Lue keskustelun säännöt.
Tehdäänkös ketju KAUHUMUMMOISTA. Sekä oma äiti, että anoppi kelpaa . Tuli inspiraatio tuosta toisesta ketjusta..
28.03.2019 |
Aloitan: Anoppi halusi että toteutan hänen unelmansa ja tytöstäni tulee Anja Katariina, anopilla siis kolme poikaa eikä päässyt tuota nimeä omalleen antamaan. Suuttui verisesti kun tein selväksi ettei käy. On edelleen 6vuotta myöhemmin sitä mieltä, että lapseni nimi ei ole" mikään oikea nimi vaikka kaikkia kamaluuksia sitä nykyään sallitaankin antaa". Tyttö on siis Hilla. Anopin mielestä ainoat oikeat nimet ovat tyyliä Anja ja Pekka....
Anoppi ei myöskään ymmärränyt, miten en saanut imetystä onnistumaan vaikka rintani ovat isot!
Kommentit (27)
Kauhumummo kuulostaa Marko Hautalan kirjalta .D
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lukekaa tarkoin ja ottakaa opiksenne, ettette itse ole aikanaan kauhumummoja.
Tämä nyt ei ole niinkään kauhua vaan menee enemmän huvittavan puolelle. Ihmettelimme miksi lapsella oli mummolakyläilyjen jälkeen aina peppu tulehtunut ja epäilimme ensin allergiaa jollekin ruoka-aineelle, kunnes kerran havahduin siihen että pojalla oli mummolasta tullessa leudolla kelillä viisi kerrosta housuja jalassa, alushousut, pitkät kalsarit, collegehousut, välikausihousut ja kurikset. Ei ihme että pehva hautui.
Vierailija kirjoitti:
Tämä nyt ei ole niinkään kauhua vaan menee enemmän huvittavan puolelle. Ihmettelimme miksi lapsella oli mummolakyläilyjen jälkeen aina peppu tulehtunut ja epäilimme ensin allergiaa jollekin ruoka-aineelle, kunnes kerran havahduin siihen että pojalla oli mummolasta tullessa leudolla kelillä viisi kerrosta housuja jalassa, alushousut, pitkät kalsarit, collegehousut, välikausihousut ja kurikset. Ei ihme että pehva hautui.
Siis tuohan on ihan tavallinen päiväkotipukeutuminen, kun lämpöasteita on alle +10 eli on leutoa. Kurikset laitetaan, jos maa ei ole rutikuiva. Hautuuko lapsesi takamus myös päiväkotipäivinä?
Vai tarkoititko, että mummolassa lapsella pitää olla kurikset myös sisäleikeissä?
- Ei vauva autoon mitään kaukaloa tarvitse, sylissä se kulkee!
- Tutin voi putsata omassa suussa
- Vauvalle voi antaa lusikalla kahvia tai mehua
- Joka itkusta ei kannata otttaa syliin, ettei totu
- Ei rattaissa vöitä tarvita, oppii istumaan kun tippuu
- Lapsi ei tarvitse aurinkorasvaa, iho vahvistuu kun ruskettuu
Nämä siis anopin kasvatushelmiä 70-luvulta. Ja sitten omaan äitiini.
- Kai te myytte koiran nyt vauva tulossa? Koira nuolee vauvan naaman ja tartuttaa bakteereja ! Tai istuu vauvan päälle ja vauva tukehtuu. Ottakaa uusi koira sitten kun poika on koulussa
- Ei pojalla voi olla punaista bodyä!
- Veeti? Miksei Vili tai Ville? Miksi pitää olla noin ihme väännöksiä? Jos kuitenkin teette siitä Villen? Tai miten olisi Veikko?
- Laita vaan suolaa ja voita siihen muussiin, pitää se pienellekin olla makua !
- Miisa? Ettekö te osaa antaa noille normaaleja nimiä ollenkaan?!
Huokaus...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tämä nyt ei ole niinkään kauhua vaan menee enemmän huvittavan puolelle. Ihmettelimme miksi lapsella oli mummolakyläilyjen jälkeen aina peppu tulehtunut ja epäilimme ensin allergiaa jollekin ruoka-aineelle, kunnes kerran havahduin siihen että pojalla oli mummolasta tullessa leudolla kelillä viisi kerrosta housuja jalassa, alushousut, pitkät kalsarit, collegehousut, välikausihousut ja kurikset. Ei ihme että pehva hautui.
Siis tuohan on ihan tavallinen päiväkotipukeutuminen, kun lämpöasteita on alle +10 eli on leutoa. Kurikset laitetaan, jos maa ei ole rutikuiva. Hautuuko lapsesi takamus myös päiväkotipäivinä?
Vai tarkoititko, että mummolassa lapsella pitää olla kurikset myös sisäleikeissä?
No silloin oli sitten varmasti lämpimämpää koska toi satsi oli silloin aivan liikaa ja koko poika hikisennihkeä. Yläpäässä oli sentään järkevämpi määrä vaatetta. Siitä on jo 10 vuotta joten en enää tarkasti muista. Voi olla että oli kaksi kerrosta niitä collegehousuja sitten tai jotain. Joka tapauksessa miehen kanssa naurettiin että nyt tarkenee.
Vierailija kirjoitti:
Kauhumummo kuulostaa Marko Hautalan kirjalta .D
Kuokkamummo.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä anoppi oli todella nihkeä ottamaan lasta yökylään, vaikka oltiin miehen kanssa rättiväsyneitä. Lopulta otti yhdeksi yöksi ja päivällä lasta hakiessamme totesi, että kyllä hän sai yönsä nukkua ihan rauhassa. Oli laittanut lapsen illalla nukkumaan talon toisessa päässä olevaan vierashuoneeseen ja sulkenut siitä väliltä 3 ovea, jotta ei kuullut lapsen hätää.
Ex-anopissa oli ahdistavaa se, että hän palveli nöyränä koko perhettään. Perheen miehet haukkuivat ja pilkkasivat häntä typeryydestä, eivätkä teheneet ikinä mitään kotitöitä. Anoppi oli ihan normaalijärkinen ja kiva ihminen, mutta jostakin syystä hän oli alistunut kotiorjaksi. Mies ja lapset eivät puhua pukahtaneet, paitsi välillä tiuskivat hänelle, että hänen ruuan tuputuksensa ja olemuksensa häiritsee ja jos anoppi yritti sanoa jotain, hänet vaiennettiin pilkallisesti. Anopilla oli tekohymy naamalla ja palvelu pelasi. Juttelin hänen kanssaan vuosien mittaan ja hän todella ajatteli että tämä on naisen paikka ja hän ei loukkaantunut perheen dynamiikasta, veti vain oman pahan mielensä omaksi syykseen ja puhisi että käy jumpassa että jaksaa ja rauhoittuu mieli. Anoppi oletti että minäkin olisin ollut samanlainen ja jos minulta epäonnistui joku perinteinen naisten työ niin hän nauroi makeasti ja oikei nautiskeli siitä, että oli talon paras piika, että sentään joku oli häntäkin alemmassa arvossa. Ikävä kyllä hänen poikansa eli minun mieheni oli sitten saanut niin huonon elämänopin, että ei hän pärjännyt minun kanssani, koska minut oli kotona opetettu arvostamaan itseäni ja muitakin ihmisiä sukupuolesta riippumatta. Olin todella onneton kun puolisoni halusi vain kotiorjan jota pilkata eikä tiennyt miten olla tasaveroisen puolison kanssa. Onneksi tuli ero. Älkää naiset alistuko orjiksi, siitä ei seuraa mitään hyvää kenellekään. Lasten pitää nähdä, että äideissä on voimaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ex-anopissa oli ahdistavaa se, että hän palveli nöyränä koko perhettään. Perheen miehet haukkuivat ja pilkkasivat häntä typeryydestä, eivätkä teheneet ikinä mitään kotitöitä. Anoppi oli ihan normaalijärkinen ja kiva ihminen, mutta jostakin syystä hän oli alistunut kotiorjaksi. Mies ja lapset eivät puhua pukahtaneet, paitsi välillä tiuskivat hänelle, että hänen ruuan tuputuksensa ja olemuksensa häiritsee ja jos anoppi yritti sanoa jotain, hänet vaiennettiin pilkallisesti. Anopilla oli tekohymy naamalla ja palvelu pelasi. Juttelin hänen kanssaan vuosien mittaan ja hän todella ajatteli että tämä on naisen paikka ja hän ei loukkaantunut perheen dynamiikasta, veti vain oman pahan mielensä omaksi syykseen ja puhisi että käy jumpassa että jaksaa ja rauhoittuu mieli. Anoppi oletti että minäkin olisin ollut samanlainen ja jos minulta epäonnistui joku perinteinen naisten työ niin hän nauroi makeasti ja oikei nautiskeli siitä, että oli talon paras piika, että sentään joku oli häntäkin alemmassa arvossa. Ikävä kyllä hänen poikansa eli minun mieheni oli sitten saanut niin huonon elämänopin, että ei hän pärjännyt minun kanssani, koska minut oli kotona opetettu arvostamaan itseäni ja muitakin ihmisiä sukupuolesta riippumatta. Olin todella onneton kun puolisoni halusi vain kotiorjan jota pilkata eikä tiennyt miten olla tasaveroisen puolison kanssa. Onneksi tuli ero. Älkää naiset alistuko orjiksi, siitä ei seuraa mitään hyvää kenellekään. Lasten pitää nähdä, että äideissä on voimaa.
Hyi kauhistus! Kauhean karhunpalveluksen ovat ex-miehesi vanhemmat pojilleen ja maailmalle tehneet.
Varmasti pitkälle voi päätellä miten puoliso tulee käyttätäytymään tarkkailemalla miten hänen vanhempansa tulevat toimeen.
Onkohan ap:n anoppi joku 70-luvun äiti joka ei todellisuudessa imettänyt ollenkaan tai imetti vain muutaman viikon, jonka jälkeen siirtyi sokerilitkujen juottamiseen. Tuohon aikaan juuri kukaan ei imettänyt kuukautta pidempään että lapsesta ei tule sylissä viihtyvää takiaista....
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Anoppi ja appelsiinimehu ! Vaikka sitä joskus vuonna miekka ja kivi on suositeltu vauvoille, niin se oli silloin ja nyt on nyt.
Kauhumummoni oli isäni äiti.
Kun äitini jätti isäni isän juomisen ja tempperamentin takia toinen mummoistani muuttui hirviöksi.
Äitini oli se, joka elätti ja hoisi meidät, teki kahta duunia ja kuskasi meitä harrastuksiin ja tapaamisiin mummon ja isän kanssa, tarkasti iltaisin koulutehtävät ja luki sadut. Ei ikinä sanonut pahaa sanaa isästäni vaikka itse tiesin jo lapsena millainen hän oli, vaikka minua ja veljeäni yritettiin siltä suojella.
Nämä tapaamiset isän ja mummon kanssa koostuivat pitkälti siitä kuinka äitiäni ja äidin puolen sukua haukuttiin. Jos teimme jotain väärää kylässä, johtui se äitini geeneistä. Jos äitini teki jotain väärin tai perheellämme oli vaikeuksia sillä retosteltiin meille lapsille naama näkkärillä. Oikein hierottiin sitä ala-aste-ikäisten naamaan.
"Mitenkäs se äitinne nyt teistä huolehtii kun auto hajosi eikä ole varaa uuteen?" ,
"Eikö se tätisi kyllästy jo elättämään teitä? Äitisi olisi kannattanut miettiä pitääkö niitä lapsia tehdä jos ei ole varaa?"
Jälkimmäinen kun tätini osti minulle syntymäpäivälahjaksi uuden pyörän. Tätini on aina ollut minulle kuin toinen äiti.Mainittakoon ettei isäni maksanut elareita.
Itse tiedostin jo 8-10-vuotiaana mistä on kyse. Kumpikaan meistä lapsista ei olisi tahtonut nähdä isää tai mummoa. Mummo oli aina mielinkielin, pullaa ja keksiä, eikö mummo ole kivempi kuin äiti? Leipooko se äitinne edes teille? Saatteko te kotona edes oikeaa ruokaa? Niin harvoin käytte mummon luona? Eikö äiti päästä useammin?
Äitini oli se, joka kuskasi meidät tunti suuntaansa joka toinen viikonloppu tapaamaan mummoamme.
Näitä tarinoita olisi vaikka kuinka paljon. Kun kasvoin ja aloin kieltäytymään mummola-vierailuista aloin saada mummolta ensin rahaa postissa ja sen jälkeen ihmeellisiä kiristyskirjeitä. Oli kuulemma kuolemassa ja niin edelleen, vihjaili perinnöstä ja halusi tapaamisia. En vastannut mitään. Tuo eli vielä 15 vuotta tuon jälkeen. Itse en ollut hänen kanssaan tekemisissä.
Haluaisin vain muistuttaa niille, jotka yrittävät myrkyttää lapsen ja jomman kumman vanhemman välejä, ja luulevat etteivät lapset sitä tajua, olette väärässä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
- Ei vauva autoon mitään kaukaloa tarvitse, sylissä se kulkee!
- Tutin voi putsata omassa suussa
- Vauvalle voi antaa lusikalla kahvia tai mehua
- Joka itkusta ei kannata otttaa syliin, ettei totu
- Ei rattaissa vöitä tarvita, oppii istumaan kun tippuu
- Lapsi ei tarvitse aurinkorasvaa, iho vahvistuu kun ruskettuu
Nämä siis anopin kasvatushelmiä 70-luvulta. Ja sitten omaan äitiini.
- Kai te myytte koiran nyt vauva tulossa? Koira nuolee vauvan naaman ja tartuttaa bakteereja ! Tai istuu vauvan päälle ja vauva tukehtuu. Ottakaa uusi koira sitten kun poika on koulussa
- Ei pojalla voi olla punaista bodyä!
- Veeti? Miksei Vili tai Ville? Miksi pitää olla noin ihme väännöksiä? Jos kuitenkin teette siitä Villen? Tai miten olisi Veikko?
- Laita vaan suolaa ja voita siihen muussiin, pitää se pienellekin olla makua !
- Miisa? Ettekö te osaa antaa noille normaaleja nimiä ollenkaan?!
Huokaus...
Olen 70-luvun äiti, mutta en kyllä ikinä hyväksynyt tuollaisia asioita. Mistä ihmeestä kivikauden luolasta ko mummo oli löhtöisin.
Nyt olen mummo ja miniän ja minun ajatukset eivät poikkea mitenkään toisistaan. Miniä ei ole mikään hörhö ja itse seuraan aikaani.
Hyvin on toiminut.
Vierailija kirjoitti:
Onkohan ap:n anoppi joku 70-luvun äiti joka ei todellisuudessa imettänyt ollenkaan tai imetti vain muutaman viikon, jonka jälkeen siirtyi sokerilitkujen juottamiseen. Tuohon aikaan juuri kukaan ei imettänyt kuukautta pidempään että lapsesta ei tule sylissä viihtyvää takiaista....
Kyllä nyt teidän 70-luvun äitinne ovat olleet äitejä 50-luvulla.
Minun 70-luvulla syntyneille lapsille ei annettu ikinä sokerilitkuja. Karkkejakin saivat vasta kun kouluun menivät.
Hampaat ovatkin vielä yli 40-vuotiaina ehjät.
Älkää nyt ihmeessä yleistäkö. Oman tuttavapiirini lastenhoito ei paljon eronnut nykyajasta. Ehkä jossain maalla elettiin 50-lukua.
Vierailija kirjoitti:
Meillä anoppi oli todella nihkeä ottamaan lasta yökylään, vaikka oltiin miehen kanssa rättiväsyneitä. Lopulta otti yhdeksi yöksi ja päivällä lasta hakiessamme totesi, että kyllä hän sai yönsä nukkua ihan rauhassa. Oli laittanut lapsen illalla nukkumaan talon toisessa päässä olevaan vierashuoneeseen ja sulkenut siitä väliltä 3 ovea, jotta ei kuullut lapsen hätää.
Oletko varma, ettei anoppisi kirjoittele tänne? Muistelen lukeneeni jossakin lastenlapsinen hoitovelvollisuus -ketjussa viestin, jossa kirjoittaja toivotti lapsenlapset tervetulleiksi, ja että yökyläilyjä varten vierashuone on tarkoituksella kaukana talon toisessa päässä?
Ex anoppi kantaa jatkuvasti ruokaa minulle, vaikka yritän laihduttaa hieman kiloja pois. Eilen toi kattilallisen perunamuusia ja lihaa.
Mies50v
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onkohan ap:n anoppi joku 70-luvun äiti joka ei todellisuudessa imettänyt ollenkaan tai imetti vain muutaman viikon, jonka jälkeen siirtyi sokerilitkujen juottamiseen. Tuohon aikaan juuri kukaan ei imettänyt kuukautta pidempään että lapsesta ei tule sylissä viihtyvää takiaista....
Kyllä nyt teidän 70-luvun äitinne ovat olleet äitejä 50-luvulla.
Minun 70-luvulla syntyneille lapsille ei annettu ikinä sokerilitkuja. Karkkejakin saivat vasta kun kouluun menivät.
Hampaat ovatkin vielä yli 40-vuotiaina ehjät.
Älkää nyt ihmeessä yleistäkö. Oman tuttavapiirini lastenhoito ei paljon eronnut nykyajasta. Ehkä jossain maalla elettiin 50-lukua.
Just olin tulossa kommentoimaan, että 70-luvulla syntyneitä on osittain hoidettu 50-luvun tietotaidoilla. Ja nimenomaan maaseudulla. Mä olen 50-luvun lopussa syntynyt, maalta alunperin. Mulle kastettiin tuttia hunajassa (inhosin tosi pitkään hunajaa enkä muutenkaan halunnut makeata) ja juotettiin sokerivettä. Velipoika on 70-luvulla syntynyt ja muistan, että samat kuviot olivat silloinkin meneillään. Muistaakseni neuvolassa sitten alettiin kieltää tuollaisia sokerihupsutuksia.
Äitini oli sitä mieltä, että hän viiden lapsen äitinä ilman muuta osaa hoitaa vauvan paremmin kuin minä. Kerran vanhemmat tulivat käymään kun olin juuri imettämässä, ja äiti tuli nappaamaan vauvan syliinsä ja alkoi tarkistaa, olenko ymmärtänyt edes vaihtaa vaippaa. Hän myös alkoi soitella ihan itsestäänselvistä asioista, ihan kuin ei olisi miehen kanssa niitä ymmärretty, että muistakaa nyt laittaa haalari päälle kun menette ulos jne. Luotan kyllä ehdottomasti äitiini lastenhoitajana, ei ole koskaan tarvinnut pelätä jättää lapsia hänelle. Toivoisin vain että hänkin olisi luottanut minuun, kun silloin olin muutenkin niin epävarma itsestäni.
Mummo alkoholisoitui. Aina, kun mies on työmatkalla alkaa soittelu että tulee käymään. Tänne ei ole tulemista jos edeltävästä putkesta on vasta pari päivää..