Lopetanko tapailun heti alkuunsa? Minulla lapsia ja miehellä ei...
Avaan tarkemmin tilannetta. Olen vuosia sitten eronnut lasten isästä ja olen vähitellen alkanut kaipaamaan uutta parisuhdetta. Nyt olen tavannut kivan miehen, jonka kanssa menee kivasti. Hän tietää, että minulla on lapsia ja että en halua lisää. Tämän olen tehnyt siis heti alussa selväksi. Miehellä ei itsellään ole lapsia eikä oikein osaa vielä sanoa haluaako niitä ollenkaan. Lapsia en ole hänelle esitellyt eikä lapset tiedä, että tapailen. Kuitenkin tässä on mahdollista, että kyseessä olisi loppuelämän suhde.
Mietin tuota lapsiasiaa, jos mies yhtäkkiä haluaakin lapsia. Ehkä hän ajattelee, että mieleni muuttuu, koska olen edellisessä suhteessa halunnut lapsia. Toisaalta pelkään sitä ettei mies kestä lasten kanssa olemista, vaikka yleisesti ottaen pitääkin lapsista. Tämä tuntuu oudolta, koska olen koko ajan ajatellut, että tulevalla puolisollani olisi myös lapsia ja hän tietäisi millaista elämä lasten kanssa on. Pelkään, että lapseton mies ei tosi paikan tullen jaksaisikaan elämää lasten kanssa.
Tiedän ettei kukaan voi täällä sanoa millaiseksi juuri meidän tilanne tulee muotoutumaan, mutta kuulisin mielelläni muiden kokemuksia, jotka ovat olleet samassa tilanteessa. Millaiseksi miehen ja lasten välit muodostuivat? Vai karahtiko suhde kuitenkin kiville?
Kiitos vastauksista jo etukäteen!
Kommentit (15)
Anna miehen mennä ja anna hänelle mahdollisuus omaan perheeseen. Etsi sinä mies jolla on lapsia entuudestaan.
Minkä ikäinen mies? Onko sen verran nuori, että ei tosiaankaan vielä tiedä, haluaako joskus lapsia vai ei? Vai onko jo ikää niin paljon, että suhde rakastamansa naisen kanssa olisi kuitenkin tärkeämpi kuin biologisten lasten saaminen? Ts jos nainen haluaa lapsia, lapset ovat miehellekin ok. Ja jos ei halua lapsia, sekin on miehelle ok.
Vierailija kirjoitti:
Anna miehen mennä ja anna hänelle mahdollisuus omaan perheeseen. Etsi sinä mies jolla on lapsia entuudestaan.
Luitko edes aloitusta? En ole pakottanut miestä suhteeseen. Itse asiassa hän on ollut se innokkaampi osapuoli. Olin ajatellut, että pariudun vakavaan suhteeseen lapsellisen miehen kanssa, mutta sitten tuli tämä nykyinen! Ehkä miehen innokkuus lopahta yhtä nopeasti kuin on alkanutkin...
ap
Vierailija kirjoitti:
Minkä ikäinen mies? Onko sen verran nuori, että ei tosiaankaan vielä tiedä, haluaako joskus lapsia vai ei? Vai onko jo ikää niin paljon, että suhde rakastamansa naisen kanssa olisi kuitenkin tärkeämpi kuin biologisten lasten saaminen? Ts jos nainen haluaa lapsia, lapset ovat miehellekin ok. Ja jos ei halua lapsia, sekin on miehelle ok.
Mies on 45, itse olen hieman nuorempi, joten teoriassa olisi mahdollista hankkia yhteisiä lapsia. En siis todellakaan aio enää tehdä lapsia, koska omani ovat jo alakoululaisia. En halua aloittaa koko rumbaa alusta. Olenkin miettinyt, että voiko asia olla noin kuin kuvailit? Eli periaatteessa kumpikin vaihtoehto olisi ok.
ap
Ei kannata mennä kenenkään kanssa edes treffeille. Mitä jos...
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Anna miehen mennä ja anna hänelle mahdollisuus omaan perheeseen. Etsi sinä mies jolla on lapsia entuudestaan.
Luitko edes aloitusta? En ole pakottanut miestä suhteeseen. Itse asiassa hän on ollut se innokkaampi osapuoli. Olin ajatellut, että pariudun vakavaan suhteeseen lapsellisen miehen kanssa, mutta sitten tuli tämä nykyinen! Ehkä miehen innokkuus lopahta yhtä nopeasti kuin on alkanutkin...
ap
Eikös siinä teidän suhteessa kuitenkin ole kaksi jotka voivat molemmat laittaa tilanteen poikki? Mitä neuvoja kyselet jos et aio tehdä mitään?
Itse olin ajatellut, etten missään nimessä enää tee lisää lapsia. Tein ihan surutyönkin siitä aikanaan. Mutta...nyt kun mulla on tämä maailman rakkain mies, niin haluan sittenkin vielä.😄 Ihan vaan siksi kun hän on hän. (Nähtäväksi jää onnistuuko enää.)
Eli senkin vaihtoehdon tässä nyt heitin ilmoille.
En itse ehkä haluaisi toiselta viedä vanhemmuuden kokemusta.🤔 Mutta en itse ole sellaista tilannetta kokenut. Kaikki lapsettomat joita deittailin olivat ihan väärällä aaltopituudella.
Kerro ainakin miehelle se, ettet missään tapauksessa enää halua lapsia. On tosi tärkeää tehdä asia selväksi, ettei toinen jää siihen luuloon että ehkä joskus sittenkin.
Toisekseen sinuna juttelisin miehen kanssa suoraan hänen ajatuksistaan liittyen lapsiisi. Mitä odotat mieheltä? Mitä mies itse tuumaa? Aiotteko muuttaa yhteen vai asua erillään, sekin vaikutta ratkaisevasti asiaan.
Olet kai avautunut myös miehelle ja kertonut koko aloitusviestisi sisällön? Tilanteet ovat yksilöllisiä. Oletko ajatellut, että kahden lapsiperheen sovittamisessa yhteen vasta mutkia ja käänteitä usein onkin? Jos aidosti toimii miehen kanssa ja pidät hänestä, anna toki mahdollisuus. Hänen todelliset lapsensaantihaaveensa selviävät vain puhumalla tai ajan kanssa. Lapset mukaan kuvioihin sitten, kun olet kunnolla itse tutustunut mieheen ja pehmeän laskun kautta tietysti.
Ap, uusi miehesi on itse vastuussa siitä että tahtoo olla kanssasi suhteessa. Miksei hän olisi se, joka viheltää pelin poikki? Se joka ei ole tyytyväinen, joutuu tekemään ikävän (tai helpottavan) päätöksen. Hänen ikäisensä voi helpostikin löytää lapselleen äidin (vauvakuumeiset nelikymppiset naiset, joiden hedelmällisyys alkaa olla ohi), mutta suhdetta sellaisen naisen kanssa ei välttämättä niin helposti. 45v ei ole enää nuori mies muutenkaan. Ja jos ei kestä sinun lapsiasi, niin mikäli teille tulee yhteisiä, olisivat aiemman liiton lapset edelleen yhtä ulkopuolisia ja taakkoja. Lapsirakas pitää olla jos uusperheeseen sotkeutuu.
Emme ole kovinkaan vakavaa keskustelua asiasta käyneet, mutta asiaa on sivuttu muuten. Olemme puhuneet hyvin monista asioista, mutta tästä emme kovinkaan vakavasti. Täytyy vain kysyä aivan suoraan eikä jättää arvailujen varaan. Se, ettei mies ole jostain syystä tehnyt lapsia ei tuo minulle mitään velvoitetta tehdä niitä hänen kanssaan. Hyvä isä hänestä varmaan tulisi,mutta itse en jaksaisi.
Kiitos vastauksista!
ap
yyylöös