Tein jotain sellaista, jota vihaan syvästi, jos joku toinen sen tekee. Järkkäsin työpaikan kaverille ennen kuin tehtävää laitettiin edes hakuun.
Kaveri sai siis työn täysin suhteilla, eikä tehtävää oltu edes laitettu julkiseen hakuun. Tajusin, että näinhän niitä työpaikkoja menee sivu suun sadoilta muilta, jotka olisivat voineet ylipäätään edes hakea tehtävää.
Itse jouduin hakemaan neljä vuotta töitä äitiyslomalta palatessa. Tai tarkemmin sanottuna luulin olevani kotona vain vuoden, olinkin viisi, kun en saanut töitä. Olisin kiehunut raivosta, jos olisin kuullut, että joku olisi saanut minulle sopivan työpaikan suhteilla niin, etten olisi voinut edes hakea sitä. Ja nyt tein saman kaverille.
En tiedä mitä ajatella.
Kommentit (29)
Minä teen sitä jatkuvasti, ja niin olen itsekin työtä saanut. Mitään työpaikkaa ei välttämättä edes ole tulossa haettavaksi vaan kaveria autettu ja saatu töihin 👍
Vierailija kirjoitti:
Miksi teit sen?
No, satuin mutkan kautta kuulemaan, että konsernissa olisi vapautumassa työtehtävä, johon kaverini sopisi erinomaisesti. Kerroin tästä esimiehelle, joka tuntee minut hyvin. Sanoi, että jos minä suosittelen häntä tehtävään, niin voi ottaa haastatteluun. Ja niin kaveri lähetti hakemuksen, meni haastatteluun ja sai paikan.
Olin kiva kaverilleni ja konserniin saatiin pätevä tyyppi hoitamaan vaativaa tehtävää, mutta silti. Näin jälkikäteen ajateltuna mielestäni työpaikkojen pitäisi olla avoimia kaikille, vaikka ymmärrän, että rekrytointoprosessit venyvät, jos joka ikiseen avoimeen työpaikkaan hakee 500 hakijaa.
ap
Meidän pomo kyselee meiltä aina, että tiedetäänkö/tunnetaanko me joku sopiva tyyppi johonkin tehtävään. Itse ei viitsi alkaa tekemään rekryprosessia. Toisaalta ymmärrän tämän toimintatavan.
Niin tämä maailma vaan toimii. Kannattaa pitää ihmissuhteita yllä ja elää muutenkin ihmisiksi. On ihan inhimillistä että työpaikoille halutaan ihmisiä jonka joku tuntee. On aika iso ja kallis sijoitus työnantajalle.
Vierailija kirjoitti:
Meidän pomo kyselee meiltä aina, että tiedetäänkö/tunnetaanko me joku sopiva tyyppi johonkin tehtävään. Itse ei viitsi alkaa tekemään rekryprosessia. Toisaalta ymmärrän tämän toimintatavan.
Meillä myös. Ja se ottaa päähän. Tarvittaisiin välillä uutta verta taloon, eikä aina serkkuja, kummisetiä, parhaita kavereita, naapureita. Piiri pieni pyörii, kun isompaa piiriä ei näistä ihmisistä voi muodostaa.
Tämä surettaa mua suunnattomasti. Olen vuorovaikutustaitoinen, mutten missään nimessä mikään verkostoituja tai ulospäin suuntautunut ihminen. Minulla on puoliso, kolme lasta, sisaruksia ja muutama hyvä ystävä. En tarvitse elämääni muita ihmisiä, sillä tarvitsen omaa aikaa palautuakseni sosiaalisista tilanteista. Olen silti työssäni (toimistosihteeri) todella hyvä. Tunnollinen, tarkka, osaava ja kouluttaudun jatkuvasti - olen varmasti IT-taidoiltani parempi kuin moni kollegani.
Oli aikamoinen onnenpotku, että sain tämän nykyisen työn. En nimittäin tuntunut koskaan pääsevän mihinkään elämässäni, kun aina puuttuivat ne verkostot. Oikeasti harmittaa todella paljon, että maailma pyörii hyvien verkostoitujien ja loistavat ihmissuhdetaidot omaavien ihmisten ehdoilla. Me hiljaiset puurtajat ollaan aika pohjasakkaa työmarkkinoilla.
En ymmärrä, mikä tuossa oli mielestäsi ongelma. Minusta ongelma on, jos suhteilla työllistämisellä tarkoitetaan sitä, että otetaan omia sukulaisia tai kavereita töihin vaikka eivät ole päteviä, mutta totta kai jokainen työnantaja rekrytoi mieluiten verkostojen kautta, jos hyvä työntekijä löytyy.
Jos kaveri on kerran pätevä työhön, ei asiassa ole mitään ongelmaa. Enemmän riepoo nämä pomojen muksut, jotka otetaan kesätöihin vailla mitään kykyä tehdä niitä töitä. Osasta on enemmän haittaa kuin hyötyä.
Ei tuossa ole mitään ongelmaa. Suurin osa työpaikoista menee suhteilla tai ilman hakua.
Normijuttuhan tuo on. Käytännössä kaikki työpaikat ihan uran alkuaikoja lukuunottamatta olen saanut niin, että minut on kutsuttu töihin tutun kautta. Työttömälle huonolle verkostoitujalle: CV kuntoon ja Linkediniin. Sieltäkin rekrytoijat hakevat silloin tällöin.
Nyt kannattaa vaan toivoa että hyvä kaveri on hyvä myös työkaverina.
Ne ei ole ollenkaan sama asia. Ja jos kaverisi on töissä ongelma, muistetaan sinun suositelleen häntä.
Vierailija kirjoitti:
Jos kaveri on kerran pätevä työhön, ei asiassa ole mitään ongelmaa. Enemmän riepoo nämä pomojen muksut, jotka otetaan kesätöihin vailla mitään kykyä tehdä niitä töitä. Osasta on enemmän haittaa kuin hyötyä.
- Jepjep! Osalla kesätyöläisistä on ihan hyvää referenssiä ja hyvää pohjaa, mutta osa tulee ihan puskista ilman kokemusta. Meidän osastolle on tulossan ensi kesäksi jonkun muksu, just juttelin erään työtuttavan kanssa, joka ylpeili sillä että hänen poikansa alottaa kesällä naapuriosastolla jne. Ja koska omaa lasta ei voi ottaa omalle osastolle töihin, niin sitten porukka pyörii eri tiimien luona "voisitko palkata meidän Mirkun, niin mä otan sen sun Pekan".
Meillä otetaan myös paljon tonnilaisia, ja nämä on kaikki jonkun työntekijän muksuja. Nuoret eivät esittäydy koko nimellään, mutta aika hyvin sitä voi kasvonpiirteistä huomata, että toi on Ollin tytär ja tuossa on Pirjon poika.
En nyt oikein tiedä, että mitä pahaa tuossa on? Vain julkisella puolella tehtävät pitää laittaa hakuun ja saa niihin silti suositella kavereitaan.
Voin vain sanoa ap.lle että toivottavasti sait työnantajalta suosittelu-bonuksen! Riippuen kaverisi tehtävän tasosta, n.200-1000euroa (vai enemmänkin, en tiedä).
Olen ehkä vähemmistössä, mutta minua ärsyttää nämä työpaikat joihin kerätään kummikaimoja ja kavereita. Oikeasti olisi hyvä saada vähän erilaisia ihmisiä eri taustoista eikä aina vaan niitä mareja ja mikkoja kokemuksella x. Oma pomoni on valitettavasti sellainen, että rekryää käytännössä aina saman tyypin vain pienin variaatioin. Kuvaavaa on, että yli puolet nykyisistä työntekijöistä on aiemmin myös ollut samassa työpaikassa, tosin jotkut eri aikaan...
Näen, että tämä tulee kostautumaan sinulle. Näet kyllä lähikuukausina miten.
Hanki potkut kaverille seuraavaksi, niin puhdistat omatunnolla.
Vierailija kirjoitti:
Olen ehkä vähemmistössä, mutta minua ärsyttää nämä työpaikat joihin kerätään kummikaimoja ja kavereita. Oikeasti olisi hyvä saada vähän erilaisia ihmisiä eri taustoista eikä aina vaan niitä mareja ja mikkoja kokemuksella x. Oma pomoni on valitettavasti sellainen, että rekryää käytännössä aina saman tyypin vain pienin variaatioin. Kuvaavaa on, että yli puolet nykyisistä työntekijöistä on aiemmin myös ollut samassa työpaikassa, tosin jotkut eri aikaan...
Kumminkaimoista ja kavereista en sano mitään, mutta pätevimmät tyypit tulee meille pyydettynä.
Miksi teit sen?