Mies jättänyt yksin vauva-aikana -ero?
En ikinä olisi ajatellut että joutuisin vauvavuonna miettimään eroa, mutta tässä sitä kuitenkin mietin. Koen jääneeni henkisesti täysin yksin vauvan kanssa. Mies käy päivisin töissä ja iltaisin istuu työhuoneessaan katsomassa ruutua. Viikonloppuisin häviää vanhempiensa mökille auttelemaan, tai jotain kavereita auttamaan milloin missäkin ja taas illat katsoo ruutua. Joko telkkaria tai tietokonetta. Ja toki sellaisessa huoneessa, jossa ei edes paikkaa minulle ja vauvalle. Kertaakaan ei ole vauvaa kylvettänyt, ei esim lähtenyt kävelylle vaunujen kanssa, jotta lapsi nukahtaisin. Saattaa päivän aikana kerran katsoa vauvaa ja vähän jutella sen kanssa, ja se on sitten siinä, tuntuu siltä että vauva ei kiinnosta häntä lainkaan. Ja ennen kuin joku sanoo, että itsepähän vauvaa halusit, niin ei kyllä ihan yhdessä sitä haluttiin ja toivottiin. Katsoo myös, että kotityöt kuuluvat täysin minulle, kun olen kotona. Ei kuitenkaan ole edes vauvan kanssa sen aikaa että tekisin jotakin. Onko tämä normaalia? Pitäiskö minun vaan jaksaa tällaista?
Kommentit (153)
Mitä hän on sanonut, kun olet esim lähtenyt lenkille tai kahville kavereiden kanssa kun hän on tullut töistä kotiin? Jättänyt vauvan hoitamatta, kieltänyt lähtemästä?
Mitä hän on sanonut, kun asiasta on keskusteltu?
Annoit heti jo sairaalasta lähtien tilaa osallistua ilman, että ohjaat ja säätelet koko ajan?
Vierailija kirjoitti:
Oletko puhunut miehellesi asiasta?
Olen sanonut, että on kurjaa olla kaiket illat yksin kun olen päivätkin. Hän saattaa yhden illan olla samassa huoneessa -toki koneella tekeee omia juttujaan silloinkin, mutta sitten tämä asia unohtuu. Vetäytyy taas omaan työhuoneeseensa ja tulee nukkumaan joskus tosi myöhään, kun olen nukkunut jo kauan. Ap
Mies pakenee, mutta miksi? Kysy rehellisesti mieheltä mikä mättää. Ja kestä myös totuus. Se auttaa sinua ratkaisemaan, mihin suuntaat elämäsi.
Tiedätkö miksi koirat nuolevat pallejaan?
Mies jättänyt? Sinulla ei ole mitään osuutta asiaan?
Mä luulin otsikon perusteella, että vauva-aika oli jo takana ja siitä jääneen katkeruuden takia mietit eroa. Silloin olisin ehkä ehdottanut terapiaa, jos mies olisi alkanut käyttäytyä vastuuntuntoisesti. Mutta tilanne on siis päällä ja mies ei tee mitään vaan jättää täysin yksin. Itse eroaisin.
(voisi kai tehdä vielä yhden yrityksen jossa ilmoittaisin miehelle, että harkitsen vakavasti avioeroa, mutta hänellä on vielä yksi mahdollisuus, jos johdonmukaisesti alkaa tästä hetkestä toimia seuraavasti:
-on kaikki viikonloput kotona
-ottaa vauvan HETI töistä tultuaan ja hoitaa vauvaa aktiivisesti puolet joka illasta
-viikonloppuna nousee vauvan kanssa ja vie MOLEMPINA päivinä vaunulenkille
-tai mitä nyt haluatkaan
-heti kun hän lipsuu näistä niin hankit eropaperit
Mutta en usko että hän alkaa toimia noin, joten tuskin maksaa vaivaa)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oletko puhunut miehellesi asiasta?
Olen sanonut, että on kurjaa olla kaiket illat yksin kun olen päivätkin. Hän saattaa yhden illan olla samassa huoneessa -toki koneella tekeee omia juttujaan silloinkin, mutta sitten tämä asia unohtuu. Vetäytyy taas omaan työhuoneeseensa ja tulee nukkumaan joskus tosi myöhään, kun olen nukkunut jo kauan. Ap
Teidän pitää nyt keskustella asiasta vakavasti ja mennä tarvittaessa perheterapiaan. Miehen pitää nyt ymmärtää, että hän on vanhempi, eikä hänellä sen takia ole enää samalla tavalla omaa aikaa kuin ennen vauvaa.
Mä oon yksinkertaisesti niin laiska, että en olisi missään vaiheessa ottanut vastaan tuollaista käytöstä. Olisin yksinkertaisesti vienyt vauvan miehelle, tai sanonut, että nyt pitää tehdä sellainen tai tällainen homma. Kun pariskunnasta tulee perhe, ei voi enää olla niin, että toinen aikuinen unohtaa olevansa vanhempi.
Jotkut miehet havahtuvat isyyteen vasta taaperon isänä. En siinä suhteessa heittäisi vielä toivoani. Mutta tilanteenne ei ole nyt hyvä. Kannattaa oikeasti keskustella asiasta painavasti miehen kanssa ja myös arvioida omaa käytöstä. Joskus vika on miehessä, joskus äidissä ja usein molemmissa. Omista äitikavereistani olen huomannut osan vaan valittavan miehen yrittäessä osallistua ja mieshän lopettaa yrittämisen. Sitten taas on niitä miehiä, jotka ovat lähinnä toisena vauvana perheessä odottaen kaiken eväsleivistä lähtien. Hyvä etteivät pyllyään huuda pyyhkimään.
Vierailija kirjoitti:
Annoit heti jo sairaalasta lähtien tilaa osallistua ilman, että ohjaat ja säätelet koko ajan?
Tämä. Isälle ja lapselle pitää antaa sitä tilaa tutustua ihan rauhassa. Harrastatko mitään? Ota joku rutiini, jota teet pari kolme kertaa viikossa ja isä on tämän ajan lapsen kanssa.
En ole lähtenyt kotoa ilman vauvaa kuin esim kauppaan. Viimeksi mies soitti paniikissa alle tunnin kuluttua, vauva huusi taustalla, että yhtään tuttipulloa ei ole puhtaana. Olin että niin? Miten voin auttaa siellä kaupassa? Pitääkö jättää ostokset sikseen ja juosta kotiin? Ei ollut mitenkään kauhean kiva reissu. Ajattelin kyllä että ensi kerralla otan vauvan mukaan, vaikka varmaan pitää taas jättää vaan miehelle, jotta hän oppii. Mutta mielyttävämpää ja helpompaa se on minulle, ottaa vauva mukaan, kuin miehen soittelua niin että vauva itkee taustalla.
Vauva vielä aika pieni ja täysimetyksellä, joten kahvittelua kaupungilla ystävien kanssa ilman vauvaa ei ole tullut edes mieleen. Ottaisi mies vauvan edes syliin kotona kun itkee, jos itse vaikka laitan pyykkejä ja hän istuu koneella, mutta ei. Yksin hoidan vauvan ja pyykit. Ap
No se aattelee varmaan perinteisesti. Mies käy töissä ja tuo rahan, nainen hoitaa kodin ja lapset.
Vierailija kirjoitti:
En ole lähtenyt kotoa ilman vauvaa kuin esim kauppaan. Viimeksi mies soitti paniikissa alle tunnin kuluttua, vauva huusi taustalla, että yhtään tuttipulloa ei ole puhtaana. Olin että niin? Miten voin auttaa siellä kaupassa? Pitääkö jättää ostokset sikseen ja juosta kotiin? Ei ollut mitenkään kauhean kiva reissu. Ajattelin kyllä että ensi kerralla otan vauvan mukaan, vaikka varmaan pitää taas jättää vaan miehelle, jotta hän oppii. Mutta mielyttävämpää ja helpompaa se on minulle, ottaa vauva mukaan, kuin miehen soittelua niin että vauva itkee taustalla.
Vauva vielä aika pieni ja täysimetyksellä, joten kahvittelua kaupungilla ystävien kanssa ilman vauvaa ei ole tullut edes mieleen. Ottaisi mies vauvan edes syliin kotona kun itkee, jos itse vaikka laitan pyykkejä ja hän istuu koneella, mutta ei. Yksin hoidan vauvan ja pyykit. Ap
Eli olet tehnyt omia valintoja, arvioita ja päätöksiä asian suhteen joten opi elämään niiden kanssa tai ota näistä neuvosta vaariin ja lopetat sen vauvan omimisen kokonaan itsellesi. Eihän isällä ole edes mitään syytä ponnistella sen vastuun eteen kun sinä kuitenkin hoidat kaiken.
ps. puhelimeen voi jättää vastaamatta
Kun olet illalla laittanut vauvan nukkumaan, mene miehesi kainaloon. Eikä mitään ruutuja tai kännyköitä. Keskustelkaa, halailkaa, pussailkaa, rakastelkaa. Luokaa parisuhde uudelleen, se on nyt vauvan myötä kadoksisssa teiltä. Puhutko miehesi kanssa mistään muusta kuin vauvasta? Oletko kiinnostunut miehen työpäivästä?
Mä "pakotin" miehen hoitamaan vauvaamme. Menin iltakursseille ihan tämän takia. Ekaksi meni kaverinsa luokse lapsemme kanssa, sitten äitinsä luokse. Sitten oppi hoitamaan yksin lastamme. Nyt kun lapsi on koululainen, menevät paljon kaksin. Ovat hyvä tiimi. En tiedä, miten olisi käynyt ellen olisi "pakottanut" olemaan kaksin.
Vierailija kirjoitti:
Mies on täysi torvelo
Ja ap on itsenäinen rohkea voimaantunut nainen, joka ottaa todellista vastuuta omasta elämästään ja vaatii arvoistaan kohtelua?
Oletko puhunut miehellesi asiasta?