Onko kenelläkään nykypäivänä enää NORMAALIA lasta?

Tämä nykymeno on kyllä ihan älytöntä. Normaaleista lapsista on tullut epätrendikkäitä, kaikki äidit haluavat Mirko-Paulikilleen jonkun diagnoosin.

Jotenkin tätä ilmiötä lietsoo vielä se, että varsinkin Facebookin mammaryhmiin postaillaan jatkuvasti juttuja, kuten: "Meidän 3-vuotias Tiina-Essiina ei suostu nukkumaan päiväunia ja söisi pelkkää parsaa jos tarjottaisiin, onko vakavaa?" ja sinne sitten Keravalaiset oman elämänsä keittiöterapeutit vastailee "Kuulostaa kyllä ruokatorven rappeumalta, olettehan käyneet kuvauttamassa?" Ei ihme, että varsinkin nuoremmat äidit tuntuvat olevan jatkuvasti huolissaan kaikista muutoksista ja piirteistä, joita lapsissaan on. Sairasta. -AP

En tiedä mikä taho näitä tuottaa, ettei lapsi voi enää kasvaa koulutussysteemissä ilman diagnooseja. Näin vanhempana en itse ole ollut näitä vailla.

Meillä ainakin on ihan normaali, perusterve lapsi. Ei diagnoosia, terapioita tai lääkityksiä. 

Epänormaali on uusi normaali

Musta tuntuu että päiväkoti/koulu nimenomaan haluaa väkisin kaikille lapsille jonkun diagnoosin. Eli väkisin etsimällä oikein yritetään löytää jotain mitä voitais tutkia ja tehdä joku turhanpäiväinen diagnoosi.

Vierailija kirjoitti:

Meillä ainakin on ihan normaali, perusterve lapsi. Ei diagnoosia, terapioita tai lääkityksiä. 

Eiköhän siitäkin jotain vikaa löydy. Ei vais.

On kakki lapset normaaleja, mutta jos lapsillamme ei olisi meitä vanhempinaan, olisivat he varmasti saaneet diagnoosit. Heillä menee koulut hyvin, mutta osaavat olla rasittavia kotona. Heitä silti rakastamme. Kotikäytöksensä mukaan he olisivat siis erityislapsia.

Sanon näin, koska tuttavilla on erityislapsia, jotka käyttäytyvät paremmin kuin omat lapseni ja silti tuttavat kokevat lapsensa rasittaviksi. Meidän lapset esim tarvitsevat paljon virikkeitä, ohjattua toimintaa, tekemistä, liikuntaa ja jos heillä ei ole niitä, he hyppivät seinille ja tappelevat keskenään.

On toki hienoa, että lasten kehitykseen ja oppimiseen liittyviä ongelmia tutkitaan jo nuorella iällä, sen sijaan että ajateltaisiin "kyllä se ajan kanssa ohi menee" ja lapsi kamppailisi koko lapsuus-nuoruusikänsä saamatta sitä tukea ja apua jota tarvitsee. Tuntuu kuitenkin siltä, että nykyään ei voida tulkita ketään vähänkään vilkkaampaa / ujompaa lasta vain luonteeltaan sellaiseksi, vaan kaikkeen pitäisi aina löytää joku lääketieteellinen diagnoosi. Harmittavaa terveydenhuollon resurssien tuhlausta rampata terveen lapsen kanssa mielenterveyspalveluissa, kun niitä oikeita avuntarvitsijoitakin maasta löytyy. -AP

Oli niitä ennenkin, niitä ei vaan huomattu.

Mä olen nyt aikuisena tajunnut muutamastakin luokkakaverista peruskoulusta, että ei ne tainneetkaan olla "vain tyhmiä". Usemmallakin oli selvästi lukihäiriö.

Elämä oli ennen myös yksinkertaisempaa. Nyt osa ihmisistä joutuu pinnistelemään heidän tasolleen kohtuuttomasti pärjätäkseen.

Hyvin normaaleja lapsia on sekä itsellä että lähipiirillä. Ehden ADHD:n tiedän eikä sekään paha eli ei ole mitään erityistoimia ollut koulussa. Syövät kaikkea normaalisti eli ei allergioita.

Tässä jälleen tyypillinen "vahvistusharha" netissä eli moni nykyihminen kuvittelee että jos jostain on paljon keskustelua netissä, sen täytyy olla valtava ilmiö myös oikeasti.

Meillä on ihan normaalit lapset. Ei ole ollut tarvetta muille diagnooseille kuin ”ikäkaudesta johtuva mielen sekavuus”. 😁

Minulla on terve, mutta temperamentiltaan suuritarpeinen kaksivuotias. Neuvola oli koko vauva-ajan epäilemässä hänessä ties mitä vakavaa harvinaista vikaa ja lähettämässä ties mihin tutkimuksiin. Ja minä tiukasti siellä kerroin, että lapsi on terve, hänellä on vain tietyntyyppinen luonne. Sain olla todella tiukka, että uskoivat minua ja lopulta hain yksityislääkäriltä lausunnon, että lapsi on terve ja kyse on vain temperamentista. Siltikään neuvola ei oikein usko vaan epäilee koko ajan kaikkea kamalaa ja ehdottelee niitä tutkimuksia.

Ei ole.

Ihmisillä on nykyään paljon tietoa ja koulutusta "erityislasten" tunnistamiseen ja tukemiseen. Trendi ollut vahvana jo muutamia vuosia.

Siinä on vain saattanut käydä niin, että samalla ollaan unohdettu se mikä on normaalia lapsen käytöstä.

Kaikissa asioissa on puolensa, toisaalta hyvä, jos tuen tarpeessa oleva lapsi saa tarvitsemaansa apua, toisaalta taas meissä aikuisissakin on todella paljon kaikennäköistä tilanteestaan tietämätöntä ja diagnosoimatonta puoliautistia, jotka ovat pärjänneet vallan hyvin.

Ja sitten on vielä se puoli, josta ehkä kuulemme muutaman vuoden päästä lisää. Hyvillä tarkoituksilla ja lapsen "erityisyyttä" tukevilla toimenpiteillä voi olla myös varjopuolensa. Erilaisten tukitoimenpiteiden koekaniina sanoisin, että "erityinen tuki" voi olla jopa haitallista lapsen kehitykselle.

Rokotusten määrät ovat varmaan triplaantuneet 70-luvulla syntyneihin. : ( Ja koko ajan niitä kehitetään uusia! Vaikuttavat monella tasolla negatiivisesti. Suolisto kärsii, sen vuoksi mm. allergioita, ja neurologisia ongelmia ja astmaa on paljon enemmän ku aiemmilla sukupolvilla. Myöskin diagnooseja annetaan paljon, saadaan valitettavasti jo pieni lapsi usein elämänikäiseen lääkityksen piiriin. Länsimainen lääketiede on vaarallista ja sotateollisuuden jälkeen suurin bisnes. Se on bisnestä, ei ihmisten hoitamista oikeesti TERVEIKSI.

Esikoinen vaikuttaa ainakin toistaiseksi ihan normaalilta.

Nuoremmalla on vain oldschool ongelma, korvakierre, jota ei kai voida laskea mukaan näihin kirjainsairauksiin, vaan ennemminkin perinteikkäisiin, normaaleihin, hyväksihavaittuihin lastensairauksiin 😉

Koska pienikin poikkeama normista halutaan selittää jollain virallisella taholla, mihin voi sitten nojata. Lapsi ei tykkää kalasta? Aivan varmasti on allerginen. 7v lukeminen takkuaa? Keskittymishäiriö. Lapsi on haaveilevaa sorttia? Aspenger. Jne. Sitten on helppo selittää miten Jani-Petteri ei osaa vielä lukea kunnolla kun sillä on se keskittymishäiriö.

Toivosin että minulla olisi normaali lapsi, edes toinen mutta molemmmilla on adhd., minulta peritty. Sain diagnoosin vasta lasten synnyttyä, jos olisin saanut aikaisemmin en tiedä olisinko  edes hankkinut lapsia! Tässä ei ole mitåän ylpeiltävää.

Minä olisin taatusti saanut diagnoosin, kos olisin elänyt lapsuuttani nykyaikana. Enkä näe, että se olisi ollut mitenkään huono asia.

Ja vastaus ap:n kysymykseen. Diagnoosilla saa resursseja ja palveluita. Siksi niitä hankitaan.

Vierailija kirjoitti:

Koska pienikin poikkeama normista halutaan selittää jollain virallisella taholla, mihin voi sitten nojata. Lapsi ei tykkää kalasta? Aivan varmasti on allerginen. 7v lukeminen takkuaa? Keskittymishäiriö. Lapsi on haaveilevaa sorttia? Aspenger. Jne. Sitten on helppo selittää miten Jani-Petteri ei osaa vielä lukea kunnolla kun sillä on se keskittymishäiriö.

Mikä se normi sitten on?

Minun mielestäni nykyään vaaditaan ihan hirveästi, että lasta voitaisiin kutsua normaaliksi. Normaali lapsi osaa jakaa lelut pienestä pitäen, oppii lukemaan itsestään 5-6-vuotiaana, osaa uida, pyöräillä ja hiihtää kouluun mennessään vaikka talvisin ei olisi lunta, ja harrastaa tavoitteellisesti.

Jos ei näin, aletaan puhua haasteista.