Lue keskustelun säännöt.
Auttakaa - annanko miehelle mahdollisuuden vai luovutanko heti?
Anci85
13.05.2019 |
Fiksu 35-vuotias mies, sosiaalisesti taitava, ihan älykäskin, ei sairauksia, ei mielenterveysongelmia tms. EI ole päihdeongelmaa tai muita riippuvuuksia, paitsi tupakointi. Tällaisen tapasin Tinderissä ja ihastuin. Tapailtiin pari kuukautta aina kun työni antoivat periksi, pikkuhiljaa tiiviimmin.
Sitten selvisi, että miehellä ei ole mitään koulutusta (kaikki koulut jättänyt aina kesken), ei ole tehnyt töitä nyt noin 6-7 vuoteen (ainoastaan yksi lyhyt työkokeilu tältä ajalta) ja mikä erikoisinta: asuu äitinsä kanssa... Äitinsä on täysin terve ja yhä työelämässä jne. On joskus asunut yksinkin pari vuotta, mutta kun vuokranantaja myi asunnon, niin mies ei vaan hakenut uutta kämppää vaan majaili kodittomana kavereiden nurkissa usean vuoden ajan, kunnes sitten palasi äidilleen asumaan (varmaan meni kavereilta hermot loisimiseen?).
Olen varovasti kysynyt, että miksi näin, niin kuulemma "ei tiedä miksei hakenut omaa asuntoa" ja kun kyselen miksei mene johonkin opiskelemaan/hae töitä/nyt omaa asuntoa, niin vastaus on että "niin, pitäis varmaan". Siis aivan uskomatonta! Sen verran tiedän, että luottotiedot ovat menneet, mutta kyllä kaupungin asuntoja saa silti tai edes jotain jostain, jos koditon on tai asuu äidillään. Kyseessä kuitenkin iso kaupunki (Tampere), joten asuntoja riittää.
En tosiaan päällepäin tai muista jutuista todellakaan arvannut tällaista tilannetta! Nyt en tiedä mitä tehdä, kun olen jo ihastunut, mutta onhan tuo nyt todella erikoista, ettei ole yhtään koulua suorittanut peruskoulun jälkeen loppuun eikä muutenkaan mitään kiinnostusta ns. normaaliin itsenäisyyteen tai itsensä elättämiseen. Elää siis nyt alennetulla toimeentulotuella ja päivät kuluu kavereiden kanssa, tv:tä katsellen, makoillen, sukulaisten luona vieraillen jne.
Auttakaa mua :( Annanko mahdollisuuden vai jätänkö tämän tähän? En itse halua elättää miestä tai ottaa luokseni asumaan + koen tosi epäeroottisena miehen tilanteen... Mutta samaan aikaan olen ihastunut, hän on kiltti, koskettaa paljon, on ystävällinen jne. Kannattaako odottaa, josko mies tuosta skarppaisi? Vai onko peli menetetty, kun on kuitenkin yli kolmekymppinen ja viimeksi lähes 10 vuotta sitten ollut oma asunto ja töitä? Ja silloinkin vain parin vuoden ajan.
Nyt mies on kuitenkin ainakin teoriassa kiinnostunut ryhdistäytymään ja sanonut, että haluaisi omilleen, mutta toisaalta aina kun kysyn, että onko laittanut hakemuksia asunnosta/töistä/koulusta/tms, niin kuulemma "no tää päivä meni vähän ohi kun nukuin vähän huonosti/piti käyttää veljen koiraa ulkona" tms eikä mitään tunnu oikein tapahtuvan. Yhden työvuoron teki kaupan hyllytyksessä, mutta siinä se. Olen yrittänyt selittää, että jo yhdessä päivässä saa paljon aikaan (saanhan minäkin jo työpäivän aikana vaikka mitä tehtyä!), jos vain haluaa, mutta jotenkin hän vaan tekee korkeintaan yhden asian kuukaudessa tai viikossa...
Kommentit (186)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
On noita nähty. Selityksiä ovat hyviä keksimään mutta mitään oikeaa ei saada aikaan. Miksi katsella moista kun on se sata muuta miestä jotka saavat myös aikaan?
Tältä musta vähän itsestäkin tuntuu, että kannattaisi antaa olla... Mutta mitä jos vuoden päästä miehellä onkin töitä ja asunto? Tai on opiskelemassa? Sitten mun on vähän myöhäistä itkeä hänen peräänsä, heh.
Jotenkin olisi helpompi ymmärtää tätä, jos miehen tilanteeseen olisi joku selkeä syy, mutta kun ei ihan oikeasti ole. Hän vain "on" ja ajelehtii päivästä toiseen eikä tällaiset ns. normaalit asiat selvästi kuulu hänen elämäänsä. Ja siis tiedän aivan varmuudella, että tässä ei ole masennusta tai addiktiota tms taustalla. Hän on vain äärimmäisen laiska/saamaton, mutta miten hitossa joku pystyy "pummimaan" kaiken koko elämänsä ajan?!
Kysyin tänään aamulla, että haluaako hän olla samassa tilanteessa vielä 60-vuotiaanakin, niin kuulemma ei hänellä ole koskaan ollut tapana suunnitella tulevaisuutta pitkälle eteenpäin...
Anci85 kirjoitti:
Tältä musta vähän itsestäkin tuntuu, että kannattaisi antaa olla... Mutta mitä jos vuoden päästä miehellä onkin töitä ja asunto? Tai on opiskelemassa? Sitten mun on vähän myöhäistä itkeä hänen peräänsä, heh.
Jotenkin olisi helpompi ymmärtää tätä, jos miehen tilanteeseen olisi joku selkeä syy, mutta kun ei ihan oikeasti ole. Hän vain "on" ja ajelehtii päivästä toiseen eikä tällaiset ns. normaalit asiat selvästi kuulu hänen elämäänsä. Ja siis tiedän aivan varmuudella, että tässä ei ole masennusta tai addiktiota tms taustalla. Hän on vain äärimmäisen laiska/saamaton, mutta miten hitossa joku pystyy "pummimaan" kaiken koko elämänsä ajan?!
Kysyin tänään aamulla, että haluaako hän olla samassa tilanteessa vielä 60-vuotiaanakin, niin kuulemma ei hänellä ole koskaan ollut tapana suunnitella tulevaisuutta pitkälle eteenpäin...
Mikä on se todennäköisyys että näin tapahtuu? Perustatko omat tulevaisuudensuunnitelmasi esim. lottovoittoon? Tuskin joten älä tee samaa miehenkään kanssa.
TotuusSattuu kirjoitti:
Anci85 kirjoitti:
Tältä musta vähän itsestäkin tuntuu, että kannattaisi antaa olla... Mutta mitä jos vuoden päästä miehellä onkin töitä ja asunto? Tai on opiskelemassa? Sitten mun on vähän myöhäistä itkeä hänen peräänsä, heh.
Jotenkin olisi helpompi ymmärtää tätä, jos miehen tilanteeseen olisi joku selkeä syy, mutta kun ei ihan oikeasti ole. Hän vain "on" ja ajelehtii päivästä toiseen eikä tällaiset ns. normaalit asiat selvästi kuulu hänen elämäänsä. Ja siis tiedän aivan varmuudella, että tässä ei ole masennusta tai addiktiota tms taustalla. Hän on vain äärimmäisen laiska/saamaton, mutta miten hitossa joku pystyy "pummimaan" kaiken koko elämänsä ajan?!
Kysyin tänään aamulla, että haluaako hän olla samassa tilanteessa vielä 60-vuotiaanakin, niin kuulemma ei hänellä ole koskaan ollut tapana suunnitella tulevaisuutta pitkälle eteenpäin...
Mikä on se todennäköisyys että näin tapahtuu? Perustatko omat tulevaisuudensuunnitelmasi esim. lottovoittoon? Tuskin joten älä tee samaa miehenkään kanssa.
No jotenkin mä mietin, että ehkä se nyt pikkuhiljaa alkaisi keskittyä tuollaisiin juttuihin, kun nuoruus alkaa olla ohi... Kun ei tosiaan ole mitään addiktiota tai sairautta estämässä, ainoastaan saamattomuus. Mutta en tiedä, enkä luotan liikaa. Sitä tässä just yritän kysellä, että voiko noin saamaton oikeasti muuttua? Tai edes saada töitä...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Anci85 kirjoitti:
Tältä musta vähän itsestäkin tuntuu, että kannattaisi antaa olla... Mutta mitä jos vuoden päästä miehellä onkin töitä ja asunto? Tai on opiskelemassa? Sitten mun on vähän myöhäistä itkeä hänen peräänsä, heh.
Jotenkin olisi helpompi ymmärtää tätä, jos miehen tilanteeseen olisi joku selkeä syy, mutta kun ei ihan oikeasti ole. Hän vain "on" ja ajelehtii päivästä toiseen eikä tällaiset ns. normaalit asiat selvästi kuulu hänen elämäänsä. Ja siis tiedän aivan varmuudella, että tässä ei ole masennusta tai addiktiota tms taustalla. Hän on vain äärimmäisen laiska/saamaton, mutta miten hitossa joku pystyy "pummimaan" kaiken koko elämänsä ajan?!
Kysyin tänään aamulla, että haluaako hän olla samassa tilanteessa vielä 60-vuotiaanakin, niin kuulemma ei hänellä ole koskaan ollut tapana suunnitella tulevaisuutta pitkälle eteenpäin...
Sanot ihan selvästi että sinä et voi elää näin päämäärättömän ja elämässään etenemään pyrkimättömän ihmisen kanssa. Ja jos mies haluaa teidän suhdetta jatkaa niin kuntoon pitää laittaa koulutus ja työ sekä' asuntotilanne. Annat siihen realistiset ajat ja jos ei onnistu niin sitten jätät kaverin. Se voi olla ihan hyvä potku miehelle että tulee vähän painostusta.
Olen adhd ja tunnistan vähän itseäni.
Olen kyllä asunut itsenäisesti jo 15vuotiaasta, mutta omaankin päivään mahtuu yleensä vain se yksi asia. Olen myös ollut ikäni jotenkin uupunut ja monien asioiden suorittaminen päivässä johtaa todella nopeasti kuukausien nukkumisputkeen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei se muutu. Usko pois. On niin syvällä luonteessa.
Anci85 kirjoitti:
TotuusSattuu kirjoitti:
Anci85 kirjoitti:
Tältä musta vähän itsestäkin tuntuu, että kannattaisi antaa olla... Mutta mitä jos vuoden päästä miehellä onkin töitä ja asunto? Tai on opiskelemassa? Sitten mun on vähän myöhäistä itkeä hänen peräänsä, heh.
Jotenkin olisi helpompi ymmärtää tätä, jos miehen tilanteeseen olisi joku selkeä syy, mutta kun ei ihan oikeasti ole. Hän vain "on" ja ajelehtii päivästä toiseen eikä tällaiset ns. normaalit asiat selvästi kuulu hänen elämäänsä. Ja siis tiedän aivan varmuudella, että tässä ei ole masennusta tai addiktiota tms taustalla. Hän on vain äärimmäisen laiska/saamaton, mutta miten hitossa joku pystyy "pummimaan" kaiken koko elämänsä ajan?!
Kysyin tänään aamulla, että haluaako hän olla samassa tilanteessa vielä 60-vuotiaanakin, niin kuulemma ei hänellä ole koskaan ollut tapana suunnitella tulevaisuutta pitkälle eteenpäin...
Mikä on se todennäköisyys että näin tapahtuu? Perustatko omat tulevaisuudensuunnitelmasi esim. lottovoittoon? Tuskin joten älä tee samaa miehenkään kanssa.
No jotenkin mä mietin, että ehkä se nyt pikkuhiljaa alkaisi keskittyä tuollaisiin juttuihin, kun nuoruus alkaa olla ohi... Kun ei tosiaan ole mitään addiktiota tai sairautta estämässä, ainoastaan saamattomuus. Mutta en tiedä, enkä luotan liikaa. Sitä tässä just yritän kysellä, että voiko noin saamaton oikeasti muuttua? Tai edes saada töitä...
Saamattomuus ja laiskuus on yleensä sellaisia piirteitä, jotka ei ihmisessä muutu. Itse en ottaisi riskiä. Pitäisi olla melkoinen prinssi että edes miettisin jatkoa hänen kanssaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Fiksu - miten se fiksuus ilmenee?
35-vuotias mies, sosiaalisesti taitava, ihan älykäskin, - Eli fiksu ja ihan älykäskin mutta ei kovin?
ei sairauksia, ei mielenterveysongelmia tms. EI ole päihdeongelmaa tai muita riippuvuuksia, paitsi tupakointi. - Tuo onkin erinomainen tapa hahmottaa ihmisen sopivuutta että tekee sen negaation kautta. Löytää paljon syitä jatkaa tutustumista! Ehkä hän ei ole myöskään murh.aaja, rai.s.kaaja tai väkiv.altainen? Ei ole koskaan tap.panut ketään eikä ole hamstraaja. Ei ole itsensäpaljastaja eikä pe.do.f.. Ajattele miten pitkän listan saat aikaiseksi luettelemalla mitä kaikkea hän ei (luultavasti) ole!
Tällaisen tapasin Tinderissä ja ihastuin. - Mihin tarkalleen ottaen hänessä ihastuit?
Sitten selvisi, että miehellä ei ole mitään koulutusta (kaikki koulut jättänyt aina kesken), ei ole tehnyt töitä nyt noin 6-7 vuoteen (ainoastaan yksi lyhyt työkokeilu tältä ajalta) ja mikä erikoisinta: asuu äitinsä kanssa...
- vasta sen parin kuukauden tiiviimmän yhdessäolon aikana selvisi ja siihen mennessä olit jo korviasi myöten ihastunut?
Olen varovasti kysynyt, että miksi näin, niin kuulemma "ei tiedä miksei hakenut omaa asuntoa" ja kun kyselen miksei mene johonkin opiskelemaan/hae töitä/nyt omaa asuntoa, niin vastaus on että "niin, pitäis varmaan". - Ja edelleen puhutaan siis siitä fiksusta ja ihan älykkäästäkin miehestä?
En tosiaan päällepäin tai muista jutuista todellakaan arvannut tällaista tilannetta! - Mistä muista jutuista? Musiikkimaustako te ensimmäiset kaksi kuukautta keskustelitte?
Elää siis nyt alennetulla toimeentulotuella ja päivät kuluu kavereiden kanssa, tv:tä katsellen, makoillen, sukulaisten luona vieraillen jne. - Ks. edellä. Miten sinulta kesti 2 kk saada tämä selville?
Mutta samaan aikaan olen ihastunut, hän on kiltti, koskettaa paljon, on ystävällinen jne. - Ehdottomasti kannattaa antaa mahdollisuus, kun mies on sentään ystävällinen! Sehän on yhtä iso asia kuin ettei ole narkkari tai mt-ongelmainen!
Kannattaako odottaa, josko mies tuosta skarppaisi? - Odottaminen kannattaa ilman muuta. Kun hän vielä naisenkin saa, joka hyväksyy hänen elämäntapansa ja hoivaa ja hellii, niin sehän häntä motivoikin tekemään asioille jotain. Muuttakaa yhteen, niin hänen ei tarvitse murehtia talousasioitakaan niin paljon. Voisit myös tarjota hänelle vaikka jonkun kivan ulkomaanmatkan, kun on varmaan joutunut olemaan vuosikausia käymättä missään.
aina kun kysyn, että onko laittanut hakemuksia asunnosta/töistä/koulusta/tms, niin kuulemma "no tää päivä meni vähän ohi kun nukuin vähän huonosti/piti käyttää veljen koiraa ulkona" tms - kyllä on fiksu ja ihan älykäskin mies!
Provo.
Ei hyvää päivää. Jos tarinasi on totta, niin jätä se äijä heti kun ehdit. Ei tuollaisesta koskaan kasva aikuista, vastuunsa tuntevaa puolisoa kenellekään. Selitystä ja unnuttelua kyllä riittää sen sijaan että menisi ja tekisi! Usko hyvällä, ettei mene mukavia vuosia ihan hukkaan moisen pellen kanssa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Riippuu siitä, onko taloudellinen tilanne sinulle kynnyskysymys. Ei se mies siitä kyllä muutu, se on oletus josta voit lähteä.
No ei tämä kyllä ole provo.
Fiksuus ja älykkyys ilmenee siten, että tietää paljon eri asioista (varmaan koska on aikaa lukea uutisia jne), omaa hyvät sosiaaliset taidot (paljon kavereita), on ystävällinen, oppii nopeasti uusia juttuja jos haluaa jne jne.
Tiesin kyllä melkein alusta lähtien, että on työtön, mutta piiloitteli tuota koulutusasiaa ja äidin luona asumistaan, sen takia koko totuus selvisi vasta myöhemmin. Saattoi puhua esimerkiksi miten "viettää huomisen ihan vaan kotona" tms ja en nyt tietenkään erikseen kysynyt, että "niin juu asutko äitisi kanssa", koska jotenkin tyhmänä oletin, että 35-vuotias asuu omillaan.
Sama koulun kanssa, on kertonut sattumuksia ja tarinoita lukiosta ja ammattikoulusta, jätti vain kertomatta ettei mistään näistä koskaan valmistunut...
Vierailija kirjoitti:
Olen adhd ja tunnistan vähän itseäni.
Olen kyllä asunut itsenäisesti jo 15vuotiaasta, mutta omaankin päivään mahtuu yleensä vain se yksi asia. Olen myös ollut ikäni jotenkin uupunut ja monien asioiden suorittaminen päivässä johtaa todella nopeasti kuukausien nukkumisputkeen.
Kyllä mies jaksaa tehdä moniakin asioita eli tämä koskee vain noita "velvollisuuksia" :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Muakin kiinnostaisi tietää miten oot onnistunut tapaileen ko. jäbää ilman, että nämä asiat ovat tulleet ilmi aiemmin.
Kuulemma häpeää asua äitinsä kanssa, mutta "on myös tottunut siihen" eikä tosiaan aktiivisesti hae myöskään omaa asuntoa. Veikkaan, että äitinsä ei potki kadulle, koska ennen tätä mies oli tosiaan usean vuoden kavereidensa sohvilla ja harva äiti haluaa lastaan kodittomaksi, niin mieluummin antaa sitten loisia, kun ei omaakaan asuntoa hae.
Mutta siis minä en tajua, että jos puheidensa mukaan häpeää asua äidillään ja haluaisi mukamas töihin/kouluun, niin miksei sitten tee asialle mitään? Jos tähän saisin järkevän vastauksen, niin voisin ehkä vielä katsoakin, miten tässä käy. Yhdessä päivässä ehtisi hoitaa nämä kaikki (asuntohakemukset, katsoa eri kouluja, laittaa työhakemuksia jne), mutta kun hänellä vaan menee päiviä ja päiviä ja päiviä ohi, kun ennemmin vaan... makaa :D Ja ei, masentunut ei ole, koska on hyväntuulinen ja näkee kavereita jne. Ainoa hetki, jolloin on huonommalla tuulella, on silloin kun minä alan kysellä häneltä siitä miksei hae töitä/asuntoa/kouluun :D
No jatka sen kanssa jos haluat, mutta lähde siitä oletuksesta, että se kaveri ei siitä muutu, ainakaan parempaan suuntaan. Jos elämä tuollaisen kanssa on sulle ihan ok, niin mitäpä siinä sitten. Moni muu ei kyllä jaksaisi..
Älä ole noin naiivi.
Tyyppi asuu äidillään eli tuskin maksaa asumisestaan tai ruoastaan mitään mutta "luottotiedot on mennyt"?
No johonkin sitä rahaan on tarvittu...
Katselepa kyseistä hyypiötä vähän tarkemmalla silmällä:
> Onko aina "rento" ja korostaa "ettei pidä hätäillä"?
Todennäköisin kulutuskohde: nk "miedommat stimulantit".
(tupakointi sopii kuvaan)
> Onko aina koneella/pelaa?
Todennäköisin kk: nettipelit ja/tai nettiporno
Ei kukaan tuonikäinen asu äitinsä kanssa ellei ole totaalisesti kussut asioitaan.
For real.
Järki käteen nyt tyttö.
No mutta jos oletetaan, että Ap on tosissaan, niin tajuat varmaan, että ihastus menee ohi. Kauanko luulet jaksavasi äijää ilman niitä vaaleanpunaisia laseja? Sillä toi mies ei tule muuttumaan. Se on jo lähes varhaiskeski-ikäinen. Jos se haluaisi muuttua, se olisi tehnyt niin jo vuosia sitten. Haluatko alkaa äidiksi 35v miehelle?
Juokse, ei siitä normaalia tule.