Lue keskustelun säännöt.
Mistä tunnistaa sen, onko kaveri/ystävä kateellinen?
11.04.2019 |
Itse en osaa olla käytännössä kenellekään kateellinen, sillä järkiperäistän kaiken ja ajattelen, että lähes kaikki voisi olla mahdollista, jos vain jaksaisi nähdä vaivaa asioiden eteen.
Joskus (useamminkin) on tullut mieleeni, voisiko paras kaverini/ystäväni olla mulle kateellinen ja mistä sen tunnistaisin. Hän esim. meni tosi vaivautuneeksi/hiljaiseksi, kun pääsin yhteen vaikeapääsyiseen opiskelupaikkaan, eikä onnitellut, vaan alkoi kritisoida sitä, että edes hain sinne. Hän ei välttämättä sano mitään positiivista tai yrittää alkaa lytätä, jos olen parisuhdemielessä onnellinen. Noille voi olla muitakin selityksiä sinänsä.
Hän on tosin myöntänyt olevansa kateellinen joistain ihan pienistäkin, epäolennaisista jutuista, ja olen aina ollut yllättynyt/ihmeissäni. Itse oletan, että hän on omasta mielestään paljon minua parempi käytännössä kaikessa, ja että olen surkea "raasu" hänen mielestään, vaikka käynkin kohtuupalkkaisissa töissä, olen hoikka/hyvässä kunnossa ja mulla on pari lasta jne. Hän on ollut koko aikuisikänsä esim. työtön sekä todella reilusti ylipainoinen jne., tosin olen aina ajatellut, että ne ovat hänen tietoisia valintojaan ja että hän ei ehkä edes missään nimessä haluaisi olla sellainen kuin itse olen. Olen aina ajatellut, että hän on omasta mielestään yläpuolellani ja että hän jotenkin vastentahtoisesti "sietää" minua.
Silti joskus kummastuttavat jotkut hänen tapansa reagoida sekä se, että hän ei välttämättä "huomaa" lainkaan joitain hyviä juttuja tai onnittele niistä. Hän saa myös rasittavia raivareita välillä omasta näkökulmastani "tyhjästä" sekä yrittää alkaa syyllistää, pilkata ja mustamaalata mua aivan yllätyshyökkäyksen omaisesti, eikä tietenkään pyydä anteeksi, vaan pitää mua syyllisenä kaikkeen ikävään. Olen aina yrittänyt selvitellä niitä riitoja, mutta kuvio on sellainen, että mä olen se sovitteleva "syyllinen" ja hän on se "loukattu", vaikka kyse oli alun perin ihan neutraalista asiasta.
Mikä voisi olla syynä ja mikä auttaisi? Itselläni ei ole voimavaroja tai aikaa tutustua uusiin kavereihin, jos joku nyt sellaista ehdottaisi, joten haluaisin selvittää sen tilanteen hänen kanssaan.
Kommentit (60)
Mä en tajunnut kaverini kateutta ennen kuin oli liian myöhäistä. Ei tullut edes mieleen! Mun mielestä me juteltiin ihan normaalisti asioista puolin ja toisin, ja kerroin minäkin hänelle omista asioistani enemmän kuin kenellekään muulle kaverille koskaan. Eikä mun asiani nyt niin kadehdittavia ole, luulin että itsellään oli asiat paremmin kuin mulla, mutta ilmeisesti näin ei sitten ollutkaan vaikka puheistaan sen kuvan sai.
Lopulta hänellä sitten napsahti ja karjui päin naamaani kuinka kamala lehmä olen ja kuinka vain leveilen asioillani, jotka kaikki on paremmin kuin hänellä. Asiaa ei voinut edes selvittää, kun kaveri totesi huutonsa loppuun että "turpa kiinni tai tuhoan sun elämäsi, sen verran olet mulle kertonut että pystyn siihen". Käski pysyä kaukana jatkossa ja näin olen toiminut. Kierrän toiselle puolelle katua jos tulee kaupungilla vastaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
On näitä sekopäitä vaikka ja kuinka. Ei kannatakaan kertoa omasta elämästään melkein mitään muille. Ei valita, mutta ei koreilekaan.
Jos omistat esimerkiksi työttömänä omaisuutta, koska olet ollut koko elämän todella ahkera lukuunottamatta muutaman vuoden työttömyyttä. Heti tulee joku joka ihmettelee kuinka on voinut olla varaa tällaiseen omaisuuteen. Toiset priorisoi krääsän ostelua, toiset sijoittaa omaan kotiin... Jokaisen oma valinta, jonka ei tulisi aiheuttaa kateutta.
Senkin olen huomannut, että hän ei reagoi moniinkaan juttuihin juuri mitenkään, mutta hetkeä myöhemmin toistaa niitä mun kertomiani aivan kuin omina oivalluksinaan. Jotenkin hämmentävää kaikin puolin.
T. Ap
Mä huomasin vasta 15 v päästä että kaveri on piilokateellinen. Toisaaltta uskon ennemminkin niin, että hän ei ole silloin ollut, vaan kyseessä on uusi piirre.
Kaikki alkoi siitä kun minä, pikku kt-kämpässä asunut ostin miehen kanssa talon. Tuolloin kaveri asui vuokralla ok-talossa, ja asiasta mitään tietämättä he olivat etsineet taloa myös. Tai katselleet, että jos muuttaisivat yhteiseen. Noh heillä oli vaikeuksia saada lainaa, ja ensimmäisen talon osto kaatuikin siihen. Meillä ei ollut vaikeuksia saada lainaa, ksoka eri pankki, ja lisäksi hyvät vakuudet. Kaverilla meni talo sivu suun, kun me ostimme oman. Ostimme tarkoituksella talon jossa on pihasauna, autotalli, harrastetilaa ulkorakennuksessa He ostivat talon jossa ei ollut mitään näistä, kun saivat halvalla. Silloin alkoi se "saimme halvemmalla kuin te, ei kannata maksaa niin paljoa kun etsii halvemman, onneksi MEIDÄN talo löytyi halvalla," jne. En osannut tuosta vielä mitään ajatella, kun olin niin iloinen että kaverikin sai talon ostettua. Noh, heidän pitikin sitten rempata sitä "halpaa" taloa, ja siihen menikin sitten summaa niin että talo olikin yhtäkkiä samanhintainen kuin meidän talo, vaikka fasiliteetteja edelleen paljon vähemmän. Tuo ylläriremppa johti kaverin kohdalla siihen että ei ollutkaan varaa tehdä niitä asioita pihamaalle, jotka olivat ajatelleet tehdä, eli varastoa, autopaikkaa, saunaa jne. Tämän jälkeen kaveri alkoikin painottamaan jatkuvasti sitä miten onnellinen hän on kun ei ole mitään sairauksia itsellä. Minulla on perussairaus joka on välillä hyvinkin vaikea. En ole koskaan kuullut kenenkään hehkuttavan terveyttään niin paljon kuin hänen :D Mitä kipeämpi olin, sitä enemmän hän oli puheissaan terve ja siitä onnellinen. Jos kerroin normaalisti hänen kysyessään mitä olen viime aikoina tehnyt, että olen puuhastellut projektin parissa harrastetilassa, seurasi kylmä hiljaisuus, ja teemanvaihto. Sama jos hän kysyi että mitä tein viikonloppuna, jos puhuin totta ja sanoin että lämmiteltiin saunaa, ja otettiin parit bisset, niin syvän hiljaisuuden kautta puheenaihe vaihtui välittömästi.
Summa summarum, emme le olleet tekemisissä enää pariin vuoteen.
Positiivisten asioiden ja onnistumisten kääntäminen negatiivisiksi ja epäonnistumisiksi. Vähättely.
Kateus on luonnollista ja vielä ihan ok silloin kun se on jotakuinkin normaalin puitteissa eikä johda toisen mitätöintiin ja sabotointiin. Kaveri voi mennä hiljaiseksi ihan jo siitä, että yllättyy jostain asiasta eikä tiedä miten reagoida. Itse en pitäisi tuota huolestuttavana, mutta kaikenlainen mielen myrkyttäminen ja toisen ilon vieminen on eri asia. Sellaiset ihmiset ei ole kavereita, eikä niitä kannata elämässään pitää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Joistain paistaa kateus niin selvästi. Menevät jotenkin ihan vaikean ja hämillisen oloisiksi, joillain jopa posket punehtuvat. Voivat olla ok kavereita muuten mutta jos toinen hankkii jotain parempaa tai toisella elämä sujuu niin eivät saa mitään positiivista sanottua. Enkä nyt tarkoita, että olisi kannustaen kuunneltava kerskureita. Onneksi en ole luonteeltani kateellinen, on varmaan raskasta kun ei osaa iloita kenenkään puolesta. Taitaa olla valitettavasti sellainen luonteenpiirre, joka vaivaa koko elämän lapsuudesta lähtien.
Ompa kurja tilanne :( Mutta itsellä hyvin samanlainen kokemus "ystävästäni", jonka kanssa on tunnettu lapsesta asti. Käytiin samaa luokkaa ala-aste ja yläasteella oltiin rinnakkaisluokilla ja teiniajat vietettiin yhdessä. Nyt ollaan hieman päälle 30 vuotiaita ja perheellisiä molemmat.
Emme ole juuri lainkaan enää tekemisissä. Jos elämässäni tapahtui jotain kivaa ja itselle tärkeää, niin ystäväni ei "onnitellut" tai ollut ollenkaan iloinen. Päinvastoin, hän jopa suuttui. Toisaaltaan.. ehkä me ei sitten koskaan oltukaan niin hyviä ystäviä, kun itse luulin?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Naisten välinen ystävyys on upeaa.
Vierailija kirjoitti:
Naisten välinen ystävyys on upeaa.
Kyllä ne miehetkin ovat kateellisia. Autot, naisystävät, asunnot ja palkan suuruus on tosi arka paikka monelle miehelle. Jos kaverilla on upea tyttöystävä niin yritetään löytää jotain negatiivista sanottavaa selän takana. Ystävän uusi menopeli voi saada elämän romahtamaan. Jne.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mä huomasin vasta 15 v päästä että kaveri on piilokateellinen. Toisaaltta uskon ennemminkin niin, että hän ei ole silloin ollut, vaan kyseessä on uusi piirre.
Kaikki alkoi siitä kun minä, pikku kt-kämpässä asunut ostin miehen kanssa talon. Tuolloin kaveri asui vuokralla ok-talossa, ja asiasta mitään tietämättä he olivat etsineet taloa myös. Tai katselleet, että jos muuttaisivat yhteiseen. Noh heillä oli vaikeuksia saada lainaa, ja ensimmäisen talon osto kaatuikin siihen. Meillä ei ollut vaikeuksia saada lainaa, ksoka eri pankki, ja lisäksi hyvät vakuudet. Kaverilla meni talo sivu suun, kun me ostimme oman. Ostimme tarkoituksella talon jossa on pihasauna, autotalli, harrastetilaa ulkorakennuksessa He ostivat talon jossa ei ollut mitään näistä, kun saivat halvalla. Silloin alkoi se "saimme halvemmalla kuin te, ei kannata maksaa niin paljoa kun etsii halvemman, onneksi MEIDÄN talo löytyi halvalla," jne. En osannut tuosta vielä mitään ajatella, kun olin niin iloinen että kaverikin sai talon ostettua. Noh, heidän pitikin sitten rempata sitä "halpaa" taloa, ja siihen menikin sitten summaa niin että talo olikin yhtäkkiä samanhintainen kuin meidän talo, vaikka fasiliteetteja edelleen paljon vähemmän. Tuo ylläriremppa johti kaverin kohdalla siihen että ei ollutkaan varaa tehdä niitä asioita pihamaalle, jotka olivat ajatelleet tehdä, eli varastoa, autopaikkaa, saunaa jne. Tämän jälkeen kaveri alkoikin painottamaan jatkuvasti sitä miten onnellinen hän on kun ei ole mitään sairauksia itsellä. Minulla on perussairaus joka on välillä hyvinkin vaikea. En ole koskaan kuullut kenenkään hehkuttavan terveyttään niin paljon kuin hänen :D Mitä kipeämpi olin, sitä enemmän hän oli puheissaan terve ja siitä onnellinen. Jos kerroin normaalisti hänen kysyessään mitä olen viime aikoina tehnyt, että olen puuhastellut projektin parissa harrastetilassa, seurasi kylmä hiljaisuus, ja teemanvaihto. Sama jos hän kysyi että mitä tein viikonloppuna, jos puhuin totta ja sanoin että lämmiteltiin saunaa, ja otettiin parit bisset, niin syvän hiljaisuuden kautta puheenaihe vaihtui välittömästi.
Summa summarum, emme le olleet tekemisissä enää pariin vuoteen.
Kuulostaapas ikävältä tommonen kaveruus... Hänhän sai itse ostaa millaisen talon halusi, miksi siis ostaa sellainen jota ei halua, ja sitten olla kade kaverille joka ostaa sellaisen kuin itse halusi? Ettei vain olisi ostanut koko taloa kaveri siksi että pääsisi "tasoihin"...
Onnistumisten vähättely ja hyvien tapahtumien negatiivisiin puoliin ja epäonnistumisen riskeihin keskittyminen ovat varmaan yleisimpiä kateuden merkkejä. Tämä voi olla epäsuoraakin eli kadehtiva esim. tuo vaivihkaa esiin lannistavia esimerkkitarinoita, vaikka samalla esittää kannustavaa.
Ehkä kateus voi ilmetä pakonomaisena kilpailullisuutenakin eli kadehtiva tulkitsee toisen puheet haasteeksi tai kehuksi, vaikkeivät ne olisi kumpaakaan, ja pyrkii päihittämään toisen, esim. kehumalla itseään "takaisin" tai vaikka ostamalla vielä hienomman puhelimen tai auton tms.
Blogini: https://ilouutinen.blogspot.fi/
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä huomasin vasta 15 v päästä että kaveri on piilokateellinen. Toisaaltta uskon ennemminkin niin, että hän ei ole silloin ollut, vaan kyseessä on uusi piirre.
Kaikki alkoi siitä kun minä, pikku kt-kämpässä asunut ostin miehen kanssa talon. Tuolloin kaveri asui vuokralla ok-talossa, ja asiasta mitään tietämättä he olivat etsineet taloa myös. Tai katselleet, että jos muuttaisivat yhteiseen. Noh heillä oli vaikeuksia saada lainaa, ja ensimmäisen talon osto kaatuikin siihen. Meillä ei ollut vaikeuksia saada lainaa, ksoka eri pankki, ja lisäksi hyvät vakuudet. Kaverilla meni talo sivu suun, kun me ostimme oman. Ostimme tarkoituksella talon jossa on pihasauna, autotalli, harrastetilaa ulkorakennuksessa He ostivat talon jossa ei ollut mitään näistä, kun saivat halvalla. Silloin alkoi se "saimme halvemmalla kuin te, ei kannata maksaa niin paljoa kun etsii halvemman, onneksi MEIDÄN talo löytyi halvalla," jne. En osannut tuosta vielä mitään ajatella, kun olin niin iloinen että kaverikin sai talon ostettua. Noh, heidän pitikin sitten rempata sitä "halpaa" taloa, ja siihen menikin sitten summaa niin että talo olikin yhtäkkiä samanhintainen kuin meidän talo, vaikka fasiliteetteja edelleen paljon vähemmän. Tuo ylläriremppa johti kaverin kohdalla siihen että ei ollutkaan varaa tehdä niitä asioita pihamaalle, jotka olivat ajatelleet tehdä, eli varastoa, autopaikkaa, saunaa jne. Tämän jälkeen kaveri alkoikin painottamaan jatkuvasti sitä miten onnellinen hän on kun ei ole mitään sairauksia itsellä. Minulla on perussairaus joka on välillä hyvinkin vaikea. En ole koskaan kuullut kenenkään hehkuttavan terveyttään niin paljon kuin hänen :D Mitä kipeämpi olin, sitä enemmän hän oli puheissaan terve ja siitä onnellinen. Jos kerroin normaalisti hänen kysyessään mitä olen viime aikoina tehnyt, että olen puuhastellut projektin parissa harrastetilassa, seurasi kylmä hiljaisuus, ja teemanvaihto. Sama jos hän kysyi että mitä tein viikonloppuna, jos puhuin totta ja sanoin että lämmiteltiin saunaa, ja otettiin parit bisset, niin syvän hiljaisuuden kautta puheenaihe vaihtui välittömästi.
Summa summarum, emme le olleet tekemisissä enää pariin vuoteen.
Kuulostaapas ikävältä tommonen kaveruus... Hänhän sai itse ostaa millaisen talon halusi, miksi siis ostaa sellainen jota ei halua, ja sitten olla kade kaverille joka ostaa sellaisen kuin itse halusi? Ettei vain olisi ostanut koko taloa kaveri siksi että pääsisi "tasoihin"...
Kyllä mä käsitin niin, että olimme katselleet taloja toisistamme tietämättä samoihin aikoihin.
Eniten tuossa kuitenkin harmittaa se, että koko homma meni ihmeelliseksi pelaamiseksi. Ei minulla ollut aavistustakaan ettei kaveri ollutkaan iloinen puolestani, vaikka minä olin hänen puolestaan iloinen. Kaveri otti itseensä normaaliin elämään kuuluvia tapahtumia, kun minä taas olin iloinen kaikesta onnistumisesta ja kivasta mitä hänen elämässään oli. Loppujen lopuksi hän ei ilmeisesti voinut sietää minussa enää juuri mitään, kun se leuhottaminen ja itsensä korostus alkoi jo heti kättelyssä loppuaikoina.
Ilmeisesti hän ajatteli että se olen minä joka hieroo hänen naamaansa omaa onneani (en kyllä käsitä miten itse valittu, ja ostettu talo, ja siitä kertominen on naamaan hieromista) mutta lopulta kaikki mitä olin tehnyt, tai missä käynyt, tai ihan mikä vaan aiheutti mykkyyttä, puheenaiheen vaihtoa, sekä vähättelyä.
Muistan erään kerran kun hän soitti kysyen mitä olen tekemässä, että jos lähtisin hänen kanssaan elokuviin. Sanoin että just laitoin saunan pesään puut, niin siihen hän vastasi ettei kyllä itse tällaisella kelillä menisi pihasaunaan vaikka sellainen olisikin, ja muutenkin hänelle on alkanut tulla saunassa niin huono olo nykyään, että onpa hyvä ettei tullut rakennettua sitä pihasaunaa itse, kun nythän se jäisi käyttämättä.
Olen äärettömän lahjakas, todella kaunis, erittäin menestynyt ja hyvin vaatimaton.
Minusta tuntuu, että kaikki kadehtivat minua.
Itse en osaa olla kateellinen, koska olen supersuosittu, upea, tyylikäs enkä osaa arvostaa täydellisyyttäni.
Osasinko muotoilla tekstin oikein?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Faith kirjoitti:
Onnistumisten vähättely ja hyvien tapahtumien negatiivisiin puoliin ja epäonnistumisen riskeihin keskittyminen ovat varmaan yleisimpiä kateuden merkkejä. Tämä voi olla epäsuoraakin eli kadehtiva esim. tuo vaivihkaa esiin lannistavia esimerkkitarinoita, vaikka samalla esittää kannustavaa.
Ehkä kateus voi ilmetä pakonomaisena kilpailullisuutenakin eli kadehtiva tulkitsee toisen puheet haasteeksi tai kehuksi, vaikkeivät ne olisi kumpaakaan, ja pyrkii päihittämään toisen, esim. kehumalla itseään "takaisin" tai vaikka ostamalla vielä hienomman puhelimen tai auton tms.
Totta. Mun ystävä oli kateellinen siitä että löysin itselleni kumppanin. Hän itse oli jo monta kertaa ollut "tosissaan yhessä", asunut yhessä kumppanin kans ja niin pois päin. Mulla oli takana epäonnistuneita lyhyitä tyssähdyksiä vain. Kun sitten aloin nykysen miehen kans oleen yhessä, niin miehessä oli kaikki vikana. Joi liikaa(ei juonut eikä juo edelleenkään) ei sopiut mulle(paremmin sopii ku kukaan muu) en vois sietää hänen lapsiaan(he ovat mahtavia) ja niin pois päin. Noh, välit menivät, ja yllättäen hän myönsi olevansa kateellinen. Se ei silti enää tuonu ystävyyttä takasin, vaikka kamuja oomme edelleen. En vaan enää luota ettei yrittäis pilata muitakin mule tärkeitä asioita myyräntyöllään.
Vierailija kirjoitti:
Mä huomasin vasta 15 v päästä että kaveri on piilokateellinen. Toisaaltta uskon ennemminkin niin, että hän ei ole silloin ollut, vaan kyseessä on uusi piirre.
Kaikki alkoi siitä kun minä, pikku kt-kämpässä asunut ostin miehen kanssa talon. Tuolloin kaveri asui vuokralla ok-talossa, ja asiasta mitään tietämättä he olivat etsineet taloa myös. Tai katselleet, että jos muuttaisivat yhteiseen. Noh heillä oli vaikeuksia saada lainaa, ja ensimmäisen talon osto kaatuikin siihen. Meillä ei ollut vaikeuksia saada lainaa, ksoka eri pankki, ja lisäksi hyvät vakuudet. Kaverilla meni talo sivu suun, kun me ostimme oman. Ostimme tarkoituksella talon jossa on pihasauna, autotalli, harrastetilaa ulkorakennuksessa He ostivat talon jossa ei ollut mitään näistä, kun saivat halvalla. Silloin alkoi se "saimme halvemmalla kuin te, ei kannata maksaa niin paljoa kun etsii halvemman, onneksi MEIDÄN talo löytyi halvalla," jne. En osannut tuosta vielä mitään ajatella, kun olin niin iloinen että kaverikin sai talon ostettua. Noh, heidän pitikin sitten rempata sitä "halpaa" taloa, ja siihen menikin sitten summaa niin että talo olikin yhtäkkiä samanhintainen kuin meidän talo, vaikka fasiliteetteja edelleen paljon vähemmän. Tuo ylläriremppa johti kaverin kohdalla siihen että ei ollutkaan varaa tehdä niitä asioita pihamaalle, jotka olivat ajatelleet tehdä, eli varastoa, autopaikkaa, saunaa jne. Tämän jälkeen kaveri alkoikin painottamaan jatkuvasti sitä miten onnellinen hän on kun ei ole mitään sairauksia itsellä. Minulla on perussairaus joka on välillä hyvinkin vaikea. En ole koskaan kuullut kenenkään hehkuttavan terveyttään niin paljon kuin hänen :D Mitä kipeämpi olin, sitä enemmän hän oli puheissaan terve ja siitä onnellinen. Jos kerroin normaalisti hänen kysyessään mitä olen viime aikoina tehnyt, että olen puuhastellut projektin parissa harrastetilassa, seurasi kylmä hiljaisuus, ja teemanvaihto. Sama jos hän kysyi että mitä tein viikonloppuna, jos puhuin totta ja sanoin että lämmiteltiin saunaa, ja otettiin parit bisset, niin syvän hiljaisuuden kautta puheenaihe vaihtui välittömästi.
Summa summarum, emme le olleet tekemisissä enää pariin vuoteen.
Eli kaverisi ja kumppaninsa ostivat talonsa käteisellä, kun eivät saaneet lainaa?
Vierailija kirjoitti:
Olen äärettömän lahjakas, todella kaunis, erittäin menestynyt ja hyvin vaatimaton.
Minusta tuntuu, että kaikki kadehtivat minua.
Itse en osaa olla kateellinen, koska olen supersuosittu, upea, tyylikäs enkä osaa arvostaa täydellisyyttäni.
Osasinko muotoilla tekstin oikein?
Pahoittelen, unohdin lisätä, että asun täydellisessä talossa ja aviomieheni näyttää prinssiltä.
Vierailija kirjoitti:
Olen äärettömän lahjakas, todella kaunis, erittäin menestynyt ja hyvin vaatimaton.
Minusta tuntuu, että kaikki kadehtivat minua.
Itse en osaa olla kateellinen, koska olen supersuosittu, upea, tyylikäs enkä osaa arvostaa täydellisyyttäni.
Osasinko muotoilla tekstin oikein?
Tässäpä loistava esimerkki kateellisesta ihmisestä. Nyt hän on jo kateellinen siitä että muille ollaan kateellisia :D :D :D
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä huomasin vasta 15 v päästä että kaveri on piilokateellinen. Toisaaltta uskon ennemminkin niin, että hän ei ole silloin ollut, vaan kyseessä on uusi piirre.
Kaikki alkoi siitä kun minä, pikku kt-kämpässä asunut ostin miehen kanssa talon. Tuolloin kaveri asui vuokralla ok-talossa, ja asiasta mitään tietämättä he olivat etsineet taloa myös. Tai katselleet, että jos muuttaisivat yhteiseen. Noh heillä oli vaikeuksia saada lainaa, ja ensimmäisen talon osto kaatuikin siihen. Meillä ei ollut vaikeuksia saada lainaa, ksoka eri pankki, ja lisäksi hyvät vakuudet. Kaverilla meni talo sivu suun, kun me ostimme oman. Ostimme tarkoituksella talon jossa on pihasauna, autotalli, harrastetilaa ulkorakennuksessa He ostivat talon jossa ei ollut mitään näistä, kun saivat halvalla. Silloin alkoi se "saimme halvemmalla kuin te, ei kannata maksaa niin paljoa kun etsii halvemman, onneksi MEIDÄN talo löytyi halvalla," jne. En osannut tuosta vielä mitään ajatella, kun olin niin iloinen että kaverikin sai talon ostettua. Noh, heidän pitikin sitten rempata sitä "halpaa" taloa, ja siihen menikin sitten summaa niin että talo olikin yhtäkkiä samanhintainen kuin meidän talo, vaikka fasiliteetteja edelleen paljon vähemmän. Tuo ylläriremppa johti kaverin kohdalla siihen että ei ollutkaan varaa tehdä niitä asioita pihamaalle, jotka olivat ajatelleet tehdä, eli varastoa, autopaikkaa, saunaa jne. Tämän jälkeen kaveri alkoikin painottamaan jatkuvasti sitä miten onnellinen hän on kun ei ole mitään sairauksia itsellä. Minulla on perussairaus joka on välillä hyvinkin vaikea. En ole koskaan kuullut kenenkään hehkuttavan terveyttään niin paljon kuin hänen :D Mitä kipeämpi olin, sitä enemmän hän oli puheissaan terve ja siitä onnellinen. Jos kerroin normaalisti hänen kysyessään mitä olen viime aikoina tehnyt, että olen puuhastellut projektin parissa harrastetilassa, seurasi kylmä hiljaisuus, ja teemanvaihto. Sama jos hän kysyi että mitä tein viikonloppuna, jos puhuin totta ja sanoin että lämmiteltiin saunaa, ja otettiin parit bisset, niin syvän hiljaisuuden kautta puheenaihe vaihtui välittömästi.
Summa summarum, emme le olleet tekemisissä enää pariin vuoteen.
Eli kaverisi ja kumppaninsa ostivat talonsa käteisellä, kun eivät saaneet lainaa?
Käsittääkseni kaverin miehen isä sai perinnön, jonka turvin takasi lainaa sen verran että kaverin ja miehensä omat vakuudet riittivät.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen äärettömän lahjakas, todella kaunis, erittäin menestynyt ja hyvin vaatimaton.
Minusta tuntuu, että kaikki kadehtivat minua.
Itse en osaa olla kateellinen, koska olen supersuosittu, upea, tyylikäs enkä osaa arvostaa täydellisyyttäni.
Osasinko muotoilla tekstin oikein?
Tässäpä loistava esimerkki kateellisesta ihmisestä. Nyt hän on jo kateellinen siitä että muille ollaan kateellisia :D :D :D
Pahoittelen, ettet käsittänyt, mitä kirjoitin.
Aloittaja kehua retostelee itseään, solvaa kaveriaan ja seuraavaksi herjaa tätä. Kirjoituksenne ovat jotain, mitä en todellakaan ymmärrä.
En siis tiedä, onko hän kateellinen, mutta se selittäisi osan hänen käytöksestään ja niistä ylläriraivareista ja tietystä katkerasta vihasta ja kaunasta minua kohtaan, vaikka todellisuudessa en ole koskaan ollut ilkeä häntä kohtaan.