Millainen olisi sellainen yhteiskunta jossa työllistyminen olisi taas helppoa?
Nykyään Suomen työmarkkina on tiivistetysti sellainen, että töitä on hyvin vaikea saada, mutta kompensaationa työttömyystuet ovat isot ja ihminen pystyy elämään hyvää elämää työttömänäkin.
Mietin, että jos asia olisikin taas toisin, niin millaista silloin olisi? Eli töitä saisi matalalla kynnyksellä ja suunnilleen jokainen paitsi ehkä joku rapajuoppo kelpaisi työnantajille. Siihen varmaan päästäisiin alentamalla voimakkaasti irtisanomissuojaa ja palkkoja, jotta työvoiman hinta-laatusuhde työnantajien näkökulmasta paranisi. Sekä karsimalla pätevyysvaatimuksia reippaasti. Esimerkiksi poistamalla koko "korttisirkus" ja poistamalla ammattikoulutusvaatimus kaikilta niiltä aloilta joille sellainen on vasta viimeisen 30-40 vuoden aikana lisätty. Sekä lyhentämällä koulutuksia reippaasti. Jos mm. USA:ssa ammattiin voi valmistua muutamassa kuukaudessa, niin miksi sen pitää kestää Suomessa vähintään pari vuotta?
Voisiko tällainen matalapalkka- ja matalakoulutusyhteiskunta olla nykyaikainen hyvinvointiyhteiskunta? En tiedä miksi ei voisi, sillä eläähän nykyisinkin iso osa kansasta pienellä rahalla. Ja toisaalta koulutuksen puutteen aiheuttamaa yksilökohtaisen työtehon laskua kompensoi työntekijöiden määrän kasvu. Sikäli mikäli koulutusvaatimuksella on alun alkaenkaan tavoiteltu muuta kuin eräänlaista statuksenkohotusta.
Kommentit (12)
Onhan tuossa sun mallissasi ideaakin. Tosin esim just USAssa on varsin tavallista, että pienipalkkaisissa ammateissa ihmisellä pitää olla useampi kuin yksi työ, koska muuten ei selviä.
Oma työni on muuttunut siten, että siinä missä aiemmin tein pelkästään tiettyä erityisosaamista vaativaa työtä, nyt pitää tehdä kaikenlaista laskutukseen, viranomaismääräyksiin yms liittyvää toimistotyötäkin. Ei ole enää sihteereitä eikä toimistotyöntekijöitä. Kahvinsakin joutuu keittämään itse.
Ennen töitä riitti, koska jokaiseen pikkuhommaankin palkattiin oma tekijänsä. Nykyään tehostaminen on päivän sana ja saman tekijän pitäisi hoitaa ties kuin monta hommaa. Miksiköhän sitten lie mennyt tällaiseksi, ahneuttaan? Koetaan työntekijät vaan rasitteena ja mitä vähemmän sitä parempi? Ollaanko muututtu liian epäsosiaalisiksi? Toki automatisoinnista johtuu osa, muttei nyt todellakaan kaikki.
Neuvostoliitto. Siellä valtio järjesti jokaiselle työpaikan.
Vierailija kirjoitti:
Onhan tuossa sun mallissasi ideaakin. Tosin esim just USAssa on varsin tavallista, että pienipalkkaisissa ammateissa ihmisellä pitää olla useampi kuin yksi työ, koska muuten ei selviä.
Asia riippuu siitä mitä selviytymisellä tarkoitetaan. Selviytyyhän ihminen työttömyystuellakin.
Yksi tapa olisi tehdä ihan kaikista yrittäjiä. Jokainen myisi vain työpanostaan ja hoitaisi itse sosiaalimaksunsa ja veronsa. Työnantaja voisi palkata ihmisiä töihin vaikka päiväksi kerrallaan jos siinä olisi hänen kannaltaan järkeä. Toisaalta työntekijä ei olisi mitenkään sitoutunut työnantajaan. Jos kaikki olisivat yrittäjiä, mitään työttömyys- tai muita sosiaalitukia ei myöskään tarvittaisi kuten nykyään. Yrittäjäthän näihin eivät ole nykyisinkään oikeutettuja, ja silti sadat tuhannet Suomen kansalaiset nykyäänkin pärjäävät näin.
Työaika vaikka nelipäiväiseksi 8 tunnin viikkotyöajaksi tai kuusituntinen päivä noin aluksi. Tuntipalkkaa eivät yritykset varmaankaan suostu korottamaan, mutta tuota pikaa ne joutuisivat kilpailemaan työntekijöistä palkalla ja muilla eduilla.
Oikeiston painajainen, koska silloin olisi oikea työvoimapula eli täystyöllisyys.
Esim saksassa, hollannissa, Sveitsissä, Luxemburgissa, jne jne on käytännössä täystyöllisyys. Eivätkö ne mielestänne täytä hyvinvointiyhteiskunnan määritelmää 😂?
Jos töitä olisi jokaiselle, niin palkat eivät laskisi. Jokainen saisi halutessaan uuden työpaikan paremmalla palkalla, joten työvoiman vaihtuvuus olisi suuri. Jos työnantaja haluaisi pitää työntekijänsä, se tapahtuisi palkalla ja työsuhde-eduilla. Ei ole työnantajan etu etsiä uutta työvoimaa kuukauden välein.
Mutta olisihan se aivan mahtava tilanne. Nykyään työnantajat vaativat sitoutuneisuutta, mutta vain työntekijän osalta. Olisi kiva, jos tilanne kääntyisi toisin päin.
Terve käsitys, että työ on ensin velvoite, sitten vasta etuoikeus kun on kokemusta, auttaisi melkoisesti.
Hyvä kohtelu, edellyttää vaivannäköä.
Sellainen, jossa työnantajat eivät saa ilmaista 'orjatyövoimaa' työttömien reservistä, vaan jokaiselle työntekijälle pitää maksaa ihan oikeaa palkkaa itse, eikä sitä makseta verovaroista.
Keinottelu ja valekonkurssit pois. Työstä kunnon palkka ja raha kiertoon. Sitä ei haalita ja kätketä vaan käytetään yrityksen hyväksi.
Nykypäivän työmarkkina pohjautuu pitkälti osaoptimointiin. Monelle yksittäiselle toimijalle se on paras järjestelmä, mutta viime kädessä tämä parhaus mahdollistetaan sillä, että kaikki ongelmat tai ongelmaksi epäillyt asiat dumpataan kategoriaan "työttömät". Yhteiskunnan kokonaishyvinvointia 2010-luvun mallinen työmarkkina ei palvele.