Mummoni sanoi kauan sitten, että ennen vanhaan oli häpeäksi

Onhan edelleenkin kehtysmaissa vaurauden merkki, jos on lihava. ja lihavia ihannoidaan juuri siksi.

meidän isomummo sanoi, että silloin aikoinaan lihava emäntä oli laiskan talon merkki :). Hän on syntynyt v 1906.

kannattaa ymmärtää tästä nämä kohdat " kauan sitten" ja " ennen vanhaan" .

Laihat ovat keksineet myönteistä laihuudelle eli lihvat on laiskan emännän merkki ja

lihavat ovat panneeta parastaan ja sanoneet, että laiha on häpeäksi.

Eli ihan tilanteen mukaan eletty ja muokattu sanoja.

En kehtaisi.

tähän on liittynyt myös sen seitsemät tarjottavat vieraille sekä vieraiden ruokamäärien tarkkailu, ja lisäruuan tyrkytys. Ellei 10. korvapuusti mennyt kurkusta, sitä tuotiin itse lautaselle jonoon.

on kallista. Ja hoikka sekä treenattu vartalo kertoo sekä urheiluharrastuksesta, että kalliista ja hyvästä ravinnosta. Halpisruoka on rasvaista ja lisäaineista joten pyöreys ei kerro enää kuulumisesta ylempään luokkaan, kuten ei nykyään valkea ihokaan kerro enää ylemmästä luokasta..

mikä on ollut vaikeimmin tavoitettavissa. Kun ruokaa oli vähän, ihailtiin lihavia. Nyt kun ruokaa on länsimaissa liikaa, ihaillaan laihoja.

Se kuuluu ihmisluontoon. Mitä jos meille mammat sanottais että kuulkaas, onni on sitä että on tukeva av-mamma, jolla on ei-niin-tuliterä auto, vetelys mies ja juntti sotka-kämppä. Mitä me siihen sanottais? Taatusti reaktio olis seuraava: mutta täähän on ihan tyyylsäää jaaa puuduttavaaaa. Eihän tää ole sitä mahtavaa onnea! Eli kyllä se onni alkaa sitten kun olen 10 kiloa laihempi. Sillä lailla ihmismieli toimii ja vaikeasti saavutettavat/mahdottomat tavoitteet saa ihmisen ponnistelemaan tässä julmassa maailmassa.

Huolehti, että ruoka tulee laitettua, karja hoidettua, lapset katsottua, kankaat kudottua, kasvimaat hoidettua, ruoat säilöttyä yms. Isoissa taloissa oli paljon väkeä ja silloin toki isännän ja emännän työ oli aika työnjohtajamaista. Ei siis välttämättä itse syvennytty niin paljon jokisen työn tekemiseen, vaan pidettiin kokonaisuutta kasassa. Kuitenkin kaikki työt piti osata, sillä niitä piti pystyä opettamaan niin omille lapsille kuin piioille ja rengeille. Isännän ja emännän vastuualueet olivat aika tarkasti määriteltyjä ja jos jompikumpi ei asioitaan osannut, oli talo pulassa.

Vierailija:

eihän rikkaan talon emännän kuulunutkaan tehdä kauheasti muuta kuin laittaa ruokaa - piiathan siellä siivosivat, vaikka ei laiskuudesta puhuttu

Nosto 

Mummo oli tukeva maatalon emäntä ja sen ahkerampaa ihmistä saa hakea (eikä löydä). Ei tainnut vaari vaatia treenattua kroppaa ja kyykkäyksillä hankittua  piukeaa pyllyä. Lapsia kuitenkin syntyi ja elämä sujui sovussa.