Ne jotka vähättelevät masentuneen tuntemuksia eivät tiedä mistä puhuvat - olen nyt kokenut äärimmäisen masennuksen
Olen ollut ennenkin lievästi tai jopa keskivaikeasti masentunut ja kyllä sekin vie voimat. Monesti jopa työkyvyn.
Nyt ensimmäistä kertaa olen kokenut todellisen masennuksen, siis sellaisen joka tuntuu siltä että aivojen tasapainossa on oikeasti kaikki pielessä. Luulin aiemmin, että masennus on aina pelkkää alakuloa ja kyvyttömyyttä saada nautintoa mistään. Tämä minun kokema tunne oli jatkuvaa kauhua! Aivan kuin olisin kävellyt aamusta iltaan miinakentällä tietäen, että seuraava askel saattaa räjäyttää ilmaan. Välillä se tuntui siltä kuin olisi menossa tärkeän ja läheisen ihmisen hautajaisiin.
Onneksi saamani lääkkeet toimivat! Miten tuommoisen tunteen kanssa voisi edes elää? Itse jaksoin sinnitellä koska uskoin parantumiseen, mutta ilman toimivia lääkkeitä olisin luultavasti päätynyt itsemurhaan. Nyt kun olo on parempi, tunnen lähes raivoa niitä kohtaan jotka vähättelevät masennusta ja syyttävät masentuneita laiskoiksi. Pitäisikin keksiä masennuslääke joka aiheuttaa vakavan masennustilan ja pakottaa kaikki empatiavajeesta kärsivät syömään sitä muutaman viikon.
Kommentit (3)
Olen itsekin kokenut pahan masennuksen ja vähemmän pahoja jaksoja. En ihan psykoottistasoista, mutta ei se nyt kaukana ollut sekään.
Olen ollut masentunut kymmeniä vuosia, niin en oikein osaa kuvitella, millaista olisi olla normaali ihminen, saati onnellinen.
Hyvä puoli tässä on, että kuolema ei pelota. Odotan sitä innokkaana.
Hyvä puoli on myös se, etten kuormita luontoa niin paljoa kuin normaalit. En matkustele, en ostele mitään, en käy missään, enkä lisäänny (jatka sukuani).
Huono puoli tässä on, etten pysty olemaan tuottava yhteiskunnan jäsen, ja terapiani sekä elämiseni tulee kunnollisille ja hyville ihmisille kalliiksi.
Kiittäkää siitä kiusaajia ja kaikkia niitä "normaaleja" ihmisiä jotka käyttävät stressinhallintakeinonaan toisten alistamista, kontrollintia, tukahduttamista ja muita henkisenväkivallan muotoja.
Oikeasti kiittäkää tai syyttäkää kiusaajiani ja kaltoinkohtelijoitani, sillä minäpäs kun en enää ota syyllisyyttä vastaan pisaraakaan, koska olen siitä jo kyllikseni saanut.
totta