Lue keskustelun säännöt.
Tein hirveän virheen, muutin kerrostalosta pienten lasten kanssa omakotitaloon
31.03.2019 |
Nyt tajuan sen, kun katson taaksepäin. Voimia ei ollut siihen kaikkeen ja aloin saada raivokohtauksia itselleni lapsuudessa asetettujen vaatimusten takia. Äitini mielestä kaikkeen pystyy, jos vain haluaa. No, olisin mä halunnut jaksaa, mutta enpä vain jaksanut, eli jos äitini ei olisi valehdellut mulle ja halunnut minun olevan kaiken osaava, muuten tuli halveksuntaa ja hän oli vihainen niin en tiedä, miten paljon paremmin olisin tiennyt mitä haluan ja mikä on minusta kivaa tai mahdollista.
En jaksanut hoitaa pihaa ja puutarhaa, kun lapset olivat niin pieniä ja koin siitä kauheaa häpeää ja huonommuudentunteita. En sitten jaksanut hoitaa lapsiakaan, kun mies vielä kaikenlisäksi oli kasvatusasioissa eri linjalla kuin itse, sanalla sanoen siis huono kasvattaja ja huono malli lapsille. En itse ollut hirven paljon parempi malli lapsille, nutta ainakin mä tiedän, miten lapsia kasvatetaan, vaikkei se olisi lapsesta aina kivaa. Mies ei tiennyt ja sai mut aivan raivon partaalle kun mun ois pitänyt nekin yksin hoitaa, asiat, joissa ei voi olla "kiva" lapsen mielestä aina. Ei ihme, että meni koko helvatun yritys, perheenäitinä eläminen, ihan pilalle. :'(
Kommentit (161)
Kävin itse sitten vielä töissä, mies oli kotona lasten kanssa. Kesäisin ajeli lähinnä ruohon, ei leikannut pensaita, ei kuskannut oksaroskia minnekään, ei haravoinut syksyisin.... jatkuvaa riitaa ja pahaa mieltä siitä, että puutarha on hirveässä kunnossa. Ja mies on vain ihan että ei tartte tehrä enempää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kaunis syreenipensaskin, kukaan ei tiennyt, miten sitä pitää hoitaa ja leikata ja en mä sitä jaksanut leikata. Koitin jaksaa leikata omenapuita, mutta sitten oli myös pensasaitaa ja talon seinustalla pensasta ja.... Tuntuu, että me vin pilattiin koko paikka :'(
Joo, ihana asua kerrostalossa leikkipuiston vieressä keskittyen vain noihin ihaniin muksuihin.
Ei se ole omakotitalon vika että sulla on paska äiti ja paska mies.
Niin ja sitten oli kasvimaa, tai siis mansikkamaa. Mies vastusti muovien laittoa sinne, joten kaikki mansikat olivat joko ihan hiekkaisia tai multaisia. Lisäksi mies laittoi ylijääneitä saamiamme taimia sellaisen paikkaan, jossa ei ollut edes muokattu niille maata, miksei tehnyt siihen kasvimaata? Siinä ne kasvoivat jotenkin ihan rumasti ja mitään jatkuvuutta ei siinäkään touhussa ollut.
Sitten mies alkoi pitää saunaa varastona. Ei voinut viedä rojua muualle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Joo, ihana asua kerrostalossa leikkipuiston vieressä keskittyen vain noihin ihaniin muksuihin.
Niinpä. Niin mekin ensin asuttiin, mutta sitten miestä alkoi "ahdistaa". Kun on maalta kotoisin, vaikkei uskoisi taidoista päätellen! En halunnut huonostivoivaa miestä, ja teimme asialle jotain. Ei ois kannattanut, koko mies on osoittautunut ihan surkeaksi valinnaksi elämänkumppaniksi. Ystävänä on mitä parhainta a-ryhmää, mutta unohda yhteiset projektit :(
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ei se ole omakotitalon vika että sulla on paska äiti ja paska mies.
Ei tietenkään olekaan. Asiahan alkaa keriytyä auki vasta nyt kun asun tässä eikä ole perhettä. Että kai mulla nyt on aikaa hiukan eri lailla tehdä edes jotain. Mies asuu lasten kanssa, koska sain niin hirvittäviä raivareita asioista. En halunnut lasten altistuvan niille, eikä mistään tulisi edelleenkään mitään koska lapset eivät tee mitään kuin toivoisi. Miehen kasvattamia.
Vierailija kirjoitti:
Byää byää yhyy yhyy.
Minua ei haittaa, mutta kun tilanteeseen liittyy ne lapset, niin mietipä hiukan, miten ikävä asia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Äitini ei siis TODELLAKAAN ollut ihminen, joka olisi valanut minuun lämpöä, tukea ja rakkautta sanomalla esim. että se mitä jaksan, riittää, ja että se mitä jaksan, on hyvä. Minä kelpaan. Ei todellakaan. Hänen syytään mun kaikki raivarit, koska ne johtuvat siitä, miten hän on loukannut ja haukkunut minua aina.
Turha pilkata ap:ta. Jos yksin joutuu yrittämään ja muyt vain arvostelevat, kyllä siinä väsyy.
Omakotitaloissa on just se ongelma, että helposti joutuu naapuruston silmätikuksi, jos ei jaksa laittaa kaikkea yhtä hyvin kuin muut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos äiti olisi hyväksynyt kaiken minussa ja vain ohjannut sen verran toimintaani, etten ole haitaksi itselleni ja muille olisin hyväntuulinen, iloinen ja positiivinen ihminen, mitä siis pohjimmiltani olenkin. Mutta minusta tuli aivan raivohullu, kun hän aina satutti ja arvosteli minua kaikesta, mihin mulla ei riittänyt kapsiteetti tai en tiedä mikä? Ei se kapasiteetti siinä sitten ainakaan kasvanut, se päinvastoin kutistui tosi ankarasti :'(
Voi herranpieksut sentään.
Yltäkylläisyydestäkin saadaan valitusvirttä aikaiseksi.
Sulla on liikaa, oi voi ja hieno ei pysy hienona omia aikojaan. Ei kai se äitis sitä muuttopäätöstä tehnyt?
Omia valintojasi, turha etsiä muista syyllistä.
Sota-alueellekin syntynyt tai Rion slunmmissa kasvanut on aikuisena vastuussa omista päätöksistään ja niiden puntaroinnista ennen ratkaisua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei se ole omakotitalon vika että sulla on paska äiti ja paska mies.
Ei tietenkään olekaan. Asiahan alkaa keriytyä auki vasta nyt kun asun tässä eikä ole perhettä. Että kai mulla nyt on aikaa hiukan eri lailla tehdä edes jotain. Mies asuu lasten kanssa, koska sain niin hirvittäviä raivareita asioista. En halunnut lasten altistuvan niille, eikä mistään tulisi edelleenkään mitään koska lapset eivät tee mitään kuin toivoisi. Miehen kasvattamia.
Olisi voinut muotoilla tuon otsikon osuvammaksi.
Vierailija kirjoitti:
Turha pilkata ap:ta. Jos yksin joutuu yrittämään ja muyt vain arvostelevat, kyllä siinä väsyy.
Omakotitaloissa on just se ongelma, että helposti joutuu naapuruston silmätikuksi, jos ei jaksa laittaa kaikkea yhtä hyvin kuin muut.
Mulla koomisinta on se, ettei minua haittaisi vaikka joku ahdasmielinen naapuri sanoisi tai ajattelisi mitä. Vaan kun oma äitini oli haukkunut minua sen naapurin asemassa jo valmiiksi, ja vuosia. Eli siis äitini ajatteli ihan samoin, kuin ne naapurit, että mä loukkaan muita, jos elän haluamallani tavalla!!! Siis... ja satutti minua valmiiksi sillä, etten varmasti loukkaa muita, kun hän satuttaa minua, = opettaa, ettei saa elää niin kuin ite haluaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei se ole omakotitalon vika että sulla on paska äiti ja paska mies.
Ei tietenkään olekaan. Asiahan alkaa keriytyä auki vasta nyt kun asun tässä eikä ole perhettä. Että kai mulla nyt on aikaa hiukan eri lailla tehdä edes jotain. Mies asuu lasten kanssa, koska sain niin hirvittäviä raivareita asioista. En halunnut lasten altistuvan niille, eikä mistään tulisi edelleenkään mitään koska lapset eivät tee mitään kuin toivoisi. Miehen kasvattamia.
Olisi voinut muotoilla tuon otsikon osuvammaksi.
Kyllä se oli virhe perheen koossapysymistä ajatellen.
Vierailija kirjoitti:
Voi herranpieksut sentään.
Yltäkylläisyydestäkin saadaan valitusvirttä aikaiseksi.
Sulla on liikaa, oi voi ja hieno ei pysy hienona omia aikojaan. Ei kai se äitis sitä muuttopäätöstä tehnyt?Omia valintojasi, turha etsiä muista syyllistä.
Sota-alueellekin syntynyt tai Rion slunmmissa kasvanut on aikuisena vastuussa omista päätöksistään ja niiden puntaroinnista ennen ratkaisua.
Ei tehnyt muuttopäätöstä, vaan oli sheimannut sen, etten saa elää niin kuin haluan. Jolloin en tiennyt, mitä haluan, koska se oli kiellettyä, haluta mitään, ja varsinkaan toteuttaa mitään. Omaa.
Tää naapureiden loukkaamisasia elämällä niin kuin itse haluaa (kunhan on lain mukaista) vertautuu siihen, että äitini uskoi, että muut ajattelevat mun halveksivan heitä, jos tukastani hapsottaa ponnarilta irtohiuksia. Eli jos en ole siisti (äidin mittarilla, of course), niin osoitan muille halveksuntaa. Nih. Eli en todellakaan ajatellut siten. Mutta äidistä tätä piti pelätä, koska on ihmisiä, jotka ajattelevat niin. Ja siis minut haukuttiin ja sheimattiin taas, kun sanoin äidille, että ideasi on k.ehitysvammainen.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Kävin itse sitten vielä töissä, mies oli kotona lasten kanssa. Kesäisin ajeli lähinnä ruohon, ei leikannut pensaita, ei kuskannut oksaroskia minnekään, ei haravoinut syksyisin.... jatkuvaa riitaa ja pahaa mieltä siitä, että puutarha on hirveässä kunnossa. Ja mies on vain ihan että ei tartte tehrä enempää.
Miksi olisi pitänyt tehdä jos ei jaksa? Oikeasti syytät miestäsi jopa siitä että olet huono äiti? Ei hyvää päivää..
Kerrostaloasunnossa ei ois tarvinnut keskittyä kuin lapsiin, en nähnyt silloin kun omakotitalossa asuimme, miten hirveästi se stressasi minua kesäisin, kun sai koko ajan hävetä, ettei hoida pihaa kuten edelliset asukkaat, eläkeläispariskunta. Olihan heillä tietenkin aikaa ihan erilailla. Ja äitinikin kun kävi meillä, niin alkoi huomautella siitä, miten omenatkin ovat maassa keräämättä. (Sellaisten vanhojen puiden omenia, joita ei käytetty). Eli moitetta, moitetta, moitetta, halveksuntaa, vähättelyä, mitätöintiä, et ole mitään, olet vain kasa paskaa on saamani viestit.