Naapuri maksaa lapselleen saavutuksista.
Siis naapuri kertoi ettei heidän 13v lapsellaan ei ole mitään viikko/kuukausirahaa vaan lapselle maksetaan hyvistä koe arvosanoista. 10-9 saa 10 € ja 8 saa viitosen. Huonommista numeroista ei makseta.
Samoin urheilu saavutuksista saa rahaa esim. sm mitali 50€ kulta 100€ oma ennätys 20€ jne....
Kuulemma toimii hyvin. Lapsi on koulussa 10 oppilas ja omassa lajissaan Suomen parhaimmistoa ikäluokassaan. Mietin vaan johtuuko menestys tuosta systeemistä(siis toki täytyy olla lahjakas lapsi jne...) vai onko menestys täysin sattumaa ja jos olis lahjaton lapsi niin olis täysin ilman omaa rahaa.
Naapurin mielestä he motivoi lasta yrittämään parastaan🤔
Kommentit (17)
Juu ja Minä maksan kotitöistä viikkorahaa
Hyvään tulokseen kannattaa tähdätä.
Ei meillä ollut viikkorahoja, mutta kotityöt (ok-talo) oli hinnoiteltu ja ansaitsemismahdollisuudet hyvät.
Minä saan muijalta aina kun siivoan. Meillä on muuten harvinaisen siisti ja puunattu talo.
Anna naapurin asiat olla hänen asioinaan ja keskity omiin juttuihisi!
Viikkoraha ei ole ihmisoikeus. Ihan hyvä opettaa että raha eteen pitää tehdä töitä.
Meilläkin tietyt jutut pitää olla tehtynä että viikkorahan saa.
Tosta lapsi oppii, että hän ei kelpaa ihan sellaisenaan, vaan ainoastaan onnistuessaan jossain suorituksessa. Mulle tehtiin noin lapsena ja nyt aikuisena olen ahdistunut ja stressaan erittäin herkästi. Epäonnistuminen on kauhistus.
V#tuttaa tuommoiset uteliaat akat! Onneksi ei ole naapureita parin kilsan säteellä ja meille pääsee vain veneellä. Kiikaroin laiturin nokasta ja jos ei ole mieleisiä tulijoita niin ammun singolla! Pysyvät perkeleet poissa.
En saanut kotoa rahaa vaan piti mennä heti töihin kun peruskoulu loppui ja maksaa kotiin ruokarahaa. Ruokaan eivät tosin menneet vaan viihteelle. Jouduin silti hakemaan ruokaa kaupasta vaikka minulta perittiin ruokarahat alaikäisenä. Jouduin vielä ottamaan opintolainatkin opiskellessani vaikka asuin kotona ja kävin viikonloput töissä. Mut pakotettiin yksin sossuun hakemaan tukia ja siellä ihmeteltiin miksi vanhemmistani kukaan ei tullut mukaan. Olisin ollut lasten suojelu asiakas alaikäisenä jo kotiolojen takia mutta kukaan ei välittänyt. Meillä pidettiin kulissit kai niin hyvin.
Kyllähän joissain duunissa harrastetaan puhtaasti tulospalkkausta. Kukaan täyspäinen ei niihin halua kun tietää ettei se tulos ole aina itsestä tai omasta ahkeruudesta kiinni. Sama pätee myös koulussa ja urheilussa.
Minusta tuo on hyvä systeemi. Koska saa ikäänkuin positiivista palautetta onnistumisista joten se kannustaa tekemään lisää. Itse sain aina kuulla valitusta jos tein vähänkin jotain väärin, sitten kun tein jotain hyvin niin siihen vastattiin tyyliin ”aijaa hyvä” eli ei kovin kannustavaa. Onnistuminen ja hyvät arvosanat olivat siis lähinnä kiinni omasta motivaatiosta eikä siitä mitä siitä sain.
Muistan myös kun itseäni ärsytti etten saanut viikkorahaa tai rahaa joistain kotiaskareista, mutta sain kuitenkin rahaa aina kun tarvitsin tai pyysin niin jälkeenpäin ajateltuna se oli mielestäni parempi niin.
Vierailija kirjoitti:
Tosta lapsi oppii, että hän ei kelpaa ihan sellaisenaan, vaan ainoastaan onnistuessaan jossain suorituksessa. Mulle tehtiin noin lapsena ja nyt aikuisena olen ahdistunut ja stressaan erittäin herkästi. Epäonnistuminen on kauhistus.
Joo niin minäkin, erona vain ettei minulle ikinä mistään mitään maksettu vaikka olisin voittanut maailman mestaruuksia.
Minä toivoisin että voisin omien lasteni kanssa toteuttaa jotain paremmin sisäistä motivaatiota ja kestävämpää arvomaailmaa tukevaa toimintatapaa. Tosin pidätän oikeuden muuttaa mieleni tarpeen vaatiessa, niin kävi tarrataulujenkin kanssa 😁
Ajattelin alkaa toimia noin oman lapseni kanssa. En minäkään saa rahaa ellen tee töitä sen eteen. Koulu on lapsen työ.
Menisin konkurssiin tuolla tavalla. Kyllä omat lapset saavat pelkkiä kiitettäviä oman ahkeruutensa vuoksi ja osin ovat lahjakkaita, eivät kuitenkaan rahan vuoksi pänttää. En tiedä, tuntuisi kovin keinotekoiselta. Esikoinen saa peruskoulun päättyessä lahjaksi ulkomaanmatkan ja rahaa saavat kun tarvitsevat jotain. Kotitöitä tekevät, koska se kuuluu asiaan.
Vierailija kirjoitti:
Ajattelin alkaa toimia noin oman lapseni kanssa. En minäkään saa rahaa ellen tee töitä sen eteen. Koulu on lapsen työ.
Maksa sitten työstä, älä tuloksesta. Vai oletko itse provikkahommissa?
Moni huonompia numeroita saavista tekee merkittävästi enemmän töitä kuin jotkut vaivattomasti 8-10 saavat. Itse kuuluin jälkimmäiseen joukkoon ja esim. lukihäiriöinen veljeni näki taatusti enemmän vaivaa koulun eteen. Ja sai vähemmän rahaa, koska meille maksettiin numeroista.
Tosi hyvä systeemi. Lapsi oppii, että työtä tekemällä saa rahaa. Koulutyö on lapsen työtä. Kyllä minäkin palkitsen lapsenlapsiani yseistä . Kaikki on iloisia. Tämä homma puree.
Älä jaksa funtsia tyhjää. Meilläkin maksetaan 10 = 10 ja 9 = 4 egeä. Eikä lapset kymppejä vetele kuin satunnaisesti. Mut saavat kyllä viikkorahaa muutenkin.