Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Mies haluaa minut kotirouvaksi - olenko kohtuuton kun vaadin avioliiton ilman avioehtoa?
17.05.2019 |
Olen mielenterveysongelmainen kolmekymppinen nainen. Olen ollut KELA:n kuntoutustuella kymmenisen vuotta ja nyt olen kahden vaiheilla, että hakisinko eläkettä toistaiseksi vai palaisinko koulun penkille (yliopistotutkinto kesken).
Mies on työkyvyttömyyseläkkeen kannalla. Se on nyt yhdessä nähty, että opiskelut pahentavat oireitani. Sairauteni oireilee nelinkertaisesti verrattuna siihen, kun en tee mitään muuta kuin kotityöt. Silti itse haluaisin valmistua, sairauden pahenemisenkin uhalla.
Mies kuitenkin on siis opintojani vastaan kokemustemme perusteella. Hän haluaa ihan perustellusti tasapainoisen ja hyvän elämän, jossa siis minä olisin kotirouvana.
Mies tienaa ihan hyvin ja on halukas elättämään minua sen minkä tarvitsee ja mihin pieni eläke ei riitä. Emme ole vielä naimisissa, mutta siitä on ollut puhetta, ja mies tahtoo avioehdon.
Olenko kohtuuton, kun vaadin että avioehtoa ei tule? Kotirouvaratkaisu olisi ennen kaikkea miehen toive, joten olen mielestäni oikeutettu avioehdottomuuden tuovaan turvaan, kun en itse pääse rakentamaan omaa turvaverkkoani (opinnot ja työelämä).
Mitä mieltä?
Kommentit (56)
Vierailija kirjoitti:
Jos sinulla tai tulevalla puolisollasi olisi jokin erityinen omaisuus tai omaisuuden kohde (arvokas kiinteistö, kokoelma tms.) niin avioehto olisi paikallaan ja siihen voitaisi kirjata, ettei toisella ole tuohon nimenomaiseen yksittäiseen kohteeseen mitään osuutta. Mutta jos tällaista omaisuutta ei ole, niin avioehto tuntuisi ehkä jossain mielessä kiusanteolta. Onko siis jotain perusteita sellaista edes laatia?
Perusteet avioehdolle on miehen näkökulmasta olemassa. Kiinteistöjä sekä miehen yritys.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Hienoa, että ollet mielisairaanakin päässyt hyviin naimisiin. Onko sillä rahaa?
Hienoa, että kommentoit lukematta tai et ymmärtänyt oikein. Taisi niin poltella toi ilkeily näpeissä, että ihan jouduit sivuttamaan tosiasiat.
Tietenkin haluat avioehdon! Siinä kun voidaan sopia muustakin kuin siitä, että kaikki omaisuus jäisi sen maksajalle. Avioehdossa voidaan sopia vaikka niin, että huolimatta siitä kuka on maksanut mitäkin, jää puolisoiden yhteinen koti velattomana ap:lle.
Mielestäni yleensä on kohtuullista vaatia puolta liiton aikana ansaitusta rahasta mutta kohtuutonta vaatia puolta perintökartanoista.
Vierailija kirjoitti:
Hei nyt naiset, hävetkää! Olen ihan satavarma, että teistä kukaan ei olisi valmis elättämään mielenterveysongelmaista miestä niin, että mies saisi vaan olla ja vielä viedä erossakin puolet mennessään sen jälkeen, kun olette elättäneet yksin molempia x vuotta.
En olisikaan, mutta en myöskään ehdottaisi kenenkään jättävän opintoja minun takia tai menevän naimisiin ilman avioehtoa ja hoitavan mun taloutta. Tällainen on orjuutta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mä meinaisin itse miehenä mennä tuohon ansaan. Ensimmäninen tyttöystävä oli vajaakuntoinen eikä ollut työelämässä ja koulutu kesken. Olimme jo menossa naimisiin, enkä edes ajatellut mitään aviohtoa, mutta nainen itse kihersi sitä, miten hänen tulevaisuus on turvattu jne. Ei minulla suurta omaisuutta ollut - perintömökki ja velkainen omistusasunto, mutta jotenkin alkoi epäilytää.
Juttelin asiasta kavereiden kanssa ja ne olivat sitä mieltä, että jos naimisiin, niin teen avioehdon. Aloin tästä jutella ja riidaksihan se meni. Sitten vain aloin pohtia, että mitä minä suhteesta saan. Perhekään ei oikein tullut kysymykseen, koska en nähnyt kyllä tyttöystävää äitinä.
Erohan siitä tuli ja myöhemmin löytyi nainen, joka elätti itsensä. Vaikka minulla on edelleen paremmet tulot ja se pienoinen omaisuus, niin ei meillä ole avioehtoa. Kyseessä on kuitenkin se, että molemmat tuovat suhteeseen jotain. Hoitovapaatkin ollaan lasten kanssa jaettu suunnilleen puoliksi.
Olet kohtuuton. Voit yrittää sopia molemmille kohtuullista avioehtoa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Siis eihän avioehto ole aina 'kaikki tai ei mitään', vaan sen voi rukata sopivaksi. Siinä voi sulkea esim. miehen tulevan perintötilan pois jaosta, tai miehen ennen avioliittoa olleen omaisuuden, mutta voidaan esim. jakaa kahtia kaikki avioliiton aloituksen jälkeen karttunut omaisuus, jota siis molemmat ovat tavalla tai toisella olleet rakentamassa. Eli ap, riippuu avioehdosta oletko kohtuuton vai ei. Kyllä mä keskustelisin miehen kanssa millaista avioehtoa hän olisi laatimassa.
Vierailija kirjoitti:
Heh... tarinasta puuttuu se olennainen, eli keskustelut siitä miksi toinen haluaa avioehdon ja miksi toinen on sitä vastaan.
Ap on kuvannut hyvinkin tarkkaan lähtötilanteen, molempien kannalta, mutta varsinainen pihvi on avioehto tai ei. Tosiasiassa jokainen tuossa tilanteessa oleva perustelisi kantansa ja sehän olisi koko keskustelun pohjana.
Sinänsä tähän kuvattuun hypoteettiseen tilanteeseen, voihan ap olla suostumatta avioehtoon ja sitä myötä mies ei suostu avioliittoon. Yhteiselo jatkuu niinkuin tähänkin asti, eikä miehellään ole käytännössä mitään elatusvastuuta.
Tai tulee ero. Se on myös yksi vaihtoehto.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mielestäni ei ole kohtuutonta mieheltä vaatia avioehtoa, jos hän haluaa sinut kotirouvaksi nimenomaan sinun mielenterveyttäsi suojellakseen. Ymmärrän täysin että hän haluaa suojata ainakin oman yrityksensä erotilanteessakin. Eihän avioehtoa sitä paitsi ole pakko tehdä niin, että jäisit täysin tyhjän päälle, voittehan neuvotella kompromissin siitä mikä olisi kummankin silmissä oikeudenmukaista.
Ei tuo kotirouvailu ole mikään ratkaisu. Ei ole sanottua, että oireita ei tule, jos ei saa toteuttaa opiskeluihin liittyviä toiveitaan eikä ole varmaa, että opintojen jatkaminen niitä pahentaa. Mielenterveysongelmat on niin monimutkaisia. Perusturvasi kannalta tuo kotirouvailu ei ole niin hyvä vaihtoehto, vaikka mies haluaa sinua nyt tukea ja elättää. Mutta elämä on pitkä ja mieli voi muuttua. Voit jonain päivänä itse haluta erota mutta et pysty kun kaikki on miehen varassa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No nyt sitten punnitset, mikä on tärkeintä.
Minusta avauksessa kuulostaa siltä, että mies ihan vilpittömästi on valmis elättämään ap:ta, mutta ap haluaa kokeilla siipiään eikä alistua eläkkeeseen.
On tärkeä kuunnella sisäistä ääntään. Älä suostu eläkkeeseen, jos haluat vielä kokeilla.
On kuitenkin kohtuutonta odottaa miestä menemään naimisiin ilman avioehtoa ja siinä pitää kunnoittaa miehen sisäistä ääntä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos sinulla tai tulevalla puolisollasi olisi jokin erityinen omaisuus tai omaisuuden kohde (arvokas kiinteistö, kokoelma tms.) niin avioehto olisi paikallaan ja siihen voitaisi kirjata, ettei toisella ole tuohon nimenomaiseen yksittäiseen kohteeseen mitään osuutta. Mutta jos tällaista omaisuutta ei ole, niin avioehto tuntuisi ehkä jossain mielessä kiusanteolta. Onko siis jotain perusteita sellaista edes laatia?
Perusteet avioehdolle on miehen näkökulmasta olemassa. Kiinteistöjä sekä miehen yritys.
Ap
Avioehto päälle vaan ja menet opiskelemaan oman jaksamisesi mukaan ja koitat päästä omille jaloillesi. Senhän voi tehdä naimissa ollessakin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos sinulla tai tulevalla puolisollasi olisi jokin erityinen omaisuus tai omaisuuden kohde (arvokas kiinteistö, kokoelma tms.) niin avioehto olisi paikallaan ja siihen voitaisi kirjata, ettei toisella ole tuohon nimenomaiseen yksittäiseen kohteeseen mitään osuutta. Mutta jos tällaista omaisuutta ei ole, niin avioehto tuntuisi ehkä jossain mielessä kiusanteolta. Onko siis jotain perusteita sellaista edes laatia?
Perusteet avioehdolle on miehen näkökulmasta olemassa. Kiinteistöjä sekä miehen yritys.
Ap
Niin ja toinen peruste on, että kaikesta miehen huolenpidosta huolimatta sekoat enemmän, haluat lähteä etsimään itseäsi ja elämää muualle, puolet miehen omaisuudesta mukanasi. En ehkä itsekään olisi miehenä valmis tuohon. Ap, korttisi ovat melko heikot, joko homma jatkuu niinkuin nytkin tai menet miehen kanssa naimisiin avioehdon kanssa. Tuo jäätkö kotiin on taas eri asia, mies haluaa sinun jäävän kotiin oman itsesi kannalta. Jos mielenterveysongelmasi pahenevat opiskellessa, miten kuvittelet koskaan selviäväsi työelämään. Jos noiden yliopisto-opiskelujen loppuun saattaminen olisi realistista, ei varmasti miehelläsi olisi mitään sitä vastaan. Tiedät itsekin, että tuo "oman turvaverkkosi" rakentaminen ei ole miehen tahdosta kiinni.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hei nyt naiset, hävetkää! Olen ihan satavarma, että teistä kukaan ei olisi valmis elättämään mielenterveysongelmaista miestä niin, että mies saisi vaan olla ja vielä viedä erossakin puolet mennessään sen jälkeen, kun olette elättäneet yksin molempia x vuotta.
En olisikaan, mutta en myöskään ehdottaisi kenenkään jättävän opintoja minun takia tai menevän naimisiin ilman avioehtoa ja hoitavan mun taloutta. Tällainen on orjuutta.
No ap:lla alkaa viirata, jos hän opiskelee. Ihan oikeasti, lukekaa se aloitus. Jos arki menee liian raskaaksi, niin ei se liitto toimi sittenkään.
Ap:n miehelle soisin, että lukisi tämän ketjun. Silloin hän ymmärtäisi, että ap:n ongelmat tulevat hänen syykseen, jos he menevät naimisiin. Ap ei jätä opintojaan tms. sairautensa takai vaan miehen takia ja mies on tästä vastuussa hamaan hautaan asti. Tällä liitolla ei ole tulevaisuutta. Ap tietää sen myös -mutta mies tuo taloudellista turvaa.
ps. ap ei ole myöskään sanonut, että hoitaa kaikki kotityöt. Eiköhän siinä käytännössä jää miehellekin palkkatöiden päälle.
Vierailija kirjoitti:
Ei tuo kotirouvailu ole mikään ratkaisu. Ei ole sanottua, että oireita ei tule, jos ei saa toteuttaa opiskeluihin liittyviä toiveitaan eikä ole varmaa, että opintojen jatkaminen niitä pahentaa. Mielenterveysongelmat on niin monimutkaisia. Perusturvasi kannalta tuo kotirouvailu ei ole niin hyvä vaihtoehto, vaikka mies haluaa sinua nyt tukea ja elättää. Mutta elämä on pitkä ja mieli voi muuttua. Voit jonain päivänä itse haluta erota mutta et pysty kun kaikki on miehen varassa.
Tässä maassa on sitä varten sosiaaliturva. Ei tarvitse kupata ketään yksityistä ihmistä elättämään sairasta ihmistä suhteen päätyttyä.
Sovitte avioehdossa myös sinun eläkevakuutuksista ja eron sattuessa korvauksesta per aviovuosi. Ei avioehto ole vain sitä että mies pitää kaikki rahat. Sun avulla hän saa perheen ja saa panostaa aikansa bisneksiin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Heh... tarinasta puuttuu se olennainen, eli keskustelut siitä miksi toinen haluaa avioehdon ja miksi toinen on sitä vastaan.
Ap on kuvannut hyvinkin tarkkaan lähtötilanteen, molempien kannalta, mutta varsinainen pihvi on avioehto tai ei. Tosiasiassa jokainen tuossa tilanteessa oleva perustelisi kantansa ja sehän olisi koko keskustelun pohjana.
Sinänsä tähän kuvattuun hypoteettiseen tilanteeseen, voihan ap olla suostumatta avioehtoon ja sitä myötä mies ei suostu avioliittoon. Yhteiselo jatkuu niinkuin tähänkin asti, eikä miehellään ole käytännössä mitään elatusvastuuta.
Tai tulee ero. Se on myös yksi vaihtoehto.
Niin, sitten ap:lle jää vain se kortti, avioon avioehdolla (jos ehdotus on vielä voimassa)
Vierailija kirjoitti:
Hei nyt naiset, hävetkää! Olen ihan satavarma, että teistä kukaan ei olisi valmis elättämään mielenterveysongelmaista miestä niin, että mies saisi vaan olla ja vielä viedä erossakin puolet mennessään sen jälkeen, kun olette elättäneet yksin molempia x vuotta.
Mä en myöskään vaatisi häntä jäämään kotiin siivoamaan ja kokkaamaan mulle, vaan kannustaisin tekemään osa-aikatyötä tai opiskelemaan. Toki jos mä olettaisin, että hän jää kotiin ja toimii mulle ilmaisena taloudenhoitajana, niin silloin myös ottaisin hänestä vastuuta työntekijänä, joka työskentelee päivänsä parantaakseen minun elämänlaatuani.
Alue: Aihe vapaa
Heh... tarinasta puuttuu se olennainen, eli keskustelut siitä miksi toinen haluaa avioehdon ja miksi toinen on sitä vastaan.
Ap on kuvannut hyvinkin tarkkaan lähtötilanteen, molempien kannalta, mutta varsinainen pihvi on avioehto tai ei. Tosiasiassa jokainen tuossa tilanteessa oleva perustelisi kantansa ja sehän olisi koko keskustelun pohjana.
Sinänsä tähän kuvattuun hypoteettiseen tilanteeseen, voihan ap olla suostumatta avioehtoon ja sitä myötä mies ei suostu avioliittoon. Yhteiselo jatkuu niinkuin tähänkin asti, eikä miehellään ole käytännössä mitään elatusvastuuta.