Lue keskustelun säännöt.
Seksisopimus parisuhteessa?
17.05.2019 |
Seksi on yksi parisuhteen hiertävimpiä asioita. Tuntuu, että aniharvoin miehen ja naisen halut kohtaa. Pitääkö seksin siis aina olla molemmille nautinnollista? Useimmitenhan kärsijänä on mies. Mies haluaisi enemmän seksiä kuin nainen on valmis antamaan. Harva nainen haluaa edes ajatella asiaa niin, että mieskin haluaa antaa seksiä naiselle, mutta nainen ei halua ottaa vastaan. Sitten kärsitään.
Parisuhteessa asioita pitäisi voida sopia. Miksei siis tätäkin. Onko kukaan tehnyt seksisopimusta? Mitä se on pitänyt sisällään? Onko toiminut ja onko sitä jouduttu muuttamaan?
Kommentit (57)
Itse olen ottanut sen linjan, että toisinaan, vaikka itseä ei huvittaisi/ei jaksaisi, niin kyllä lähden leikkiin mukaan. Yleensä siitä syttyy itsekin lopulta ja harvoin meillä on huonoa seksiä, vaikken aina aluksi olisikaan halukas. On ollut myös ajanjaksoja, jolloin minä olen ollut se halukkaampi osapuoli ja mies on vähän vastahakoisesti tullut mukaan leikkiin.
Mitään pakottamista/painostamista ei tietenkään pidä sietää tai sallia kenenkään puolelta. Tästä kokonaisuudesta on puhuttu ja molemmilla on kyllä "lupa" reilusti sanoa jollei jaksa seksiä tai jos toisen haluttomuus häiritsee. Meillä nyt on tapana puhua monesta muustakin asiasta suhteessamme, joten tämä ei ole mitenkään erityinen asia.
yhdessä 8 vuotta
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vaimo ei koskaan tällaiseen suostuisi. Meillä vaimo säätelee suhdetta seksin avulla. Kun hän on saanut tahtoaan läpi parisuhdeasioissa, seksiäkin on tarjolla enemmän. Voisi toimia jos on todella tasapainoinen ja toisiaan kunnioittava suhde, mutta silloin ei erillistä sopimusta muutenkaan ehkä tarvittaisi.
Vierailija kirjoitti:
Näin naisena pakko sanoa, että aika usein olen itse se, joka haluaisi enemmän seksiä. Samaa olen kuullut lukuisten muiden naisten valittavan. Ja ei, teen aloitteita, en ole ylipainoinen tai muuten repsahtanut suhteen alun jälkeen.
Seksiasioista on hyvä keskustella siellä suhteessa ja löytää molempia osapuolia tyydyttävä ratkaisu. Jollei sellaista löydy ja kyse ei ole väliaikaisesta tilanteesta niin sitten ainakin itse eroaisin.
Aivan kuin minun itseni kirjoittama teksti.
Onneksi nainen ei kärsi, jos mies haluaa enemmän seksiä kuin nainen. Sehän voi antaa sitä, jos tahtoo olla miehelle mieliksi.
Älytön idea!
Ei seksi ole mikään lain määräämä oikeus parisuhteessa kummallekaan osapuolelle. Ei parisuhteessa voi pakottaa toista tekemään jotain mitä ei halua. Taustalla tässä varmaan kyse siitä, että seksuaaliset halut patoutuvat ja niitä pitäisi päästä purkamaan. Onko siis parisuhteessa naisen velvollisuus olla miehen seksuaalinen viemäri, silloin kun nainen ei halua seksiä. Yksiselitteisesti Ei ole! Jos suhde ei seksin osalta toimi, suhteen voi aina lopettaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Me olemme sopineet seksin ulkoistamisesta.
Vierailija kirjoitti:
Meillä mies antaa nyrkkiä, jos ei tipu seksiä. Onneksi ollut tasapainossa tämä juttu viimeiset 10 vuotta, niin ei sitä nyrkkiäkään ole enää tullut.
#meetoo, kauhun tasapaino vallitsee ja kerään vaan voimia miten päästä suhteesta irti niin, ettei väkivalta taas ala
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Edelleen tuntuu, että aika moni mies kokee avioliiton lähinnä sopimukseksi, jonka solmimisen jälkeen vaimon pitää automaattisesti hoitaa miehen kaikki seksitarpeet
On paljon suhteita, joissa nainen on se, joka ei saa tarpeeksi. Ja on monia suhteita, joissa toista ei huvita seksi siksi, kun toinen ei ota hänen toiveitaan sängyssä huomioon. Eli tavallaan se huonon seksin itsekäs harrastaja on ihan yhtä syyllinen siihen seksielämään kuolemaan kuin se pihtarikin. Lisäksi taustalla saattaa olla sairautta tai mielenterveyshäiriöitä tms. Eli mitä jos vaikka kaikki parit käsittelisivät omat yksilölliset ongelmansa ja työstäisivät sen itselleen parhaimman ratkaisun. Jos oma eukkosi pihtaa, niin kysy itseltäsi, että onko teidän seksi jotain sellaista josta hänkin saa nautintoa? Vai oletko tappanut rouvasi halut mekaanisella tökkimisellä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Meillä mies antaa nyrkkiä, jos ei tipu seksiä. Onneksi ollut tasapainossa tämä juttu viimeiset 10 vuotta, niin ei sitä nyrkkiäkään ole enää tullut.
Järkytyin tästä. Ihan hirveetä.
Miksi ihmeessä kaksi aikuista ihmistä ei voisi sopia siitä, että parisuhteessa on myös "pikaseksiä", jonka tarkoitus on juurikin vain paineiden purkaminen niin, ettei ne kanavoidu ulkopuolisiin suhteisiin! M47
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vaimo ei koskaan tällaiseen suostuisi. Meillä vaimo säätelee suhdetta seksin avulla. Kun hän on saanut tahtoaan läpi parisuhdeasioissa, seksiäkin on tarjolla enemmän. Voisi toimia jos on todella tasapainoinen ja toisiaan kunnioittava suhde, mutta silloin ei erillistä sopimusta muutenkaan ehkä tarvittaisi.
Kysyn suoraan että miksi ihmeessä et eroa.
Kyllä seksittömyyttä kestää mutta jos suhde menee valtapeliksi, jossa mistään ei puhuta suoraan vaan toisensen elämää säädellään kepillä ja porkkanalla, niin on vaan parempi olla yksin.
Vierailija kirjoitti:
Näin naisena pakko sanoa, että aika usein olen itse se, joka haluaisi enemmän seksiä. Samaa olen kuullut lukuisten muiden naisten valittavan. Ja ei, teen aloitteita, en ole ylipainoinen tai muuten repsahtanut suhteen alun jälkeen.
Seksiasioista on hyvä keskustella siellä suhteessa ja löytää molempia osapuolia tyydyttävä ratkaisu. Jollei sellaista löydy ja kyse ei ole väliaikaisesta tilanteesta niin sitten ainakin itse eroaisin.
Olen nainen ja puutteessa avioliitossa. Meillä on kolme lasta, joten en voi hätiköidä. Avauduin jo jossain (tappamassani) ketjussa, etten enää näe seksiunia miehestäni vaan muuttomiehestä. Liekö enne....
Miehen haluttomuutta on kestänyt jo pitkään ja se saa minussa aikaan surun ja vihan tunteita todella usein. Olemme yrittäneet keskustella ja olla keskustelematta, olla ottamatta paineita ja odottaa, taas varovasti keskustella. Ei mitään muutosta parempaan!
Rakastan miestäni, mutta olen jatkuvasti surullinen enkä tiedä tuleeko minusta enää onnellista tässä suhteessa. Nyt itseäni on alkanut ahdistaa seuraava iso askel, valmistelemme muuttoa alueelle, jossa minulla ei olisi varaa asua jos jätän miehen. Jos siis muuton jälkeen päätyisimme eroon, lapset joutuisivat vaihtamaan päiväkotia/koulua jne.
Toisaalta en halua erota ja rakastan ja kaipaan miestäni ihan hirveästi. Toisaalta pelkään, että iso osa elämästäni menee hukkaan tämän miehen kanssa.
Tämä liittyi aiheeseen sen verran, että on esimerkkinä miehen haluttomuudesta. Vuodatan myös tunteitani av:een näköjään ilman sensuuria... Seksisopimus ei meillä toimisi sillä väkinäinen seksi tuntuu entistä kurjemmalta ja mies tuskin sopimusta noudattaisikaan. Toisaalta emme ehkä olisi tässä tilanteessa jos mies olisi reagoinut seksittömyyteen ajoissa. Nyt tuntuu, ettei läheisyyttä enää saavuteta sillä olemme niin etäiset ja minä ainakin aivan romuna. Nykyisin ajatukseni voi tiivistää "rakastaa, ei rakasta, rakastaa, ei sittenkään rakasta...."
Puolestani ihmiset saavat sopia mistä tahansa, toivottavaa kuitenkin, että sitä läheisyyttä ei tarvitsisi pakottaa. Ei sitä taida voidakaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Miksi ihmeessä kaksi aikuista ihmistä ei voisi sopia siitä, että parisuhteessa on myös "pikaseksiä", jonka tarkoitus on juurikin vain paineiden purkaminen niin, ettei ne kanavoidu ulkopuolisiin suhteisiin! M47
Tällainen pikaseksi on käytännössä sitä, että mies tyhjentää kassinsa naiseen, eli nainen toimii cum bucketina. Itse en ainakaan ikinä ehdi saamaan pikaseksissä. Toki kiihkeässä suhteessa on kaikenlaista seksiä, myös kiihkeitä ja pikaisia, mutta jos seksielämä on väljähtynyt, niin naiselle ajatus miehen tyhjennysastiana toimiminen kylmässä ja mekaanisessa toimituksessa voi tuntua ihmisarvoa alentavana hyväksikäyttönä. En näe tuollaisen sopimuksen arvoa suhteessa, jossa seksi on valmiiksi hyvää, ja suhteessa, jossa seksi on huonoa, tuollainen toiminta voisi pidemmän päälle olla haitallista jopa mielenterveydelle.
Ap taitaa tarkoittaa jotain kirjallista sopimusta. Se taitaa olla turha, mutta sen sijaan on tärkeää, etä nämä asiat käytäisiin läpi ja sitä kautta syntyisi yhteisymmärrys ja "suullinen sopimus". Nämä vaan ovat edelleen monelle aika arkoja asioita puhuttavaksi ja sitten se menee kyräilyksi. Enemmän haluan aika meneekin sen hetken kyttäämiseen, jolloin sitten saisi sitä seksiä.
Vierailija kirjoitti:
Ap taitaa tarkoittaa jotain kirjallista sopimusta. Se taitaa olla turha, mutta sen sijaan on tärkeää, etä nämä asiat käytäisiin läpi ja sitä kautta syntyisi yhteisymmärrys ja "suullinen sopimus". Nämä vaan ovat edelleen monelle aika arkoja asioita puhuttavaksi ja sitten se menee kyräilyksi. Enemmän haluan aika meneekin sen hetken kyttäämiseen, jolloin sitten saisi sitä seksiä.
Varmaan usein noin. Rohkea asioiden esille ottaminen ja keskustelu ei kuitenkaan vaadi mitään poikkeuksellista elämänviisautta ja älykkyyttä.
Useimmat parit varmasti puhuvat seksiin liittyvistä toiveistaan ja tunteistaan. Ongelmalliseksi sen tekee jos vähemmän haluava kokee syyllisyyden tunteita suhteen "laiminlyönnistä" eikä enää kykene lähestymään syyllisyyden ja riittämättömyyden tunteiden vuoksi. Ja kun ei muutenkaan tosiaan halua. Ja aistii en, että toinen tietää, ettei häntä haluta.
Siinä se toinen haluavampi sitten koittaa antaa tilaa ja aikaa toiselle, joka ei vain enää jonkin "tunnelukon" vuoksi osaa olla lähellä, varsinkaan jos seksi ja läheisyys on ollut pitkään "hyllyllä".
Ei näihin ole mitään yleispätevää ratkaisua vaikka itseä haluaisikin taputtaa olalle omasta "parisuhdeosaamisesta". Keskustelu voi olla hyväksi seksielämälle tai ainakin sovussa eroamiselle.
Eli kun haluan aina ja joka suhteessa enemmän, minulla olisi olemassa sopimus, jolla saan pakkopulla- eli sääliseksiä, vaikka toinen ei olisi yhtään siinä fiiliksessä.
Hmm. Houkuttelevaa olisi saada takuu seksistä joka ikinen päivä, mutta ehkei kuitenkaan.
Olisi hirveää tuntea olevansa joku pakollinen velvollisuus. Hyvään seksiin kuuluu minulla se, että molemmat haluavat.
Eikö tuo olisi aika mahdoton miehen toteuttaa? Antaa jos ei halua?
Joo, melko kylmältä touhulta kuulostaa. Ymmärrän kyllä hyvin, millaista on olla puutteessa ja miten epätoivoinen olo siitä tulee.
Varmasti on yhtä monta "sopimusta" kuin on paria. Toiset tykkää syvästä ja tiheävälisestä seksistä ja toiset on parisuhteessa tyytyväisiä käytännössä seksittäkin. Silloin kun kyse on vapaaehtoisesta kahden aikuisen välisestä suhteesta, kellä on oikeus mennä sanomaan mikä on oikein.
Ilmeisesti sopimus koskisi määrää eikä laatua? Vähintään niin monta kertaa viikossa, olisiko ylärajakin?
No minuahan ei asia henkilökohtaisesti koske, kun määrä on pyöreä 0.
Näin naisena pakko sanoa, että aika usein olen itse se, joka haluaisi enemmän seksiä. Samaa olen kuullut lukuisten muiden naisten valittavan. Ja ei, teen aloitteita, en ole ylipainoinen tai muuten repsahtanut suhteen alun jälkeen.
Seksiasioista on hyvä keskustella siellä suhteessa ja löytää molempia osapuolia tyydyttävä ratkaisu. Jollei sellaista löydy ja kyse ei ole väliaikaisesta tilanteesta niin sitten ainakin itse eroaisin.