Miten päästä yli pelimiehestä?

Tutustuin kolme kuukautta sitten kivan oloiseen mieheen töiden kautta ja aloimme viestitellä ensin työasioista ja sitten ihan arkisista jutuista. Kaiken lisäksi asumme hyvin lähellä toisiamme. Kävi ilmi että mieskin on sinkku. Olemme näiden kuukausien aikana lenkkeilleet yhdessä, tehneet ruokaa miehen luona, katsoneet leffaa sylikkäin ja hieman kosketelleet toisiamme mutta seksiä ei ole ollut. Ongelma on että itse menin ihastumaan aivan täysillä, ja muutaman viikon jälkeen kysyin mieheltä mitkä hänen ajatuksensa minusta ovat. Yllättäen mies kertoi tapailevansa muitakin ja ettei oikein tiedä mitä haluaa! Järkevää olisi ollut lopettaa tässä vaiheessa, mutta ihastukseni sokaisemana olen kuitenkin edelleen vastaillut hänen viesteihinsä ja olemme välillä nähneetkin, kun hän on jotain ehdottanut. Olen kai kuvitellut että ei ole haittaa tapailla ns kaverityyliin, kun mitään fyysistä läheisyyttä halaamista lukuunottamatta ei ole ja olen myös toivonut että mies lopulta huomaisi kuinka loistotyyppi olen. No, tilanne on nyt se että voi mennä jopa viikko kun miehestä ei kuulu mitään, ja tiedän että hänellä on silloin muita kuvioita ja minulle tulee viestiä vain silloin kun hän kaipaa jotain hengailuseuraa. Mies on todella sosiaalinen tyyppi kun itse olen enemmänkin introvertti, ja uskon hänellä vientiä riittävän, on komea, kohtelias ja erittäin varakaskin vielä. Olen tosi surullinen tästä tilanteesta enkä osaa repäistä itseäni siitä irti. Miehen seurassa tunnen itseni jotenkin todella erityiseksi, ja kaipaan sitä tunnetta kovasti.
Joudumme edelleen näkemään parin viikon välein työasioissa, näitä näkemisiä en voi välttää ja jokainen näkeminen aiheuttaa tunnemyllerryksen ja ikävän.

Tiedän että olen ihastunut johonkin mielikuvaan enkä todelliseen mieheen. En käsitä miten tämä kokemani torjunta voikin horjuttaa itsetuntoani näin paljon. Mies on kertonut tapailevansa yleensä itseään vähintään 10 vuotta nuorempia naisia. Minulla ja miehellä on vain 2 vuotta ikäeroa, mies on vanhempi ja ollaan melkein nelikymppisiä eli ei ihan teinejä enää. Miehessä on muitakin huonoja puolia, hän ei juuri puhu tunteistaan eikä jakele kehuja, minulle kivointa mitä hän on sanonut taitaa olla että olen tosi kiva. Mies on ollut sinkkuna useita vuosia ja on kuulemma tapaillut paljon naisia tänä aikana, mikä mielestäni kertoo joko harkintakyvyn tai sitoutumiskyvyn puutteesta, ja kumpikin on huono juttu. Siitä huolimatta hänellä on jotain outoa karismaa, joka saa minut kaipaamaan hänen seuraansa.

Tekstini kuulostaa todella typerältä, mutta tämä on minulle todellinen ongelma. Ihastun aivan todella harvoin ja tämä mies pyörii mielessäni nyt jatkuvasti, vaikka koko homma oli taputeltu jo pari kuukautta sitten, kun tuli selväksi että tässä on muitakin kuvioissa. Siitä huolimatta toivon että hän kysyisi taas kuulumisiani ja näkisimme. Joudumme näkemään töiden puolesta säännöllisesti ja naapureina törmäämme myös ajoittain, kerran olen myös nähnyt kun hän vei kotiinsa toisen naisen. Tämän jälkeen olin jo viemässä surutyötäni eteenpäin, mutta miehen suunnalta alkoikin silloin yllättäen todella aktiivinen yhteydenpitovaihe, joten taas aloin ajatella että mitä jos jne. Huoh.

Kohtalotovereita tai neuvoja, kiitos!!! Tiedän että ”he’s just not that into you”, koska jos olisi, ei se jäisi epäselväksi. Mutta miksi hän kuitenkin viestittelee, kun ei kuitenkaan vonkaa seksiä? Kavereita hänellä kyllä riittää. Pitäisi vaan sanoa, että lopetetaan kaikki viestittelykin, mutta se olisi se viimeinen niitti jonka jälkeen viimeinenkin toivo olisi menetetty. Mutta olisi sekin varmaan parempi kuin tämä löysässä hirressä roikkuminen :( Tuntuu vain siltä, ettei tästä pääse yli kuin vaihtamalla työpaikkaa ja asuntoa ettei tarvitse nähdä toista :(