Lue keskustelun säännöt.
Miksi jotkut eivät suostu käyttämään mielialalääkettä siksi, etteivät halua hullun leimaa?
22.04.2019 |
Ajatellaan "hulluutta" asteikolla 1-10 ja sijoitetaan lääkettä tarvitseva henkilö vaikkapa kohtaan 7. Hän on siis tässä ilman lääkitystä.
Jos henkilö aloittaa lääkkeen, hänen vointinsa kohenee ja hän putoaa hulluusasteikolla kohtaan 3.
Mikä ihmisen logiikassa saa ajattelemaan, että lääkkeen syönti LISÄÄ hulluutta?
Kommentit (44)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Koska niissä on valtavasti sivuvaikutuksia ja masennus pitää hoitaa jotenkin muuten kuin pillereillä.
Miksi pitää?
Kaikki kouluampujat syövät masennuslääkkeitä, mutta hoitamattomana ei masennus johda koulusurmaan.
Koska eikö tämän tyyppiset tiedot kirjata vähän kaikkiin papereihin ja se sitten vaikuttaa vähän kaikkeen vakuutuksista, työpaikkoihin, armeijaan tai vaikka lääkärin asenteeseen? Joten leimaaman se ihmistä suuresti. Ymmärrän hyvin, että ihmiset miettivät tarkkaan kannattaako se vai onko parempi sinnitellä ja toivoa parantumista ilman lääkkeitä.
Mikä logiikka koko aloituksessa? Tietynlainen hulluus pelastaa mielisairaudelta...
Opettele kestämään. Lääkkeillä tai ilman.
T. Hulupulu 16. Asteikolla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Koska eikö tämän tyyppiset tiedot kirjata vähän kaikkiin papereihin ja se sitten vaikuttaa vähän kaikkeen vakuutuksista, työpaikkoihin, armeijaan tai vaikka lääkärin asenteeseen? Joten leimaaman se ihmistä suuresti. Ymmärrän hyvin, että ihmiset miettivät tarkkaan kannattaako se vai onko parempi sinnitellä ja toivoa parantumista ilman lääkkeitä.
Ei niitä mihinkään kirjata paitsi lääkärin muistiinpanoihin. Luuleeko joku oikeasti, että työnantajalle kerrotaan ihmisten lääkitys? :O
Huomatkaa että mielialalääkkeitä käytetään myös muihin sairauksiin kuin masennukseen!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lääkkeen kynnys on korkea, koska silloin joutuisi itse myöntämään itselleen olevansa hullu. Tai hullu ja hullu, eihän masennus ja ahdistus hulluutta ole sanan varsinaisessa merkityksessä.
Vierailija kirjoitti:
Koska eikö tämän tyyppiset tiedot kirjata vähän kaikkiin papereihin ja se sitten vaikuttaa vähän kaikkeen vakuutuksista, työpaikkoihin, armeijaan tai vaikka lääkärin asenteeseen? Joten leimaaman se ihmistä suuresti. Ymmärrän hyvin, että ihmiset miettivät tarkkaan kannattaako se vai onko parempi sinnitellä ja toivoa parantumista ilman lääkkeitä.
Lääkärin asenteeseen? Ei lääkärillä ole mitään asennetta masennuslääkkeiden käyttäjiä kohtaan. Ihan normaalisti suhtaudutaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Koska eikö tämän tyyppiset tiedot kirjata vähän kaikkiin papereihin ja se sitten vaikuttaa vähän kaikkeen vakuutuksista, työpaikkoihin, armeijaan tai vaikka lääkärin asenteeseen? Joten leimaaman se ihmistä suuresti. Ymmärrän hyvin, että ihmiset miettivät tarkkaan kannattaako se vai onko parempi sinnitellä ja toivoa parantumista ilman lääkkeitä.
Ei niitä mihinkään kirjata paitsi lääkärin muistiinpanoihin. Luuleeko joku oikeasti, että työnantajalle kerrotaan ihmisten lääkitys? :O
Kyllä ne kannasta voi jokainen puoskari ja lähäri tavata nykyisin.
Mielenterveysjutuissa nyt vaan on stigma, kuten ap:n käyttämä termi "hullu". Olipa vielä kehittänyt oikein hulluusasteikonkin. Tällainen ennakkoluuloisuus saa ihmiset pelkäämään.
Mitä tulee mielialalääkkeisiin, niin ne eivät toimi. Osa kokee, että ne toimivat, koska yleensä samaan aikaan aloietaan myös muita toimia ja ylipäätään muutos tuo olon, että asiat paranee. Olen nähnyt lukemattomia kertoja miten ihminen on jälleen uuden lääkkeen myötä onnellinen että se viimein tehoaa (kun samalla on aloitettu ties mitä muita tukitoimia) ja muutaman kuukauden jälkeen, kun ne tukitoimet on loppuneet, henkilö on vieläkin syvemmässä kuopassa ja taas vaihdetaan lääkettä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Koska eikö tämän tyyppiset tiedot kirjata vähän kaikkiin papereihin ja se sitten vaikuttaa vähän kaikkeen vakuutuksista, työpaikkoihin, armeijaan tai vaikka lääkärin asenteeseen? Joten leimaaman se ihmistä suuresti. Ymmärrän hyvin, että ihmiset miettivät tarkkaan kannattaako se vai onko parempi sinnitellä ja toivoa parantumista ilman lääkkeitä.
Lääkärin asenteeseen? Ei lääkärillä ole mitään asennetta masennuslääkkeiden käyttäjiä kohtaan. Ihan normaalisti suhtaudutaan.
Salli mun nauraa. Sen jälkeen, kun olet saanut sen masennusdiagnoosin, menee kaikki fyysiset sairaudet luulottelun ja sen masennuksen piikkiin.
Ei mitään toivoa, että psykiatrian asettamista epäinhimillisistä stigmoista päästäisiin koskaan eroon. Näistä kommenteista huokuu halveksunta, tietämättömyys, typeryys ja yleissivistyksen puute. En voi uskoa kuinka tyhmiä ihmiset ovat. Ei masentunut ihminen ole hullu, masennus on merkki siitä että ihminen on kohdannut vakavia vastoinkäymisiä. Noita nappeja psykiatrit työntävät joka hemmetin vaivaan, ja normaalitkin ihmiset leimataan sairaiksi heidän toimestaan. Moni ei syö lääkkeitä, koska eivät koe hyötyvänsä niistä mitään eivätkä ne poista niitä ongelmia, joista se masennus johtuu. Niillä on myös erittäin ikäviä sivuvaikutuksia, jotka saattavat jäädä pysyviksi. Esimerkiksi seksuaaliset ongelmat ovat yksi niistä. Itsellä tuo haitta jäi pysyväksi. Toivon, etten olisi koskaan tuollaisiin myrkkyihin koskenutkaan. Ei niistä ollut mitään hyötyäkään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Läheiseni ei halua leimautua hulluksi. Ei siis myönnä tarvitsevansa mielialalääkkeitä ihan vaan siksi, että haluaa olla kuin muutkin.
Hän on myös sanonut lääkkeiden vaikuttavan tunnehuippuja tasaavasti. Ei siis tunne sitä voimakasta syvää surua, ei masennu. Mutta ei myöskään koe voimakkaita ilon tunteita tai oikeastaan aan voimakasta mitään muutakaan. Olo on kuin vain ajelehtisi läpi elämän.
Kenen silmissä sitä leimautuu hulluksi, paitsi itsensä? Eihän lääkkeiden käytöstä tarvitse kenellekään kertoa.
Ja hei, käytin aloituksessa hullu-sanaa sarkastisesti! Syön itsekin mielialalääkkeitä.
Ap
Ennakkoluuloihin ja yleiseen asenteeseen pitäisi vaikuttaa, parhaiten toimii avoimuus, nykyään blogeja on paljon vaikeistakin aiheista, nämä ovat hyväksi ja tuovat näkyvyyttä ongelmiin. Läkkeet eivät tietenkään ole ainoa hoitomuoto mm. terapioista on joskus paras hyöty. Mutta ihminen joka pelkkää "hullun leimaa" tuskin on rehellinen oireistaan tai edes hakee apua lääkäriltä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Koska eikö tämän tyyppiset tiedot kirjata vähän kaikkiin papereihin ja se sitten vaikuttaa vähän kaikkeen vakuutuksista, työpaikkoihin, armeijaan tai vaikka lääkärin asenteeseen? Joten leimaaman se ihmistä suuresti. Ymmärrän hyvin, että ihmiset miettivät tarkkaan kannattaako se vai onko parempi sinnitellä ja toivoa parantumista ilman lääkkeitä.
Lääkärin asenteeseen? Ei lääkärillä ole mitään asennetta masennuslääkkeiden käyttäjiä kohtaan. Ihan normaalisti suhtaudutaan.
Salli mun nauraa. Sen jälkeen, kun olet saanut sen masennusdiagnoosin, menee kaikki fyysiset sairaudet luulottelun ja sen masennuksen piikkiin.
Höpö höpö!
Vierailija kirjoitti:
Kenen silmissä sitä leimautuu hulluksi, paitsi itsensä? Eihän lääkkeiden käytöstä tarvitse kenellekään kertoa.
Ja hei, käytin aloituksessa hullu-sanaa sarkastisesti! Syön itsekin mielialalääkkeitä.
Ap
Omasta mielestään. Se on se pahin. Käytän mielialalääkkeitä, joten en ole kuin muut perheenjäseneni. Tunne pysyy, vaikkei siitä kertoisi.
Vierailija kirjoitti:
Huomatkaa että mielialalääkkeitä käytetään myös muihin sairauksiin kuin masennukseen!
Ei pitäisi käyttää! Luepa joskus huviksesi noiden lääkkeiden pakkausselosteita.
Koska niissä on valtavasti sivuvaikutuksia ja masennus pitää hoitaa jotenkin muuten kuin pillereillä.