10v suuttuu edelleen, jos häviää. Pitääkö olla huomioimatta, vai edelleen paapoa kiukkuavaa isoa lasta?

Sanoisin asiallisesti että lopetapa tuollainen käytös, ja sen jälkeen ei mitään huomiota ennen kuin lopettaa.

Ihan kuin pikkuveljeni. Hän on nyt psykiatri, ja yhtä sekaisin kuin pienenä.

Tokaisin joka kerta kylmän viileesti, et "kiitos kivasta pelistä, oli mukava pelata yhdessä" ja sit ignooraisin kiukuttelun. Joku kerta voisin hävitä vaikka tahallani ja vetäisin itkupotkuraivarit lapsen edessä noin niin kuin opettavassa mielessä ;)

Ei tuon ikäistä tule enää paapoa. Jos pelaatte perheenä jotain peliä niin sano suoraan ettei kukaan halua pelata hänen kanssaan jos aina suuttuu hävitessään. Julmaa, mutta ei tuo paapomalla parane.

Ei häviämisestä pidä lohduttaa, vaan keskustella järkevästi, jokainen häviää joskus, eikä se ole huono asia tai niin vakavaa että pitäisi edes suuttua, leikkimielinen pelaaminen ja pelleilyä mukaan, niin kaikilla on hauskaa.

Älä tee voittamisesta/häviämisestä isoa numeroa. Suhtaudu neutraalisti voittoihinkin. Jos alkaa toiselle lällättämään häviämisestä, kiellät heti että todella huonoa käytöstä. Muistuta, että kukaan ihminen ei voi aina olla voittaja. Vie häviön jälkeen huomio heti johonkin muuhun, uuteen mielenkiintoiseen asiaan. Pahinta mitä voit tehdä, on alkaa välttelemään lapsen häviötä raivokohtauksen pelossa. Häviöitä tuollainen lapsi nimenomaan kaipaa, että oppii.

En ole paaponut. Ehkä sitten olen oikeilla jäljillä.

Lapsi itkee aina "Olen niin huono", niin mietin onko jäänyt joku lohdutusvaihe elämässä liian vähälle. Mutta en lähde sille tielle enää siis.

Ap

Todennäköisesti lapsi arvottaa itseään voittamisen ja häviämisen kautta. Ts., jos häviää, tuntee itseensä huonoksi ja siksi se ottaa luonnon päälle. Asiasta voisi keskustella, että ei häviäminen pelissä tarkoita, että on huono eikä siitä pidä ottaa itseensä.

Muistatko kehua lastasi ikinä? Huomauta onnistumisen jälkeen että sehän meni hienosti. Vastaavasti kun elämässä tulee pettymyksiä olisi paras jos ihminen osaisi käsitellä harmistuksen ja yrittää uudelleen.

Vierailija kirjoitti:

En ole paaponut. Ehkä sitten olen oikeilla jäljillä.

Lapsi itkee aina "Olen niin huono", niin mietin onko jäänyt joku lohdutusvaihe elämässä liian vähälle. Mutta en lähde sille tielle enää siis.

Ap

Lapsella siis huono itsetunto. Kannattaa keskittyä kehittämään sitä.

Onno huono, jos häviää vai onko vain huono häviäjä?

Erilaisia näkökulmia. Miltä tuntuu voittaa.

Että voi pelata, niin tässä vaan tulee voittaja ja häviäjä...ei aina voi olla nolla nolla tai tasapeli.

Se pelaaminen on minusta ainakin se kivoin juttu. Että pääsee pelaamaan.

Voi sen pelin päättää niin, että minä sain Kymmenen ja risat sinä sait noin kymmenen pistettä. ..tai mitä sitä nyt keksiikin.

Miksi se pelintulos olisi se tärkein.

Oli kiva, että olit kanssani pelaamassa. Yksin ei oltaisi onnistuttu. Kiva, että,pelattii;yhdessä.

Kysy lapselta, että mikä siinä häviöstä niin harmittaa.

Entä se, kun voittaa, miltä se tuntuu? Miltä se tuntuu siitä toisesta...ainahan siellä on voittaja ja häviäjä.

Pallopeli.