan täysillä, ja muutaman viikon jälkeen kysyin mieheltä mitkä hänen ajatuksensa minusta ovat. Yllättäen mies kertoi tapailevansa muitakin ja ettei oikein tiedä mitä haluaa! Järkevää olisi ollut lopettaa tässä vaiheessa, mutta ihastukseni sokaisemana olen kuitenkin edelleen vastaillut hänen viesteihinsä ja olemme välillä nähneetkin, kun hän on jotain ehdottanut. Olen kai kuvitellut että ei ole haittaa tapailla ns kaverityyliin, kun mitään fyysistä läheisyyttä halaamista lukuunottamatta ei ole ja olen myös toivonut että mies lopulta huomaisi kuinka loistotyyppi olen. No, tilanne on nyt se että voi mennä jopa viikko kun miehestä ei kuulu mitään, ja tiedän että hänellä on silloin muita kuvioita ja minulle tulee viestiä vain silloin kun hän kaipaa jotain hengailuseuraa. Mies on todella sosiaalinen tyyppi kun itse olen enemmänkin introvertti, ja uskon hänellä vientiä riittävän, on komea, kohtelias ja erittäin varakaskin vielä. Olen tosi surullinen tästä tilanteesta enkä osaa repäistä itseäni siitä irti. Miehen seurassa tunnen itseni jotenkin todella erityiseksi, ja kaipaan sitä tunnetta kovasti.
Joudumme edelleen näkemään parin viikon välein työasioissa, näitä näkemisiä en voi välttää ja jokainen näkeminen aiheuttaa tunnemyllerryksen ja ikävän.
Tiedän että olen ihastunut johonkin mielikuvaan enkä todelliseen mieheen. En käsitä miten tämä kokemani torjunta voikin horjuttaa itsetuntoani näin paljon. Mies on kertonut tapailevansa yleensä itseään vähintään 10 vuotta nuorempia naisia. Minulla ja miehellä on vain 2 vuotta ikäeroa, mies on vanhempi ja ollaan melkein nelikymppisiä eli ei ihan teinejä enää. Miehessä on muitakin huonoja puolia, hän ei juuri puhu tunteistaan eikä jakele kehuja, minulle kivointa mitä hän on sanonut taitaa olla että olen tosi kiva. Mies on ollut sinkkuna useita vuosia ja on kuulemma tapaillut paljon naisia tänä aikana, mikä mielestäni kertoo joko harkintakyvyn tai sitoutumiskyvyn puutteesta, ja kumpikin on huono juttu. Siitä huolimatta hänellä on jotain outoa karismaa, joka saa minut kaipaamaan hänen seuraansa.
Tekstini kuulostaa todella typerältä, mutta tämä on minulle todellinen ongelma. Ihastun aivan todella harvoin ja tämä mies pyörii mielessäni nyt jatkuvasti, vaikka koko homma oli taputeltu jo pari kuukautta sitten, kun tuli selväksi että tässä on muitakin kuvioissa. Siitä huolimatta toivon että hän kysyisi taas kuulumisiani ja näkisimme. Joudumme näkemään töiden puolesta säännöllisesti ja naapureina törmäämme myös ajoittain, kerran olen myös nähnyt kun hän vei kotiinsa toisen naisen. Tämän jälkeen olin jo viemässä surutyötäni eteenpäin, mutta miehen suunnalta alkoikin silloin yllättäen todella aktiivinen yhteydenpitovaihe, joten taas aloin ajatella että mitä jos jne. Huoh.
Kohtalotovereita tai neuvoja, kiitos!!! Tiedän että ”he’s just not that into you”, koska jos olisi, ei se jäisi epäselväksi. Mutta miksi hän kuitenkin viestittelee, kun ei kuitenkaan vonkaa seksiä? Kavereita hänellä kyllä riittää. Pitäisi vaan sanoa, että lopetetaan kaikki viestittelykin, mutta se olisi se viimeinen niitti jonka jälkeen viimeinenkin toivo olisi menetetty. Mutta olisi sekin varmaan parempi kuin tämä löysässä hirressä roikkuminen :( Tuntuu vain siltä, ettei tästä pääse yli kuin vaihtamalla työpaikkaa ja asuntoa ettei tarvitse nähdä toista :(
Kommentit (61)
Lopetat yhteydenpidon ja suret hetken. Sydänsuru se on aikuisella siinä missä teinilläkin.
Hetken tunteissa vellomisen jälkeen muutut taas aikuiseksi ja kerrot itsellesi, että vika ei ole sinussa. Mies on tuollainen, ja sinä et sitä voi muuttaa.
Sitten olet ensi kerralla vähän varovaisempi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En todellakaan jaksaut lukea, mutta ei niistä pääse eroon koskaan.
Mies ei ole sinusta kiinnostunut sillä tavalla.
Anna olla ja etsi itsellesi toinen.
En tiedä oletko sinä lukenut oman osuutesi viihdekirjallisuudesta jossa sankaritar on se tavistyyppi johon pelimies-sankari loppujen lopuksi rakastuu ja hylkää kaikki missikaunottaret... sellaista ei tapahdu todellisuudessa.
Sanoisin että jatka eteenpäin ja jätä taaksesi kuten myös haaveilut suhteesta. Hän olisi jo sitoutunut sinuun jos olisit ollut hänelle SE. Jäät odottelemaan, se on kurjaa elämää ja aika kuluu, hän ehtii napata ison osan ainutkertaisesta elämästäsi ihan sinun avustuksellasi. Koskaan ei pidä jäädä odottamaan että jospa kuitenkin.... varsinkin kun hän kiikuttaa kotiinsa naisia toisensa jälkeen.
Kiitos viesteistänne! Juuri näitä totuuksia kaipasin.
5: Nimenomaan en ole koskaan ollut minkään romanttisen hömpötyksen perään ja liialliset tunteenosoitukset ihan tapailun alkuvaiheessa saa minut melkeinpä pakenemaan. En pidä myöskään itseäni ihan perustaviksena, vaan olen kauniiksikin kehuttu ja sporttinen ja treffikutsuja kyllä satelee, mutta harvoin tuntuu että jutut osuu kenenkään kanssa yksiin niin hyvin kuin nyt.
Yksipuolinen ihastuminen on minulle uusi juttu, yleensä olen itse ollut se jota ei nappaa, mutta olen sen kyllä saanut sanottua enkä ole jättänyt ketään selvästi ihastunutta epätietoisuuden varaan. Minulla kun ainakaan ne tunteet ei syty myöhemminkään jos kipinää ei heti alkuun ole.
Pitäisi varmaan vaan blokata nyt koko tyyppi, ettei tule kiusausta enää vastata mihinkään viestiin.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Se auttaa, että ihastut toiseen.
Tapasin pelimiehen 6 vuotta sitten. Itse en huolinut häntä juuri sen vuoksi, että on pelimies. En ole ihastunut keneenkään hänen jälkeensä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Se auttaa, että ihastut toiseen.
Tuntuu tyhmältä neuvolta, mutta tämä on tosiaan ainoa, mikä minuakin on auttanut. Vaikka sitten väkisin kehittelee jonkun kevyemmän jutun, niin saa pikkuisen etäisyyttä siihen vanhaan ihastukseen ja silmät aukeavat taas katsomaan muutakin maailmaa.
Minä olen jo vanha äm*ä, mutta silti sinkkuaikanani oli pari tuollaista tapausta, joista en tahtonut millään päästä irti, vaikka peli oli täysin selvä. Joku idi**tti sisälläni hoki, että kyllähän se nyt oikeasti voisi kiinnostua ja silloinkin se sanoi ja teki niin ja näin, että kyllähän tämä voisi onnistua. Nyt olen vuoden verran seurustellut maailman ihanimman miehen kanssa ja olen äärimmäisen onnellinen, että tapasin hänet. Oikeastaan nykyinen miesystäväni on unelmien täyttymys, koska hän on täsmälleen sellainen, jonka toivoin tämän edellisen ihastuksenikin olevan. Rakensin siitä mahdottomasta pelimiesihastuksesta haavekuvan ja pam, yhtäkkiä se haavekuva seisoikin edessäni ihan todellisena ihmisenä. Onneksi maltoin päästää siitä pelimiehestä irti, että pääsin tapaamaan tämän oikean unelmamiehen.
Päästä irti, et sä mitään toivoa siinä menetä, kun ei ole mitään menetettävää. Tiedät sen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Joo ei kannata piinata itseään asioilla joita ei oikeasti ole olemassakaan.
Ei kuitenkaan kerennyt korkata sua mikä on hyvä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Se auttaa, että ihastut toiseen.
Miten voi pelurin tai jännä miehen jälkeen ihastua hieman ujoon pitkä ripsiseen kiltti mieheen jolla koiran pennun katse?
Mulla oli samantyylinen keissi, olin abt 30. Pelimies oli kyseessä minullakin. Ihastuin kuitenkin ja hän kertoi että mulle on niin helppo puhua jne. Käytiin jossain festareillakin yhdessä, oli nastaa. Meillä oli kyllä hyvää seksiä. Sitten miehen isä kuoli yllättäen ja hän meni tietty sekaisin joksikin aikaa. Minua säälitti ja yritin lohduttaa, kuuntelin. Mies kiusaantui ja alkoi vältellä. Ajattelin että nyt en lähde saalistamaan häntä takaisin, annan olla rauhassa.
Pyörin siinä välissä muiden miesten kanssa, en ollut sitoutunut mutta olin ihastunut pelimieheen vieläkin. Kerran kävi mm niin että mulla oli yövieras, joka lähti vasta iltapäivällä ja Pelimies soitti ja halusi tulla juttelemaan kanssani. En kertonut yövieraastani ja päästin hänet luokseni jutskaamaan ja muuta. Sitten taas tauko ja muiden naisten metsästystä nähtävästi.
Jonkin ajan kuluttua otti taas yhteyttä ja jatkettiin. Tällaista eestaasmenoa oli aika pitkään. Sitten kertoi minulle että on löytänyt ihanan tyttöystävän. Olin melko lyöty. En enää ollut ajatellut mitään seurustelujuttua hänen kanssaan, mutta sattui. Sitten hän soitteli joskus ja valitti tyttöystävästään tai jostain muusta naisesta tms tai halusi vain puhella kanssani. Minä olisin halunnut jotain muuta suhteeseen.
Lopulta laitoin ihan paperille hänen hyvät ja huonot puolensa. Huonoja puolia oli enemmän, hän mm oli julma sanoissaan ja kyseli jotain ratkaisuja naistensa suhteen, siis minulta neuvoja. Kerran kännissä sanoi ettei hän voi esim kuvitellakaan minua vaimonaan. No - minä en kyllä ollut naimisiin menossakaan kanssaan, mutta silti se loukkasi.
Sitten tuli se päivä kun pääni vihdoin selkeni. Tuli soitto. Kysyin kyllästyneenä äänellä: mitä sinä haluat? Hän halusi jutella kanssani kun olen niin hyvä kuuntelija ... Sanoin että minä en nyt ehdi ja löin puhelun poikki. Yritti soittaa vielä muutamia kertoja, mutta pidin puhelinvastaajaa päällä.
Oliks älä jää tuleen makaamaan ja toivomaan jotain, mikä ei tapahdu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Se auttaa, että ihastut toiseen.
Miten voi pelurin tai jännä miehen jälkeen ihastua hieman ujoon pitkä ripsiseen kiltti mieheen jolla koiran pennun katse?
😪😪😪
Vierailija kirjoitti:
Se auttaa, että ihastut toiseen.
Minullakin auttoi tämä. Itse asiassa ei tarvinnut edes ihastua, vaan riitti kun löytyi hyvä FWB-suhde. Olin erittäin pakkomielteisesti ihastunut sellaiseen pelimiehen tyyliseen kaveriin, joka sopivasti piilotteli ikävimpiä puoliaan ja korosti niitä, joista hänessä tykkäsin. Mielikuvitukseni rakensi hänestä itse täydellisyyden. Sittenkään kun tajusin, mikä totuus on, mieleni ei päästänyt irti pakkomielteestä.
Aivan toisen ihmisen tapailu ja hyvä seksi hänen kanssaan asettivat asiat nopeasti oikeisiin mittasuhteisiinsa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Se auttaa, että ihastut toiseen.
Miten voi pelurin tai jännä miehen jälkeen ihastua hieman ujoon pitkä ripsiseen kiltti mieheen jolla koiran pennun katse?
Juuh ja varsinkin kun eivät tiedä minne katsois tai mitä käsillään tekis. Autuaina odottavat että mimmi tekee aloitteen ihan kaikkeen ja hoitaa puhumisen, suunnittelee tekemiset eli siis kaikki. Voi huoh!
Tuo toiseen ihastuminen varmasti auttaisi! Kun sen vain saisi jotenkin onnistumaan! Olo on nyt lannistunut ja muiden tapailu ei kiinnosta, vaikka tiedän että ajan kanssa tämäkin tunne väistyy ja viimeistään uudessa suhteessa pystyn vihdoin katsomaan taaksepäin ja olla tuntematta enää harmitusta. Ihastun vain niin harvoin :(
Tunnistan tuonkin piirteen että yritän mielessäni selitellä asioita parhain päin, että kyllä se oikeasti saattaa tykätä, sillä on nyt vaan kiire tms. Hah.
Tulevat työnäkemiset vaan pelottaa jo etukäteen, miten pystyn olemaan vaan cool. Tämä työkuviokin jonka vuoksi näemme on sellainen johon mies pyysi nimenomaan minua, ennenkuin ihastus oli minulle ehtinyt iskeä. Nyt olen sitten siinä kuviossa kiinni ainakin vuoden.
Kiitos vertaistuesta ja neuvoista, ne tulevat nyt todella tarpeeseen kun sunnuntai-illan haikeus taas iskee :(
Ap
Vierailija kirjoitti:
Tuo toiseen ihastuminen varmasti auttaisi! Kun sen vain saisi jotenkin onnistumaan! Olo on nyt lannistunut ja muiden tapailu ei kiinnosta, vaikka tiedän että ajan kanssa tämäkin tunne väistyy ja viimeistään uudessa suhteessa pystyn vihdoin katsomaan taaksepäin ja olla tuntematta enää harmitusta. Ihastun vain niin harvoin :(
Tunnistan tuonkin piirteen että yritän mielessäni selitellä asioita parhain päin, että kyllä se oikeasti saattaa tykätä, sillä on nyt vaan kiire tms. Hah.
Tulevat työnäkemiset vaan pelottaa jo etukäteen, miten pystyn olemaan vaan cool. Tämä työkuviokin jonka vuoksi näemme on sellainen johon mies pyysi nimenomaan minua, ennenkuin ihastus oli minulle ehtinyt iskeä. Nyt olen sitten siinä kuviossa kiinni ainakin vuoden.
Kiitos vertaistuesta ja neuvoista, ne tulevat nyt todella tarpeeseen kun sunnuntai-illan haikeus taas iskee :(
Ap
17 lisää vielä, että minä pystyin tuon FWB-suhteen alettua jäämään sen "pelimiehen" kanssa kavereiksi. Kävimme säännöllisesti esim. ulkoilemassa yhdessä. Nykyään yhteydenpito on harventunut, koska pelimiehellä on hullu naisystävä, joka ei kestä ajatustakaan siitä että miehellä olisi naispuolisia kavereita. Mutta siis itselleni ystävyys ja säännöllinen näkeminen ei ollut enää mikään ongelma sitten, kun olin löytänyt hoivaajan toisesta miehestä. :)
Kyseinen mies löytyi Tinderistä. Loin silloin ekaa kertaa Tinder-profiilin, ja Tinder-deittailuistani oli muuten hauska kertoilla tälle pelimiehelle aina silloin tällöin. :D
Jos haluat pelimiehen, ole pelinainen. Ole mukava, mutta vähän etäinen. Älä vastaa viesteihin heti, joskus älä vastaa ollenkaan. Ole tosi kiireinen ja esitä että sulla on hauskaa vaikka itkisit yksin kotona.
Jos otat pelimiehen, muista että peli jatkuu loppuelämän. Jaksatko?
Ei kai tuohon mikään auta. Kova itsekuri, että et viestittele ja varsinkaan mene viettämään aikaa.