Lue keskustelun säännöt.
Miksi se on niin paha synti, jos on vähäpuheisempi?
11.05.2019 |
Ymmärrän kyllä että se on jo ärsyttävää jos joku ei meinaa saada sanaa suustaan ja on täysin mörökölli tuppisuu. Mutta jos ei vaan tykkää hölistä jotain asiaa koko ajan. Miksi se on niin kauheaa? Minulle yritettiin jo kouluaikoina mm. terveydenhoitajan ja jonkun opettajan toimesta diagnosoida sen takia ties mitä, mutta minä sanoin että nyt SEIS ja HETKINEN! Kai ne sitten ymmärsi vähän ylireagoineensa.
Kommentit (28)
En tiedä. Minäkin puhun vähän ja harkiten ja vain silloin, kun on asiaa. Itsekin olen huomannut, että jotkut pitävät tätä merkkinä jostakin hyvin vakavasta viasta. Olen saanut kuulla olevani myös ylpeä tai ylimielinen, kun en turhia hölise.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ekstrovertit eivät siedä hiljaisuutta, se on heistä kiusallista ja epämukavaa. Se pitäisi täyttää tyhjällä hölinällä. Nykyään en ota tästä paineita, olen tuppisuuna jos siltä tuntuu.
Ei se kyllä ole synti ollenkaan olla hiljaisempi. Sehän on mukavaa, kun ollaan erilaisia kaikki.
Jep, ihmiset luulevat että olen suuttunut tai muuten vaan vihainen kun en hölise ja pölise koko aikaa. En tykkää puhua joutavia vaan tähellistä asiaa kun on asiaa.
Itseä ärsyttää sellaiset ihmiset jotka puhuu koko ajan eivätkä osaa olla minuuttiakaan hiljaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei mua haittaa ollenkaan.. Ymmärrän erilaisia ihmisiä.. Ite oon erilainen eri tilanteissa ja eri ihmisten kanssa, rriippuen että tunnetaanko hyvin vai ei. :D Esim. mua on jossain sanottu yli rauhalliseks ja yli hiljaseks, ku taas vaikka perhe tuntee mut tyylii maailman puheliaimpana ihmisenä ja rohkeena yms yms. :D Sit taas jos meen vaikka uuteen työpaikkaan, niin mua on kuvailtu sanoila "arka, maailman rauhallisin". :DDD
Mun mielest mun ujous uusissa tilanteissa ei kuitenkaan oo sellasta, että musta sais käsityksen että oon tyly. Joskus jos ihminen ei puhu vaikka siltä kysyis, niin niistä tulee olo et onks toi jotenki vihanen tai yrittää saada edes vähän juttelemaan jos kyseesä aikuinen ihminen.
muuten en kyl mitenkään ihmettele sen enempää jos hlö on tosi puhelias tai tosi hiljanen... :)
se on kyllä todella paha synti. jumala on luonut suun puhumista varten.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No ei siinä mitään, kunhan ei ole liian vähäPUkeinen....
Se nyt antaa ihmisestä tyhmän kuvan jos hölöttää kokoajan kuin joku blondi, näkee sen ajatuksen juoksun miten se hyppelee aiheesta toiseen ja ymmärtää paremmin kuin itse hölöttäjä, mitka mielenkiinnot ja narsistiset piirteet ohjaavat hölöttäjän ajatuksia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Viimeisenä työpäivänäni eräässä virastossa lähtökahveilla pomo piti jotain puheen tapaista ja kuvaili minun olevan "hiljainen puurtaja". En juossut muiden huoneissa lörpöttelemässä turhaan ja kahvihuoneessakin olin aika hiljainen, en viihtynyt isossa porukassa enkä jaksanut sitä kälätystä. Siksi joinkin usein kahvit omassa työhuoneessani ja ruokatunnin ajoitin aikaan, kun suurin osa oli jo lounastanut.
Olimme edeltäjäni kanssa yhtä aikaa kuukauden verran töissä ja hän oli taas oikea höpöttelijä ja hyvin nauravainen. Vaikutin varmaan tosi tympeältä hänen jälkeen, mutta minkäs teet. En minä ala puheliaaksi ja kikattelijaksi vain jotta olisin ehkä joidenkin mielestä mukavampi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen lähiomaisistani ainoa ekstrovertti ja tottunut siihen, että turvallisuus on hiljaisuutta ja harkittuja sanoja. Minulla oli ihana isä, joka ei paljonaan puhunut ja kun puhui se oli usein viisaita sanoja. Yleensä ihastunkin hiljaisiin miehiin, enkä näe siksi hiljaisissa ihmisissä muutenkaan mitään outoa. Ilman introvertteja lähiomaisiani en olisi oppinut kuuntelemaan ihmisiä kuin nyt osaan kuunnella kaiken pälpätykseni keskellä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ap, olet mun unelmatyökaveri. Töissä ärsyttää eniten se, kun satun tauolle yhtä aikaa jonkun kälättäjän kanssa, joka ei tajua olla hiljaa vaan puhuu puoli tuntia omaa monologiaan eikä tajua ettei mua kiinnosta, vaikka vastaukseni hänelle ovat tyyliin ”hmm”, ”ahaa” jne. ja selaisin vain kännykkääni kysymättä pälättäjältä mitään lisäkysymyksiä. Työmme on hektistä ja meluista, olisi niin ihanaa olla edes taukojen ajan hiljaa.
Parempi olla hiljaa ja vaikuttaa tyhmältä kuin avata suunsa ja poistaa kaikki epäilykset.
Vierailija kirjoitti:
Ap, olet mun unelmatyökaveri. Töissä ärsyttää eniten se, kun satun tauolle yhtä aikaa jonkun kälättäjän kanssa, joka ei tajua olla hiljaa vaan puhuu puoli tuntia omaa monologiaan eikä tajua ettei mua kiinnosta, vaikka vastaukseni hänelle ovat tyyliin ”hmm”, ”ahaa” jne. ja selaisin vain kännykkääni kysymättä pälättäjältä mitään lisäkysymyksiä. Työmme on hektistä ja meluista, olisi niin ihanaa olla edes taukojen ajan hiljaa.
Tämä. Ja kun yleensä nämä kälättäjät puhuvat vain itsestään ja omista asioistaan. Eivätkä tietenkään osaa yhtään tulkita muita ihmisiä ja huomaa, että muita ei kiinnosta. Ja sitten kehuskellaan, että ollaan niin puheliaita ja sosiaalisia ihmisiä.
Itse arvostan sosiaalisia taitoja: kykyä käydä vastavuoroista keskustelua, kuuntelutaitoa ja tunneälyä. Hiljaisuus ei ole todellakaan rikos, usein se on täysin paikallaan.
Tällaisena puheliaampana ihmisenä tulee joskus ärsyyntynyt olo niistä, jotka eivät puhu. Ei se meille puheliaillekaan aina ole kivaa ja helppoa puhua ja pitää yllä mukavaa tunnelmaa. On epäreilua, että toiset eivät edes yritä vaan vain nauttivat siitä, että muut juttelevat. Kyllä kaikilla on sananlainen velvollisuus sosiaalisissa tilanteissa, jos haluaa, että niissä on rupattelua. Kotonahan saa tietysti olla niin hiljainen kuin haluaa.
Siksi se hiljainen ihminen saattaa joskus ärsyttää.
Vaikka olisi millainen kaikki ei tykkää.
Tää on tätä aikaa. Onhan se vähän hankala ominaisuus, vaikeuttaa muihin tutustumista. Mutta minkäs teet, en mä usko että minkään maailman terapialla pidättyväisestä ja hiljaisesta saisi ulospäinsuuntautuvaa ja puheliasta, tai ainakaan mun kohdalla ei ole toivoa moisesta. Osaan jutella kyllä mutta ryhmätilanteissa annan mieluusti muiden olla äänessä.