tavallinen nuori haluaa Helsingin yliopistoon, kannattaako kannustaa?

Ehdottomasti kannustaa!

Tottakai kannattaa hakea ja yrittää jos haluaa. Vaikeus päästä riippuu alasta. Jos hakee pääsykokeella ja kirjoituksilla?

Ihmetyttää kun vanhemmat miettivät tuollaista. Antaa lapsen yrittää jos ei kuitenkaan ihan tyhmä ole. Ja ei ne kirjoitukset kerro totuutta kun kokeeseen voi osua joko oma vahvuusalue tai heikkous alue.

Kannustaa ja tukea.

Tässä näkee sen tärkeimmän nuoriin kohdistuvat eron: akateemiset ja koulutusta arvostavat vanhemmat kannustavat, muut latistavat. Ja sitten ihmetellään, miksi tasapäistävästä peruskoulusta ei hakeudutakaan ensin osaamisen perusteella lukioon ja edelleen yliopistoon, vaan tyydytään lastenohjaajan tutkintoon.

Kannattaa kannustaa. Yliopistot on täynnä tavallisia nuoria (aikuisia). Ei se helsingin yo sen kummmpi ole päästä sisään kuin muutkaan. Mutta opetus ja tutkimus siellä on näiden viimeiaikaisten leikkausten jäljiltä ehkä vähän huonompaa kuin monessa muussa suomalaisessa (tai pohjoismaisessa) yliopistossa, joten siinä suhteessa kehottaisin tarkastelemaan myös vaihtoehtoja. Joo, rankeerauksissa ei vielä näy, mutta ilmapiirissä, motivaatiossa ja tuloksissa näkyy.

Hyvin voi päästä, mutta kannattaisi hakea nyt tässä yhteishaussa kun valtaosassa aloista on vielä suuret pääsykoekiintiöt. Ensi vuonna yhä useampi valitaan pelkän yo-todistuksen perusteella. Mille alalle on ajatellut hakea?

Vierailija kirjoitti:

Tässä näkee sen tärkeimmän nuoriin kohdistuvat eron: akateemiset ja koulutusta arvostavat vanhemmat kannustavat, muut latistavat. Ja sitten ihmetellään, miksi tasapäistävästä peruskoulusta ei hakeudutakaan ensin osaamisen perusteella lukioon ja edelleen yliopistoon, vaan tyydytään lastenohjaajan tutkintoon.

Taas tämä sosiologiparadigman määkiminen alkaa. Tunnen useita duunariperheistä yliopistoon menneitä ihmisiä joiden vanhemmat eivät latistaneet mitenkään.  Minua ei akateemisena ohjattu mitenkään missään vaiheessa koulunkäyntiäni, ei latistamalla tai etenkään kannustamalla - pieni hapan hymähdys tuli valitsemalleni alalle joka ei kyllä työllistänytkään, paitsi miehiä:). Yleensäkin ihmiset valitsevat nykyään aika itsenäisesti alansa.

Teoriasi on siis vailla todennusta. 

Suurin osa yliopisto-opiskelijoista on tavallisia. Mitäköhän haittaa siitä voisi tulla, jos nuori pyrkii yliopistoon? Jos ei pääse voi hakeutua muihin opintoihin. Nuorella on aikaa siirtyä suunnitelmaan B jos suunnitelma A ei onnistu. Tämän lisäksi on yleistä, että yliopistoon ei pääse ensimmäisellä yrittämisellä.

Kannattaa kannustaa ja jos ei pääsykokeiden kautta pääse niin sitten Avoimen yliopiston opintoja suorittamaan ja sitä kautta sisään kun tarpeeksi kasassa.

Nuoresi ei todellisuudessa välitä sen vertaa, eikä tarvitsekaan, mistään kannustuksesta tai sen olemattomuudesta. Hän heittää sulle pitkät nenät sen jälkeen ku pääsi sisään. Että ihan turhaa ajanhukkaa ees miettiä tuollaista. Jos haluat silti miettiä, niin haet sinne itse opiskelemaan. Sit tiiät.

M.n papereilla mennään sisään että heilahtaa kunhan sitten pärjää pääsykokeissa.

Mun mielestä M on ihan hyvä arvosana. Toki lääkikseen voi olla vaikea päästä jos ei pärjää hyvin pitkässä matematiikassa ja fysiikassa mutta suurimpaan osaan tuo M riittää ihan hyvin. Suurimmaksi osaksi sisäänpääsyssä ratkaisee pääsykoepisteet.

Itse olen C:n ylioppilas joka sai pääsykokeessa melkein täydet pisteet. Sain paikan koulusta linjalta jonne on tunnetusti vaikea päästä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tässä näkee sen tärkeimmän nuoriin kohdistuvat eron: akateemiset ja koulutusta arvostavat vanhemmat kannustavat, muut latistavat. Ja sitten ihmetellään, miksi tasapäistävästä peruskoulusta ei hakeudutakaan ensin osaamisen perusteella lukioon ja edelleen yliopistoon, vaan tyydytään lastenohjaajan tutkintoon.

Taas tämä sosiologiparadigman määkiminen alkaa. Tunnen useita duunariperheistä yliopistoon menneitä ihmisiä joiden vanhemmat eivät latistaneet mitenkään.  Minua ei akateemisena ohjattu mitenkään missään vaiheessa koulunkäyntiäni, ei latistamalla tai etenkään kannustamalla - pieni hapan hymähdys tuli valitsemalleni alalle joka ei kyllä työllistänytkään, paitsi miehiä:). Yleensäkin ihmiset valitsevat nykyään aika itsenäisesti alansa.

Teoriasi on siis vailla todennusta. 

Mitä höpäjät?

Näköjään akateeminen koulutus on mennyt hukkaan, kun et ymmärrä, että oma tai naapurin Emmin kokemus ei ole mikään todiste yhtään mistään.

On tilastollinen fakta, että lääkäreiden ja arkkitehtien ja diplomi-insinöörien lapset menevät lukioon ja yliopistoon huomattavan paljon suuremmalla todennäköisyydellä kuin roskakuskin tai siivoojan. Koulutuksen periytyvyys ei ole mikään teoria tai mielipide vaan fakta sanan varsinaisessa merkityksessä.

Tuskinpa ap:kaan kokee latistavansa. Hänellä vain on ilmeisesti lähtökohtainen epäilys siitä, että hänen lapsensa ei riitä, koska on "tavallinen". Tämä käsitys syntyy, kun luulee, että ne ylempien luokkien vekarat ovat sitten jotain aivan muuta, he eivät ole "tavallisia". Koko kysymyksenasettelu todistaa luokkajaon olemassaoloa, joka Suomessa tuntuu kuitenkin olevan joillekin tabu tai ainakin asia, joka pitää kiistää. Sotiihan se meidän ihanteitamme vastaan. 

Tuskin kenenkään sellaisen vanhemman, joka on itse käynyt Helsingin yliopistoa, mieleenkään tulisi vihjailla lapselleen, että M:n papereilla ei kannata yrittääkään. 

Eri

Vierailija kirjoitti:

Suurin osa yliopisto-opiskelijoista on tavallisia. Mitäköhän haittaa siitä voisi tulla, jos nuori pyrkii yliopistoon? Jos ei pääse voi hakeutua muihin opintoihin. Nuorella on aikaa siirtyä suunnitelmaan B jos suunnitelma A ei onnistu. Tämän lisäksi on yleistä, että yliopistoon ei pääse ensimmäisellä yrittämisellä.

Ap pohtinee haittana sitä, että yhteishaussa voi nykyään hakea kerralla vain 5 kohteeseen ja ensisijiseen kohteeseen taitaa edelleen saada lisäpisteitä. Jos kuitenkaan ensisijaiseen kohteeseen ei lisäpisteidenkään kanssa pääse, on vaara, että ilman lisäpisteitä ei sitten pääse muihinkaan hakukohteisiinsa. Kyse ei siis ole yliopistoon pyrkimisestä ylipäänsä, vaan siitä, mihin korkeakouluun strategisesti kannattaa hakea. Vaihtoehtoja kun ei ole käytössä loputtomasti.

Mutta kysymykseen ei voi vastata yksiselitteisesti. Mitäisi tietää, mitkä oikeasti ovat aapeen lapsen mahdollisuudet päästä ykkösvaihtoehtoonsa ja siihen taas vaikuttaa lapsen todistuksen ja yliopiston lisäksi lapsen osaaminen ja soveltuvuus ja pääsykokeisiin panostama työ sekä se nimenomainen koulutusohjelma, johon hakee ja sen sisäänottomäärä ja valintaperusteet. Mutta noin yleensä HY ei ole merkittävästi vaikeampi kuin muutkaan yliopistot. Joillain aloilla sinne on helpompi päästä kuin Tampereelle tai Turkuun.

Muistan kun kaverini äiti julisti: Ensin on Helsingin yliopisto, sitten Turun, sitten Jyväskylän ja sitten vasta ne muut.

Oma tyttärensä oli juuri päässyt Helsingin yliopistoon opiskelemaan.

Kannusta siis, jos tätä on uskominen ; )

Riippuu täysin siitä,mitä aikoo päästä opiskelemaan ja onko ahkerampi ,mitä m;n paperit kertoo.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Suurin osa yliopisto-opiskelijoista on tavallisia. Mitäköhän haittaa siitä voisi tulla, jos nuori pyrkii yliopistoon? Jos ei pääse voi hakeutua muihin opintoihin. Nuorella on aikaa siirtyä suunnitelmaan B jos suunnitelma A ei onnistu. Tämän lisäksi on yleistä, että yliopistoon ei pääse ensimmäisellä yrittämisellä.

Ap pohtinee haittana sitä, että yhteishaussa voi nykyään hakea kerralla vain 5 kohteeseen ja ensisijiseen kohteeseen taitaa edelleen saada lisäpisteitä. Jos kuitenkaan ensisijaiseen kohteeseen ei lisäpisteidenkään kanssa pääse, on vaara, että ilman lisäpisteitä ei sitten pääse muihinkaan hakukohteisiinsa. Kyse ei siis ole yliopistoon pyrkimisestä ylipäänsä, vaan siitä, mihin korkeakouluun strategisesti kannattaa hakea. Vaihtoehtoja kun ei ole käytössä loputtomasti.

Mutta kysymykseen ei voi vastata yksiselitteisesti. Mitäisi tietää, mitkä oikeasti ovat aapeen lapsen mahdollisuudet päästä ykkösvaihtoehtoonsa ja siihen taas vaikuttaa lapsen todistuksen ja yliopiston lisäksi lapsen osaaminen ja soveltuvuus ja pääsykokeisiin panostama työ sekä se nimenomainen koulutusohjelma, johon hakee ja sen sisäänottomäärä ja valintaperusteet. Mutta noin yleensä HY ei ole merkittävästi vaikeampi kuin muutkaan yliopistot. Joillain aloilla sinne on helpompi päästä kuin Tampereelle tai Turkuun.

Viidelle alalle ei ole mitään järkeä hakea nyt kun pääsykokeet ovat vielä olemassa. Mitään järkeä ei ole haalia paljon hakukohteita koska lukeminen vaatii niin paljon aikaa, että siitä ei tule mitään jos pitää lukea vähän sieltä täältä ja tuolta. Yhteen, max. kahteen jaksaa kunnolla lukea. Ja se yhteen kokeeseen lukeminen on ihan sama asia riippumatta yliopistosta. Toki jos haluaa sellaisille aloille joilla pääsykokeita ei enää ole tai haluaa käyttää todistusvalintaa niin miksi ei, mutta monilla todistusvalintaisilla aloilla M ei enää riitä.

Ap tässä jatkaa. Itse en ole siis ole akateeminen ja yritän toki kannustaa lastani ja olla näyttämättä hänelle epävarmuuttani. Lukion vanhempainillassa vaan kävi jonkun valmennuskeskuksen ihminen puhumassa ja hän neuvoi hakemaan mahdollisimman kauas Helsingissä, koska sinne on niin vaikea päästä.

Niinpä lähinnä pelkään juuri oman nuoren puolesta... Mutta kiitos paljon vastauksista, näiden perusteella kannustan lasta ja luon häneen uskoa, että kun motivaatio on kunnossa niin hän Helsingin yliopistoon voi päästä ja kannattaa panostaa siihen.

No totta ihmeessä kannustat nuorta hakemaan sinne minne hän haluaa. Toki kannattaa käydä läpi nuo lisäpistejutut, mutta ei lannistaen. Mä tukisin lastani hakemaan vaikka Teakiin, vaikka todennäköisyys päästä on aika olematon. Lapsen täytyy itse saada kokeilla mikä onnistuu eikä tehdä mitä äiti neuvoo.

Riippuu ihan alasta, opiskelutaidoista ja motivoitumisen tasosta. Itse tavallisena pulliaisena pääsin M:n papereilla sisälle Helsingin yliopistoon kahteen eri tiedekuntaan kahtena eri vuonna, toiseen oli vaikeampi päästä kuin muualle Suomeen, toiseen helpompi.