Miksi jotkut eivät suostu käyttämään mielialalääkettä siksi, etteivät halua hullun leimaa?

Ihmiset eivät ole täydellisiä, eivätkä tarvitse ollakaan.

Stigma ja pelko lääkkeitä kohtaan. Tästäkin ketjusta käy ilmi miksi. Itse käytän masennuslääkettä, masennukseen. Auttaa valtavasti. Sivuvaikutukset oli hurjat alussa, mutta nyt niitä ei ole.

Lääkkeitä puolustavat eivåt tule uskomaan tippaakaan siihen mitä sanon, myöskin siksi että lääkärillä koetaan olevan auktoritettiasema ja korkeampi tietämys. Itse olin myös joskus taipuvainen uskomaan siihen, että lääkäri tietää parhaiten.

1. Mielenterveyslääkkeiden tehoa ei ole pystytty todistamaan. Käsittääkseni kuitenkin esim. Skitsofreniaa voidaan "hoitaa" lääkkeillä (psykoosin esto) , mutta on myös väitetty, että skitsofreniaa voidaan hoitaa hyvin tuloksin myös lääkkeittä.

2. Useimmilla toimivia lääkkeitä ei määrätä hevillä riippuvuuspotentiaalin takia.

Tämä ei ole nyt mikään bentsojen tai vastaavien puolustuspuhe ja esim. Ko. Lääkkeet voivat osalla aiheuttaa todellista ja vakavaa haittaa. Mutta kun verrataan muihin vaarattomina pidetttyihin lääkkeisiin, niin pakostakin herää joitakin kysymyksiä.

A) Mt-lääke ei aiheuta riippuvuutta.

*Lääkettä usein pitää kuitenkin väitetysti syödä useita viikkoja säännöllisesti, ennen kuin alkavat toimimaan. Lääkettä ei myöskään saa lopettaa seinään vaan sitä voidaan ajaa vuosiakin alas tai sitä voidaan huoletta jatkaa jopa koko elämä.

*Mielenkiintoista on mm. Se, että miten tämä eroaa esim. bentsokoukusta ja miten voi olla, että lyhytvaikaiseen käyttöön tarkoitetut lääkkeet alkavat toimia vasta pitkän ajan kuluttua ja miten voi olla mahdollista, että niitä jopa suositellaan käyttämään loppuikä?

3. Mt-lääkkeillä ei ole haittavaikutuksia.

*kuin vain lihominen, tik-liikkeet, itsemurhat, suolisto- ja sydän vaivat, univaikeudet jne.

*Haitat voivat olla pysyviä, esim. Tik-liikkeet ja kuolema.

Käypähoidon sivuilta voi käydä lukemassa lisää ja miettiå, miksi lääkkeitä määrätään heppoisin perustein ilman näyttöä toimivuudesta. Samoin voi huomata, että ne lääkkeet joissa ajatellaan olevan suurin väärinkäyttö/riipuvuuspotentiaali ovat usein niitä tutkituimpia, joilla on huomattavasti kevyempi haittavaikutuslista ja riippuvuuskin on vielä verrattaen yllättävän pientä maineeseen nähden.

Uskon kyllä, että lääkkeillä on vakaviakin sivuvaikutuksia. On kokemusta ihan lähipiiristäkin tic-oireesta, joka henkilölle jäi jostakin lääkkeestä pysyväksi. Ikäväksi asian tekee tietysti se, että oire on näkyvä, suun "vääntelyä". Sairaalassa olen niin ikään tavannut ihmisiä, joilla on näitä ticsejä.

Totta on, ettei pitkäaikaiskäytön seurauksista ole juuri tietoa ja muutenkaan lääkärit eivät kauhean innokkaita ole haittavaikutuksista kertomaan.

... Mutta itse joudun käyttämään lääkkeitä ja punnitsemaan haittoja ja hyötyjä. Omalla kohdallani katson hyödyn olevan tarpeeksi suuri lääkkeitä käyttääkseni. Minusta ei ole mitään iloa perheelleni sairaalassa. Lääkkeet eivät tietenkään paranna sairauttani, vaan pitävät oireet kurissa, jolloin pysyn toimintakykyisenä. Terapiaa minulle ei ole vielä myönnetty, koska olen vielä liian väsynyt. Terapia on sitovaa ja täytyy olla voimia nyt ensinnäkin löytää sopiva terapeutti ja rahoitus.

Nämä asiat eivät ole ollenkaan mustavalkoisia, enkä näe hedelmällisenä sitä, että lääkkeitä pidetään yksinomaan hyvänä tai pahana asiana.