Erosimme juuri mieheni kanssa, kamalaa!

Itse olen siinä tilanteessa, että olen tajunnut etten enää rakasta miestäni. Riitelemme usein, ja suhde on muutenkin todella etäinen.

Nyt olen päättänyt erota, mutta en tiedä miten kertoisin asian miehelle..



Lasta tosiaan käy eniten sääliksi, mutta en myöskään halua lapseni kasvavan vanhempiensa kanssa, jotka eivät kunnioita/rakasta toisiaan..:(

ja alkaa helpottaa, olet ilmeisesti tiennyt kauan että tähän olette menossa. Kyllä lapsen ja isän suhde säilyy (oletan että olette fiksuja aikuisia) ja se on paaaljon parempi kun elää perheessä missä vanhemmat voi huonosti. Yhnä pärjäät varmasti ja kun muutama kuukausi on kulunut rupeat nauttimaankin rauhallisista hetkistä ja teille (lapselle ja sulle) muodostuu rauhallinen arkirytmi. t yhna 3 lasten kanssa 10v sitten.

-samankaltaisessa tilanteessa oleva.

Jotenkin niin epätodellinen olo.



Kokoajan odotan, että mieheltä tulee puhelu tai viesti, tai että ovi kolahtaa ja hän tulee takaisin kotiin.



Sisimmässäni kuitenkin tiedän ettei niin tule tapahtumaan ja ehkä sitä jokseenkin toivonkin.



Tuntuu vaan niin suunnattoman pahalta lapsemme puolesta, kuten olen sitä jankannutkin jo. Tiedän kyllä että mieheni kantaa vastuun lapsestamme, mutta silti. Ehjää perhettä en hänelle voi suoda :'(



Tavallaan tekee mieli soittaa miehelle, mutten edes tiedä mitä sanoisin. Pää lyö tyhjää.



Emme sovi toisillemme ja tiedän, että lapsi kärsii jatkuvasta riitelystä, mutta onko ero todella parempi vaihtoehto?



Minulla tosin on valitettavasti sama tilanne kuin sinulla, kuka kerroit ettet rakasta miestäsi, minäkään en rakasta omaani.



ap

samanläpikäynyeenä kerron, että vuoden päästä jo ajattelet, että huh, miksen eronnut aiemmin.

Tärkeää lapsen kannalta, että pidätte hyvät välit ja hoidatte vanhemmuutenne hyvin ja annatte molemmille tilaa olla hyvä vanhempi.

aivan epätodellinen. Meillä oli kyllä mukana pettämistä ja muuta paskaa.

tätä ihmettelen aina.

tuollainen "rakkaus loppu" kalskahtaa NIIn nykymentaliteetilta jossa on ok hakea kiksejä,mielihyvää ja loputonta hekumaa ilman vaivannäköä ja toisten ihmisten huomiomista.

Ei rakkaus lopu jos on PÄÄTETTY rakastaa ja tehdään töitä sen eteen. Ei se itsestään säily.

Villi veikkaus; ap:n suhde on kestänyt n.3vuotta?

Kiitos taas teille muille zempistä. Ehkä tosiaan aika parantaa.



Tällä hetkellä on vaan niin kamala olo!



Ja ajatuskin siitä, että joudun kertomaan vanhemmilleni, sukulaisille, ystäville.. *huoh* En jaksa!!



ap

tuollainen "rakkaus loppu" kalskahtaa NIIn nykymentaliteetilta jossa on ok hakea kiksejä,mielihyvää ja loputonta hekumaa ilman vaivannäköä ja toisten ihmisten huomiomista.

Ei rakkaus lopu jos on PÄÄTETTY rakastaa ja tehdään töitä sen eteen. Ei se itsestään säily.

Villi veikkaus; ap:n suhde on kestänyt n.3vuotta?

Et tiedä parisuhteemme ongelmista tuon taivaallista!

ap

Voimia!



Lapsi kärsii kyllä enemmän jatkuvasta riitelystä kuin hyvin voivista, vaikkakin erillään asuvista vanhemmista. Vanhempani erosivat, kun olin lapsi. Se oli kaikille rankkaa aikaa tunnekuohuineen, mutta oli ihanaa, kun joku ei koko ajan huutanut tai ei tarvinnut pelätä huudon alkamista. Huuto ja riitely onn tosi pelottavan kuuloista lapsesta.

ja päällimmäisenä itsellänikin oli paha mieli lasten takia. Perheestä luopuminen on niin paljon pahempaa kuin miehestä luopuminen. Turvallisuuden tunne järkkyy kaikilla.



Miestä en kaipaa, mutta edelleen suren toisinaan lasten vuoksi. Silti ymmärrän, että olemme kaikki aiempaa onnellisempia eikä mikään estä meitä löytämästä rinnallemme jonain päivänä uutta miestä (lapsineen), jolloin kaikki on aiempaa paremmin.



Huono suhde ei ole ratkaisu. Kaikki ihmiset eivät parhaalla tahdollakaan sovi yhteen.



Kyllä sinä kestät ja jaksat ja selviät! Vaikeita hetkiä tulee, mutta ajattele silloin näin: "Nyt voin huonosti, mutta tämä menee ohi, huomenna voin varmasti taas paremmin!" Hyväksy alakulosi kun se tulee.



Riitelyltä ja kyräilyltä jää nyt aikaa lasten ilahduttamiseen ja kuuntelemiseen, mikä on heille vain plussaa :) Ilmapiiri paranee kokonaisuudessaan.



Älä huoli, kaikki kyllä järjestyy parhain päin!

Taisi osua suhteen kesto kohdilleen. Sohva-analyysiin lisään että jos jotain suurempaa ongelmaa olisi niin se löytyisi aloituksestasi?

Mutta kerro toki tarkemmin mitkä ovat parisuhteenne ongelmat niin sitten tiedän, voin mahdollisesti antaa synninpäästön enkä ajattele sinua oman napansa ympärillä pyörivänä uunona.

Taisi osua suhteen kesto kohdilleen. Sohva-analyysiin lisään että jos jotain suurempaa ongelmaa olisi niin se löytyisi aloituksestasi?

Mutta kerro toki tarkemmin mitkä ovat parisuhteenne ongelmat niin sitten tiedän, voin mahdollisesti antaa synninpäästön enkä ajattele sinua oman napansa ympärillä pyörivänä uunona.

elää ruusupilvissä eikä ole vielä koskaan kohdannut epäonnistumista. Toivottavasti kasvat pian aikuiseksi!

huonosti oli mennyt jo pitkään. Samanlaista:

riitelyä, ei kunnioitusta, ei rakkautta, kämppismeininkiä, vaikka mies oli/on hyvä isä.

Kutienkin ero on ollut hyvä ratkaisu, lapsen vuoksi surettaa, jälleen tänä yönä kysyi missä isi on ja itki ja itsellä ei riitä aina energiaa välttämättä toimai oikein, yrit'n vain rohkaisevasti sanoa erttä isi nähdään taas iahn pian ja vaihdan aihetta, olen yrittänyt pitää rajat ja rutiinit yllä.. Kai se pidemmän päälle on parempi lapsille, ettei tartte tappelua ja kauheaa ilmapiiriä katsella, vaikka molemmat vanhemmat siinä lähellä onkin..



Muuten tuntuu siis hyvältä, kaikkea hyvää kaikille eroaville.

Aikuiseksi kasvamisen katson olevan elämänmittainen prosessi joten siihen en ota enempää kantaa. Myöhäis-illan sarkasmista huolimatta en luokittele itseäni "tyypilliseksi tapaukseksi" vaan katson ap:n edustavan sitä puolta tarpeeksi.