Lue keskustelun säännöt.
Mistä tunnistaa sen, onko kaveri/ystävä kateellinen?
11.04.2019 |
Itse en osaa olla käytännössä kenellekään kateellinen, sillä järkiperäistän kaiken ja ajattelen, että lähes kaikki voisi olla mahdollista, jos vain jaksaisi nähdä vaivaa asioiden eteen.
Joskus (useamminkin) on tullut mieleeni, voisiko paras kaverini/ystäväni olla mulle kateellinen ja mistä sen tunnistaisin. Hän esim. meni tosi vaivautuneeksi/hiljaiseksi, kun pääsin yhteen vaikeapääsyiseen opiskelupaikkaan, eikä onnitellut, vaan alkoi kritisoida sitä, että edes hain sinne. Hän ei välttämättä sano mitään positiivista tai yrittää alkaa lytätä, jos olen parisuhdemielessä onnellinen. Noille voi olla muitakin selityksiä sinänsä.
Hän on tosin myöntänyt olevansa kateellinen joistain ihan pienistäkin, epäolennaisista jutuista, ja olen aina ollut yllättynyt/ihmeissäni. Itse oletan, että hän on omasta mielestään paljon minua parempi käytännössä kaikessa, ja että olen surkea "raasu" hänen mielestään, vaikka käynkin kohtuupalkkaisissa töissä, olen hoikka/hyvässä kunnossa ja mulla on pari lasta jne. Hän on ollut koko aikuisikänsä esim. työtön sekä todella reilusti ylipainoinen jne., tosin olen aina ajatellut, että ne ovat hänen tietoisia valintojaan ja että hän ei ehkä edes missään nimessä haluaisi olla sellainen kuin itse olen. Olen aina ajatellut, että hän on omasta mielestään yläpuolellani ja että hän jotenkin vastentahtoisesti "sietää" minua.
Silti joskus kummastuttavat jotkut hänen tapansa reagoida sekä se, että hän ei välttämättä "huomaa" lainkaan joitain hyviä juttuja tai onnittele niistä. Hän saa myös rasittavia raivareita välillä omasta näkökulmastani "tyhjästä" sekä yrittää alkaa syyllistää, pilkata ja mustamaalata mua aivan yllätyshyökkäyksen omaisesti, eikä tietenkään pyydä anteeksi, vaan pitää mua syyllisenä kaikkeen ikävään. Olen aina yrittänyt selvitellä niitä riitoja, mutta kuvio on sellainen, että mä olen se sovitteleva "syyllinen" ja hän on se "loukattu", vaikka kyse oli alun perin ihan neutraalista asiasta.
Mikä voisi olla syynä ja mikä auttaisi? Itselläni ei ole voimavaroja tai aikaa tutustua uusiin kavereihin, jos joku nyt sellaista ehdottaisi, joten haluaisin selvittää sen tilanteen hänen kanssaan.
Kommentit (60)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä huomasin vasta 15 v päästä että kaveri on piilokateellinen. Toisaaltta uskon ennemminkin niin, että hän ei ole silloin ollut, vaan kyseessä on uusi piirre.
Kaikki alkoi siitä kun minä, pikku kt-kämpässä asunut ostin miehen kanssa talon. Tuolloin kaveri asui vuokralla ok-talossa, ja asiasta mitään tietämättä he olivat etsineet taloa myös. Tai katselleet, että jos muuttaisivat yhteiseen. Noh heillä oli vaikeuksia saada lainaa, ja ensimmäisen talon osto kaatuikin siihen. Meillä ei ollut vaikeuksia saada lainaa, ksoka eri pankki, ja lisäksi hyvät vakuudet. Kaverilla meni talo sivu suun, kun me ostimme oman. Ostimme tarkoituksella talon jossa on pihasauna, autotalli, harrastetilaa ulkorakennuksessa He ostivat talon jossa ei ollut mitään näistä, kun saivat halvalla. Silloin alkoi se "saimme halvemmalla kuin te, ei kannata maksaa niin paljoa kun etsii halvemman, onneksi MEIDÄN talo löytyi halvalla," jne. En osannut tuosta vielä mitään ajatella, kun olin niin iloinen että kaverikin sai talon ostettua. Noh, heidän pitikin sitten rempata sitä "halpaa" taloa, ja siihen menikin sitten summaa niin että talo olikin yhtäkkiä samanhintainen kuin meidän talo, vaikka fasiliteetteja edelleen paljon vähemmän. Tuo ylläriremppa johti kaverin kohdalla siihen että ei ollutkaan varaa tehdä niitä asioita pihamaalle, jotka olivat ajatelleet tehdä, eli varastoa, autopaikkaa, saunaa jne. Tämän jälkeen kaveri alkoikin painottamaan jatkuvasti sitä miten onnellinen hän on kun ei ole mitään sairauksia itsellä. Minulla on perussairaus joka on välillä hyvinkin vaikea. En ole koskaan kuullut kenenkään hehkuttavan terveyttään niin paljon kuin hänen :D Mitä kipeämpi olin, sitä enemmän hän oli puheissaan terve ja siitä onnellinen. Jos kerroin normaalisti hänen kysyessään mitä olen viime aikoina tehnyt, että olen puuhastellut projektin parissa harrastetilassa, seurasi kylmä hiljaisuus, ja teemanvaihto. Sama jos hän kysyi että mitä tein viikonloppuna, jos puhuin totta ja sanoin että lämmiteltiin saunaa, ja otettiin parit bisset, niin syvän hiljaisuuden kautta puheenaihe vaihtui välittömästi.
Summa summarum, emme le olleet tekemisissä enää pariin vuoteen.
Eli kaverisi ja kumppaninsa ostivat talonsa käteisellä, kun eivät saaneet lainaa?
Käsittääkseni kaverin miehen isä sai perinnön, jonka turvin takasi lainaa sen verran että kaverin ja miehensä omat vakuudet riittivät.
Eli sittenkin saivat lainaa? Miksi siis turhaan mainita, että eivät saaneet?
Miten vanha juttu tämä on? Olen kuullut väitettävän etteivät pankit hyväksy enää henkilötakauksia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen äärettömän lahjakas, todella kaunis, erittäin menestynyt ja hyvin vaatimaton.
Minusta tuntuu, että kaikki kadehtivat minua.
Itse en osaa olla kateellinen, koska olen supersuosittu, upea, tyylikäs enkä osaa arvostaa täydellisyyttäni.
Osasinko muotoilla tekstin oikein?
Tässäpä loistava esimerkki kateellisesta ihmisestä. Nyt hän on jo kateellinen siitä että muille ollaan kateellisia :D :D :D
Pahoittelen, ettet käsittänyt, mitä kirjoitin.
Aloittaja kehua retostelee itseään, solvaa kaveriaan ja seuraavaksi herjaa tätä. Kirjoituksenne ovat jotain, mitä en todellakaan ymmärrä.
No sehän tässä varmaan ongelmia tuottaakin, kun emme ymmärrä sinunkaltaisiasi kateita ihmisiä ;)
Et ymmärrä, mitä kirjoitin, joten aiheesta on turha jatkaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä huomasin vasta 15 v päästä että kaveri on piilokateellinen. Toisaaltta uskon ennemminkin niin, että hän ei ole silloin ollut, vaan kyseessä on uusi piirre.
Kaikki alkoi siitä kun minä, pikku kt-kämpässä asunut ostin miehen kanssa talon. Tuolloin kaveri asui vuokralla ok-talossa, ja asiasta mitään tietämättä he olivat etsineet taloa myös. Tai katselleet, että jos muuttaisivat yhteiseen. Noh heillä oli vaikeuksia saada lainaa, ja ensimmäisen talon osto kaatuikin siihen. Meillä ei ollut vaikeuksia saada lainaa, ksoka eri pankki, ja lisäksi hyvät vakuudet. Kaverilla meni talo sivu suun, kun me ostimme oman. Ostimme tarkoituksella talon jossa on pihasauna, autotalli, harrastetilaa ulkorakennuksessa He ostivat talon jossa ei ollut mitään näistä, kun saivat halvalla. Silloin alkoi se "saimme halvemmalla kuin te, ei kannata maksaa niin paljoa kun etsii halvemman, onneksi MEIDÄN talo löytyi halvalla," jne. En osannut tuosta vielä mitään ajatella, kun olin niin iloinen että kaverikin sai talon ostettua. Noh, heidän pitikin sitten rempata sitä "halpaa" taloa, ja siihen menikin sitten summaa niin että talo olikin yhtäkkiä samanhintainen kuin meidän talo, vaikka fasiliteetteja edelleen paljon vähemmän. Tuo ylläriremppa johti kaverin kohdalla siihen että ei ollutkaan varaa tehdä niitä asioita pihamaalle, jotka olivat ajatelleet tehdä, eli varastoa, autopaikkaa, saunaa jne. Tämän jälkeen kaveri alkoikin painottamaan jatkuvasti sitä miten onnellinen hän on kun ei ole mitään sairauksia itsellä. Minulla on perussairaus joka on välillä hyvinkin vaikea. En ole koskaan kuullut kenenkään hehkuttavan terveyttään niin paljon kuin hänen :D Mitä kipeämpi olin, sitä enemmän hän oli puheissaan terve ja siitä onnellinen. Jos kerroin normaalisti hänen kysyessään mitä olen viime aikoina tehnyt, että olen puuhastellut projektin parissa harrastetilassa, seurasi kylmä hiljaisuus, ja teemanvaihto. Sama jos hän kysyi että mitä tein viikonloppuna, jos puhuin totta ja sanoin että lämmiteltiin saunaa, ja otettiin parit bisset, niin syvän hiljaisuuden kautta puheenaihe vaihtui välittömästi.
Summa summarum, emme le olleet tekemisissä enää pariin vuoteen.
Eli kaverisi ja kumppaninsa ostivat talonsa käteisellä, kun eivät saaneet lainaa?
Käsittääkseni kaverin miehen isä sai perinnön, jonka turvin takasi lainaa sen verran että kaverin ja miehensä omat vakuudet riittivät.
Eli sittenkin saivat lainaa? Miksi siis turhaan mainita, että eivät saaneet?
Miten vanha juttu tämä on? Olen kuullut väitettävän etteivät pankit hyväksy enää henkilötakauksia.
Ennemminkin unohdin mainita että saivat lainan sitten lopulta kuitenkin, kun tilanne muuttui ja vakuuksia oli tarpeeksi. Tuo liittyi asiaan siksi, että olisivat saaneet talon ostettua ennen meitä, ja talo oli jo katsottuna heillä, mutta lainaa ei tullutkaan. Kaveri myös luuli ettemme mekään saisi lainaa, mutta meillä kävi henkilötakaus. Tai siis henkilöt jotka takasivat osan lainaamme, omistivat tarpeeksi arvokasta omaisuutta, joka on lainamme osan vakuutena. En ole ihan varma siitä miten kaverilla hommat menivät, miten heillä onnistui saada lainaa, muta isän perintö siihen kaverin mukaan liittyi. Olen pahoillani että olen kuulopuheen varassa, kun en ole lähtenyt tarkistelemaan sen kummemmin. Voihan olla että kaveri valehtelikin. Ja heidän talo oli halvahko, mutta ylläriremppaan jouduttiin sitten ottamaan lisää lainaa. Sitä en tiedä miten se järjestyi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen äärettömän lahjakas, todella kaunis, erittäin menestynyt ja hyvin vaatimaton.
Minusta tuntuu, että kaikki kadehtivat minua.
Itse en osaa olla kateellinen, koska olen supersuosittu, upea, tyylikäs enkä osaa arvostaa täydellisyyttäni.
Osasinko muotoilla tekstin oikein?
Tässäpä loistava esimerkki kateellisesta ihmisestä. Nyt hän on jo kateellinen siitä että muille ollaan kateellisia :D :D :D
Pahoittelen, ettet käsittänyt, mitä kirjoitin.
Aloittaja kehua retostelee itseään, solvaa kaveriaan ja seuraavaksi herjaa tätä. Kirjoituksenne ovat jotain, mitä en todellakaan ymmärrä.
No sehän tässä varmaan ongelmia tuottaakin, kun emme ymmärrä sinunkaltaisiasi kateita ihmisiä ;)
Et ymmärrä, mitä kirjoitin, joten aiheesta on turha jatkaa.
En suurin surminkaan jatkaisi noin kateellisen kanssa "keskustelua" ;)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä huomasin vasta 15 v päästä että kaveri on piilokateellinen. Toisaaltta uskon ennemminkin niin, että hän ei ole silloin ollut, vaan kyseessä on uusi piirre.
Kaikki alkoi siitä kun minä, pikku kt-kämpässä asunut ostin miehen kanssa talon. Tuolloin kaveri asui vuokralla ok-talossa, ja asiasta mitään tietämättä he olivat etsineet taloa myös. Tai katselleet, että jos muuttaisivat yhteiseen. Noh heillä oli vaikeuksia saada lainaa, ja ensimmäisen talon osto kaatuikin siihen. Meillä ei ollut vaikeuksia saada lainaa, ksoka eri pankki, ja lisäksi hyvät vakuudet. Kaverilla meni talo sivu suun, kun me ostimme oman. Ostimme tarkoituksella talon jossa on pihasauna, autotalli, harrastetilaa ulkorakennuksessa He ostivat talon jossa ei ollut mitään näistä, kun saivat halvalla. Silloin alkoi se "saimme halvemmalla kuin te, ei kannata maksaa niin paljoa kun etsii halvemman, onneksi MEIDÄN talo löytyi halvalla," jne. En osannut tuosta vielä mitään ajatella, kun olin niin iloinen että kaverikin sai talon ostettua. Noh, heidän pitikin sitten rempata sitä "halpaa" taloa, ja siihen menikin sitten summaa niin että talo olikin yhtäkkiä samanhintainen kuin meidän talo, vaikka fasiliteetteja edelleen paljon vähemmän. Tuo ylläriremppa johti kaverin kohdalla siihen että ei ollutkaan varaa tehdä niitä asioita pihamaalle, jotka olivat ajatelleet tehdä, eli varastoa, autopaikkaa, saunaa jne. Tämän jälkeen kaveri alkoikin painottamaan jatkuvasti sitä miten onnellinen hän on kun ei ole mitään sairauksia itsellä. Minulla on perussairaus joka on välillä hyvinkin vaikea. En ole koskaan kuullut kenenkään hehkuttavan terveyttään niin paljon kuin hänen :D Mitä kipeämpi olin, sitä enemmän hän oli puheissaan terve ja siitä onnellinen. Jos kerroin normaalisti hänen kysyessään mitä olen viime aikoina tehnyt, että olen puuhastellut projektin parissa harrastetilassa, seurasi kylmä hiljaisuus, ja teemanvaihto. Sama jos hän kysyi että mitä tein viikonloppuna, jos puhuin totta ja sanoin että lämmiteltiin saunaa, ja otettiin parit bisset, niin syvän hiljaisuuden kautta puheenaihe vaihtui välittömästi.
Summa summarum, emme le olleet tekemisissä enää pariin vuoteen.
Eli kaverisi ja kumppaninsa ostivat talonsa käteisellä, kun eivät saaneet lainaa?
Käsittääkseni kaverin miehen isä sai perinnön, jonka turvin takasi lainaa sen verran että kaverin ja miehensä omat vakuudet riittivät.
Eli sittenkin saivat lainaa? Miksi siis turhaan mainita, että eivät saaneet?
Miten vanha juttu tämä on? Olen kuullut väitettävän etteivät pankit hyväksy enää henkilötakauksia.
Ennemminkin unohdin mainita että saivat lainan sitten lopulta kuitenkin, kun tilanne muuttui ja vakuuksia oli tarpeeksi. Tuo liittyi asiaan siksi, että olisivat saaneet talon ostettua ennen meitä, ja talo oli jo katsottuna heillä, mutta lainaa ei tullutkaan. Kaveri myös luuli ettemme mekään saisi lainaa, mutta meillä kävi henkilötakaus. Tai siis henkilöt jotka takasivat osan lainaamme, omistivat tarpeeksi arvokasta omaisuutta, joka on lainamme osan vakuutena. En ole ihan varma siitä miten kaverilla hommat menivät, miten heillä onnistui saada lainaa, muta isän perintö siihen kaverin mukaan liittyi. Olen pahoillani että olen kuulopuheen varassa, kun en ole lähtenyt tarkistelemaan sen kummemmin. Voihan olla että kaveri valehtelikin. Ja heidän talo oli halvahko, mutta ylläriremppaan jouduttiin sitten ottamaan lisää lainaa. Sitä en tiedä miten se järjestyi.
Tämä tarina muuttuu joka kerronnalla epäuskottavammaksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Parhaalle kaverillekaan ei kannata kaikkea kertoa, koskaan ei tiedä, mitä vastaansa sitten saa, niin harvat meistä osaavat todella iloita toisten menestyksestä ja onnesta.
Minä olen ainakin sanonut olevani kateellinen, suoraan tai kun on kysytty. Mutta varmaan kun ihmisen tuntee, erinäisistä merkeistä voi päätellä paljon.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Piikittely. Halveksiminen. (kertoo myös tyhmyydestä) Vähättely. Vertailu ja samalla aina "paremmaksi pistäminen". Katse!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Nada kirjoitti:
Parhaalle kaverillekaan ei kannata kaikkea kertoa, koskaan ei tiedä, mitä vastaansa sitten saa, niin harvat meistä osaavat todella iloita toisten menestyksestä ja onnesta.
Olet niin oikeassa. Joskus tämä on vaan valitettavasti opittava kantapään kautta...
Mä oon alkanut epäillä, että erään tuntemani ihmisen, jota ystävänäni olen pitänyt, kateellisuus on johtanut hänet erääseen poliittiseen liikkeeseen ja sinne sen äärilaitaan päin. Ihan oikeasti, tämä ei ole mikään vitsi, enkä pidä muita aatteen edustajia automaattisesti kateellisina tms, mutta tämä tapaus on minusta löytänyt kestämättömille tunteilleen ”oikeutuksen” tästä ideologiasta. Hän ei itse ole kiinnostunut korvansa lotkuttamaan edistääkseen omia asioita ja saa silti aivan raivarit, kun joku muu tekee niin ja vielä menestyy tekemisissään. Mitä se muuta on kuin kateutta?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mä en tajunnut kaverini kateutta ennen kuin oli liian myöhäistä. Ei tullut edes mieleen! Mun mielestä me juteltiin ihan normaalisti asioista puolin ja toisin, ja kerroin minäkin hänelle omista asioistani enemmän kuin kenellekään muulle kaverille koskaan. Eikä mun asiani nyt niin kadehdittavia ole, luulin että itsellään oli asiat paremmin kuin mulla, mutta ilmeisesti näin ei sitten ollutkaan vaikka puheistaan sen kuvan sai.
Lopulta hänellä sitten napsahti ja karjui päin naamaani kuinka kamala lehmä olen ja kuinka vain leveilen asioillani, jotka kaikki on paremmin kuin hänellä. Asiaa ei voinut edes selvittää, kun kaveri totesi huutonsa loppuun että "turpa kiinni tai tuhoan sun elämäsi, sen verran olet mulle kertonut että pystyn siihen". Käski pysyä kaukana jatkossa ja näin olen toiminut. Kierrän toiselle puolelle katua jos tulee kaupungilla vastaan.
Mulla kävi samalla tavalla ihmisen kanssa, jota pidin tosi rakkaana ystävänä. Yhtäkkiä kaikki kääntyikin ja sain vaan hirveät haukut. Se oli pelottavaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
”Kel onni on, se onnen kätkeköön ja yksin olkoon hiljaa onnellinen onnestaan”, vai miten se runon värssy meni?
Tälläsiä kun lukee ni oon vaan ilonen ettei mulla oo kavereita. Niistä on niin vaikeeta tietää kuka on oikeasti luottamuksen arvoinen.
Vierailija kirjoitti:
Mä oon alkanut epäillä, että erään tuntemani ihmisen, jota ystävänäni olen pitänyt, kateellisuus on johtanut hänet erääseen poliittiseen liikkeeseen ja sinne sen äärilaitaan päin. Ihan oikeasti, tämä ei ole mikään vitsi, enkä pidä muita aatteen edustajia automaattisesti kateellisina tms, mutta tämä tapaus on minusta löytänyt kestämättömille tunteilleen ”oikeutuksen” tästä ideologiasta. Hän ei itse ole kiinnostunut korvansa lotkuttamaan edistääkseen omia asioita ja saa silti aivan raivarit, kun joku muu tekee niin ja vielä menestyy tekemisissään. Mitä se muuta on kuin kateutta?
Kiinnostaa, miksi alapeukutit?
Koin entisen kaverini olleen kateellinen minulle.
Kun kerroin itselleni tapahtuneista positiivisista asioista, tämä ex-kaverini hiljeni, käänsi katseensa tympenä pois ja vaihtoi kyllästyneenä puheenaihetta.
Kateuden aiheet tuntuivat olevan ihan mitä tahansa mistä kerroin.
Koin myös tämän kaverin jotenkin inhoavan minua "salaa" vaikka hakeutuikin jatkuvasti seuraani.
Vierailija kirjoitti:
Koin entisen kaverini olleen kateellinen minulle.
Kun kerroin itselleni tapahtuneista positiivisista asioista, tämä ex-kaverini hiljeni, käänsi katseensa tympenä pois ja vaihtoi kyllästyneenä puheenaihetta.
Kateuden aiheet tuntuivat olevan ihan mitä tahansa mistä kerroin.
Koin myös tämän kaverin jotenkin inhoavan minua "salaa" vaikka hakeutuikin jatkuvasti seuraani.
Mulla sama kokemus, kahdesti käynyt ainakin. Toisen kateus oli ilmiselvää, ja viilensin välit. Toisen tuli yllätyksenä, en millään voi uskoa oikein vieläkään, mutta kaikki merkit täsmää. Elämässäni alkoi mennä hyvin ja hänestä tuli tosi kylmä mua kohtaan, hiljaisempi ja ei kysele musta mitään. Välit katkesi kai sitten, en ole hänestä kuullut. Piikitteli myös. Mulla on yhä paha mieli tästä. Pelkään että hieroinko onnellisuuttani jotenkin toisen naamaan. En kyllä, hän vaan ehkä koki niin?
Vierailija kirjoitti:
En siis tiedä, onko hän kateellinen, mutta se selittäisi osan hänen käytöksestään ja niistä ylläriraivareista ja tietystä katkerasta vihasta ja kaunasta minua kohtaan, vaikka todellisuudessa en ole koskaan ollut ilkeä häntä kohtaan.
Miksi pidät ystävänäsi noin käyttäytyvää ihmistä?
No sehän tässä varmaan ongelmia tuottaakin, kun emme ymmärrä sinunkaltaisiasi kateita ihmisiä ;)