Lue keskustelun säännöt.
Mikä mahtoi olla kurittamisen "kasvatuksellinen" ajatus? En ainakaan itse ihan tajunnut
30.04.2019 |
En tietääkseni ole traumatisoitunut tai katkeroitunut, mutta en kuitenkaan ymmärrä, miksi kasvatustani piti "tehostaa" vyöllä. Enemmin se oli kiusallista kuin kasvattavaa, kun vielä "isona tyttönä" eli joskus vielä 11-12v:nä piti jostain aika pikkujutustakin laskee housut ja tuli vyöstä. Muuten meillä oli kuitenkin ihan ok perhe. Oliko muilla tällaista?
Kommentit (100)
Vanhempasi olivat vain sadistisia ihmisiä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Voi olla, että oli opittu tapa. Kuvittelivat, että niin kuuluu toimia (itse todennäköisesti olivat saaneet samanlaista kohtelua lapsena).
Opettivat kunnioittamaan vanhempia.
On helpompi ymmärtää ääripäät: perheet joissa ei kuriteta ollenkaan ja sitten sellaiset sekopääperheet, joissa on paljon väkivaltaa. Mutta se yhdistelmä, että on hyvä kunnollinen perhe, mutta käytetään välillä vyötä, tuntuu aika ristiriitaiselta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Opetettiin "kunnioittamaan" eli pelkäämään vanhempia
Olen traumatisoitunut, hakattiin vyön soljella, ohuella bambukepillä, nyrkillä naaman ja kuristettiin seiniä pitkin. hiuksia revittiin tukkoina ja kasvot oli raapaleilla. Ei siinä ollut ajatusta, raivon vallassa hakattiin heikompaa kun muutakaan ei pystynyt. Isäni tätä kuolinvuoteellaan pyysi anteeksi, annoin näennäisesti, sisimmässäni en. Omaa lastani en ole hipaissutkaan vaikka pian täysi-ikäinen on. Katkaisin kierteen.
Ei siinä kännihakkaamisessa ollut ajatusta, kunhan vihan vallassa lyötiin ensimmäistä vastaantulijaa. Veikkaisin että kun vastus olisi ollut suurempi, olisi käytös muuttunut. Naisia ja lapsia on helppo hakata.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ikinä en ole selkääni saanut, vaikka se lapsuudessani oli vielä sallittu. Meillä osattiin kasvattaa neuvomalla ja puhumalla.
Vierailija kirjoitti:
Olen traumatisoitunut, hakattiin vyön soljella, ohuella bambukepillä, nyrkillä naaman ja kuristettiin seiniä pitkin. hiuksia revittiin tukkoina ja kasvot oli raapaleilla. Ei siinä ollut ajatusta, raivon vallassa hakattiin heikompaa kun muutakaan ei pystynyt. Isäni tätä kuolinvuoteellaan pyysi anteeksi, annoin näennäisesti, sisimmässäni en. Omaa lastani en ole hipaissutkaan vaikka pian täysi-ikäinen on. Katkaisin kierteen.
Ei siinä kännihakkaamisessa ollut ajatusta, kunhan vihan vallassa lyötiin ensimmäistä vastaantulijaa. Veikkaisin että kun vastus olisi ollut suurempi, olisi käytös muuttunut. Naisia ja lapsia on helppo hakata.
Auts. Kamalaa. Ei mulla tommosta ollut. Tuohon verrattuna ihan lievää. Esim. joskus jos olin unohtanut kotiintuloajan ja tulin myöhässä kotiin, sain siitä muistutukseksi vyöstä, mutta ei soljella vaan ihan sillä nahkaosalla vaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen traumatisoitunut, hakattiin vyön soljella, ohuella bambukepillä, nyrkillä naaman ja kuristettiin seiniä pitkin. hiuksia revittiin tukkoina ja kasvot oli raapaleilla. Ei siinä ollut ajatusta, raivon vallassa hakattiin heikompaa kun muutakaan ei pystynyt. Isäni tätä kuolinvuoteellaan pyysi anteeksi, annoin näennäisesti, sisimmässäni en. Omaa lastani en ole hipaissutkaan vaikka pian täysi-ikäinen on. Katkaisin kierteen.
Ei siinä kännihakkaamisessa ollut ajatusta, kunhan vihan vallassa lyötiin ensimmäistä vastaantulijaa. Veikkaisin että kun vastus olisi ollut suurempi, olisi käytös muuttunut. Naisia ja lapsia on helppo hakata.
Auts. Kamalaa. Ei mulla tommosta ollut. Tuohon verrattuna ihan lievää. Esim. joskus jos olin unohtanut kotiintuloajan ja tulin myöhässä kotiin, sain siitä muistutukseksi vyöstä, mutta ei soljella vaan ihan sillä nahkaosalla vaan.
Muistitko kotiintuloajan paremmin sen jälkeen?
Kurittaminen on sama asia kuin rankaiseminen. Se voi olla ei-ruumiillista tai ruumiillista.
Rankaisemisen ideana on estää sitä, että väärintekoon syyllistynyt toistaisi sen mitä on tehnyt (pelotevaikutus) ja toisaalta laittaa hänet sovittamaan tekonsa. Eli toisin sanoen rankaisu on yksi keino aikaansaada se, että väärintekijä ei pääse teostaan kuin koira veräjästä.
Lasten kurittaminen ei ole mihinkään kadonnut eikä toivottavasti katoakaan. Toki se niin usein ole ruumiillista nykyään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
kurittaminen ei opeta yhtään mitään. oppiminen tapahtuu oivaltamalla ei rankaisemalla. kurittaminen on näennäisesti helppoa ja sillä saa vaikka eläimet tottelemaan hetkellisesti, mutta se on erittäin vahingollista.
Vierailija kirjoitti:
Opetettiin "kunnioittamaan" eli pelkäämään vanhempia
Pelkäämään kyllä ja aivan aiheesta, mutta kunnioittamaan? Kuka voi kunnioittaa lasten pahoinpitelijää? Onneksi se ymmärretään nykyään rikokseksi, ja siitä myös tuomitaan rangaistukseen. Toivottavasti siinä vanhempi oppii kunnioittamaan lastaan!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Opetettiin "kunnioittamaan" eli pelkäämään vanhempia
Pelkäämään kyllä ja aivan aiheesta, mutta kunnioittamaan? Kuka voi kunnioittaa lasten pahoinpitelijää? Onneksi se ymmärretään nykyään rikokseksi, ja siitä myös tuomitaan rangaistukseen. Toivottavasti siinä vanhempi oppii kunnioittamaan lastaan!
Miksi vanhempaa pitäisi rangaista siitä että hän on rankaissut lastaan jos rankaiseminen kerran on vahingollista eikä opeta yhtään mitään?
Vierailija kirjoitti:
Opetettiin "kunnioittamaan" eli pelkäämään vanhempia
Niin, no minä vihaan ja halveksin vanhempiani enkä päästä heitä elämääni (enkä varsinkaan lasteni elämään). Sellaista seuraa kun raivohulluna kurittaa ja hakkaa lastsan joka ikisestä mitättömästä asiasta (maitolasi kaatui, kengät oli epäjärjestyksessä, läimäytin jääkaapin oven kiinni liian kovaa tms... aina löytyi syy hakata lapsi).
Niin että se ”kunnioittamis-ideologia” ei oikein toimi. Hauskaa ja yksinäistä paskavaippavanhuutta vaan, lapsenhakkaajat!
Tämä perustuu behavioristiseen kasvatusnäkemykseen, joka oli aikaisemmin vallalla: pahasta teosta seuraa rangaistus, hyvästä taas palkinto. Uskottiin, että tämän seurauksena lapsi oppii vähitellen valitsemaan hyvät teot ja välttämään pahoja.
Olen itse syntynyt 1960-luvulla ja voin kyllä ihan omien lapsuusmuistojen perusteella sanoa, että vielä 1970-luvulla yleisesti ihan hyvissä ja rakastavissa perheissä ajateltiin, että ruumiillinen kuritus kuuluu välttämättömänä osana kasvatukseen jotta lapsesta kasvaisi kunnollinen ihminen. Erikseen sitten olivat ne perheet, joissa käytettiin tällä tekosyyllä väkivaltaa mielivaltaisesti.
En siis itse kannata ruumiillista kuritusta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Opetettiin "kunnioittamaan" eli pelkäämään vanhempia
Pelkäämään kyllä ja aivan aiheesta, mutta kunnioittamaan? Kuka voi kunnioittaa lasten pahoinpitelijää? Onneksi se ymmärretään nykyään rikokseksi, ja siitä myös tuomitaan rangaistukseen. Toivottavasti siinä vanhempi oppii kunnioittamaan lastaan!
Miksi vanhempaa pitäisi rangaista siitä että hän on rankaissut lastaan jos rankaiseminen kerran on vahingollista eikä opeta yhtään mitään?
Vanhempi ei rankaissut, vaan pahoinpiteli. Se on laitonta.
En tiedä, en todellakaan. Minua ei ole koskaan kuritettu ruumiillisesti - vanhempani eivät vaan uskoneet sellaiseen. Olen itse jo viiskymppinen, joten vanhempani taisivat olla aikamoinen harvinaisuus. Lähinaapurimme olivat samaa sorttia, mutta kyllä minun kavereitani tukistettiin ja annettiin koivuniemen herraa. Oma kokemukseni ja käsitykseni on, että nämä kaverini, joita kuritettiin ruumiillisesti, oppivat lähinnä salailemaan, valehtelemaan ja kiemurtelemaan jollakin konstilla tilanteista, joissa rangaistus olisi ollut tiedossa. Toki he olivat esim ruoka-aikaan tismalleen kotona ja muutenkin sovittuun aikaan, mutta niin olin minäkin, vaikka ei mitään uhkia ollutkaan. Ainakin yksi kaverini, joka sai välillä remmistä, sanoi, ettei hän siitä mitään positiivista oppinut.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Opetettiin "kunnioittamaan" eli pelkäämään vanhempia
Pelkäämään kyllä ja aivan aiheesta, mutta kunnioittamaan? Kuka voi kunnioittaa lasten pahoinpitelijää? Onneksi se ymmärretään nykyään rikokseksi, ja siitä myös tuomitaan rangaistukseen. Toivottavasti siinä vanhempi oppii kunnioittamaan lastaan!
Tuon ajan lapsena voin kertoa, että useimmiten lapsi kyllä itse koki saaneensa ruumiillista kuritusta ihan aiheesta. Tämä siis silloin, kun kuritusta käytettiin johdonmukaisesti vain aika pahoista teoista. Esim. minä sain tukkapöllyä, kun heitin hiekkaa pikkuveljeni silmille. Veljeni taas sai vitsoja (häntä lyötiin koivunvitsoilla paljaalle pyllylle), kun hän oli mennyt kävelemään heikoille jäille, vaikka tiesi sen olevan ehdottomasti kiellettyä hukkumisvaaran vuoksi. Ei meille kummallekaan jäänyt tuosta katkeruutta.
Koska ruumiillinen kuritus oli sallittua ja käytössä kaikissa tietämissäni perheissä, ei sitä lapsikaan kokenut hakkaamisena, vaan normaalina rangaistuksena pahasta teosta. Toinen juttu olivat sitten ne perheet, joissa oli mielivaltaista hakkaamista. Niissä lasten suhtautuminen asiaan oli toinen
En kannata ruumiillista kuritusta, mutta pyrin vain selittämään sitä, että aikoinaan siihen liittyneet asenteet olivat täysin toiset kuin nykyisin.
Ei kai siinä sen syvällisempää ideaa ollut kuin että et tekisi samaa toista kertaa, koska opit, mitä siitä seuraa.