Mies haluaa minut kotirouvaksi - olenko kohtuuton kun vaadin avioliiton ilman avioehtoa?

Tiedän joidenkin kotirouvien pyytäneen miestään maksamaan vapaaehtoista eläkettä sillä aikaa kun he ovat poissa työelämästä. Osa myös sijoittaa/säästää saamistaan ''taskurahoista'', jotta he eivät jäisi mahdollisen eron tullessa täysin tyhjän päälle.

Jos mies nimenomaan haluaa sut kotiin, niin siinä tapauksessa mielestäni ei avioehtoa. Ei sun todellakaan kannata jäädä ilman minkäänlaista tulevaisuudenturvaa miehen toiveen takia.

Olet kohtuuton. Sun kotirouvarooli ei johdu siitä että mies haluaisi sinun jäävän kotiin, vaan siitä että mielenterveysongelmasi pahenevat jos teet muuta. Sehän ei ole mitenkään miehen syy.

No vähän kaksipiippuinen juttu, koska nyt kuulostaa siltä, että elintasosi tulee kotirouvana nousemaan toisin kuin yleensä on tilanne. En miehenä haluaisi olla täysin ilman avioehtoa tuossa tilanteessa. 

Jos sinulla tai tulevalla puolisollasi olisi jokin erityinen omaisuus tai omaisuuden kohde (arvokas kiinteistö, kokoelma tms.) niin avioehto olisi paikallaan ja siihen voitaisi kirjata, ettei toisella ole tuohon nimenomaiseen yksittäiseen kohteeseen mitään osuutta. Mutta jos tällaista omaisuutta ei ole, niin avioehto tuntuisi ehkä jossain mielessä kiusanteolta. Onko siis jotain perusteita sellaista edes laatia?

Älä missään nimessä alistu miehelle ja suostu ottamaan avioehtoa.

Ei missään nimessä avioehtoa tuossa tapauksessa!

Tämä on nyt vähän hankala tilanne. Kyseessähän ei ole mikään perinteinen kotirouvatilanne, vaan mitä ilmeisemmin et ole siinä kunnossa, että voisit aidosti opiskella ja käydä töissä. Kotinjäämisesi ei siis mahdollista esim. miehen uraa ja ilmeisesti teillä ei edes ole lapsia? 

Voithan toki vaatia mitä vain, mutta ymmärrän kyllä miestäsikin. Jos olen ihan rehellinen, en näe mitään syytä, miksi miehen pitäisi sitoutua sinun elintasoosi ja varsinkin siinä tilanteessa, että päättäisit jättää miehen joskus tulevaisuudessa. 

Ehkä sinun kannattaisi sanoa, ettet jää kotirouvaksi vaan lähdet rakentamaan omaa turvaverkkoasi. No, jos ei huvita, huvittaa varmaan laitaa nimi avioehtoon. 

Onko siipallasi isokin omaisuus suojattavana? Mitä töitä uskot valmistumisen jälkeen saavasi, jos ei ole työkokemusta päälle kolmekymppisenä?

Miettikääpä jos tilanne olisi toisinpäin? Mies olisi työkyvytön, syystä tai toisesta. Itse olet se joka käy töissä ja kenties on jo varallisuutta. Neuvoisitteko tässä tilanteessa että naimisiin mennessä ei missään tapauksessa avioehtoa?

AP:n tilannehan paranee avioliitosta, ei heikkene vaikka joskus myöhemmin tulisikin ero.

Tietysti avioliitto ilman avioehtoa. Miksi sahaisit omaa oksaasi miehen hyödyksi? Meillä ei ole avioehtoa ja kyllä, tulen hyötymään reilusti jos ero osuu kohdalle. 

Et ole lainkaan kohtuuton. Kun toive kotirouvana olosta kerran on mieheltä tullut, on sinulla täysi oikeus esittää omat vastatoiveesi. Ei parisuhde voi missään nimessä niin toimia, että toisen ehdoilla mennään, vaan molempien on tultava vastaan ja otettava toinen huomioon. Olet kuullut miehesi toiveen, nyt puolestaan on hänen vuoronsa kuulla sinua.

Toki tässä silti säilyy se riski, että jos mies haluaisi myöhemmin eron, hän ennen eroa järjestelisi rahansa piiloon niin, ettei sinulle jäisikään omaisuutta jakaessa juuri mitään käteen. Tässä mielessä edellä ehdotettu järjestely, että mies maksaisi sinulle eläkettä, kuullosti mielestäni erittäin varteenotettavalta ja harkinnan arvoiselta!

Ja paljon voimia sairautesi kanssa, terveisin itsekin kroonisesti sairas ja sinnikäs.

Vierailija kirjoitti:

Jos mies nimenomaan haluaa sut kotiin, niin siinä tapauksessa mielestäni ei avioehtoa. Ei sun todellakaan kannata jäädä ilman minkäänlaista tulevaisuudenturvaa miehen toiveen takia.

Outo kommentti. Ap:han on työkyvytön. Jos mies päättää dumpata ap:n (niin kuin järkevää olisi), niin ap:n turva on vielä huonompi kuin avioehdollisessa suhteessa. 

Huomaa kuitnekin, että mieselättäjä elää naisten kuvitelmissa niin, että jos kerran on miehen elätettäväksi pääsyyt, niin tämä pitää turavata, vaikka itseä rupeaisi avioliitto tympimään. 

Hei nyt naiset, hävetkää! Olen ihan satavarma, että teistä kukaan ei olisi valmis elättämään mielenterveysongelmaista miestä niin, että mies saisi vaan olla ja vielä viedä erossakin puolet mennessään sen jälkeen, kun olette elättäneet yksin molempia x vuotta. 

Pystyisitkö opiskelemaan kevennetysti? Eli et lähde paahtamaan muiden tahtia vaan suoritat kurssin sieltä ja toisen täältä, varmaan jotain pystyy suorittamaan vaan etänä tai käy ainoastaan tenttimässä. Sekään ei taida olla mielenterveydelle kovin hyvä ettei haasta itseään yhtään.

Hienoa, että ollet mielisairaanakin päässyt hyviin naimisiin. Onko sillä rahaa?

Siis eihän avioehto tarkoita, että jäisit tyhjän päälle? Avioehto on vain etukäteen tehty sopimus omaisuuden suhteen avioeron varalta. Laskekaa ja keskustelkaa niin ehkä pääsette molempia miellyttävään lopputulokseen. Kannattaa toki harkita jonkun asiantuntijan neuvon pyytämistä.

On se aika epäreilua, että et pääsisi opiskelemaan, koska sinun pitäisi jaksaa hoitaa miehen taloutta reippaana ja hyvän tuulisena. Näin meinaan tekstisi ymmärsin.

Mä varmaan menisin opiskelemaan ja antaisin miehen jäädä omilleen, mutta minulla ei toisaalta ole koskaan ollut tällaista valinnan mahdollisuutta kuin sinulla. Älä ainakaan tuohon avioehtoon suostu ja vaadi myös eläkeasiat kuntoon. On iso uhraus elää vain puolisolle loppu elämä.

Ap nyt sitten osoittaa olevansa kykenevä elättämään itse itsensä ja luomaan omat turvaverkkonsa. Menkää vasta sitten naimisiin. Voi olla, ettei mies sitten enää edes ehdota kotirouvautta, koska se ehdotus taisi pohjautua ap:n kyvyttömyyteen huolehtia itsestään.