Vaikka kuinka perheessä syödään monipuolisesti, lapsi voi olla silti nirso
Nimimerkillä toinen lapsi syö mitä tahansa, toinen on nirso ja makuaistiltaan äärimmäisen herkkä. Turha siinä on itseään kehua, kun itse se lapsi kuitenkin päättää, maistuuko vai ei. Eri asia tietysti, jos ei tarjota makuelämyksiä. Mutta sekään ei oikein pidä paikkaansa, sillä sekä minulla että miehelläni on lapsena ollut maaseudulla aika vähän mitään erikoisia makuja tarjolla, silti meille kelpaa lähes kaikki ja kumpikin on ollut avoin uusille makuelämyksille. Meilläkin oli vain muutamaa ruokalajia, mutta kun jossain sain maistaa jotain uutta, maistoin kyllä.
Kommentit (6)
Meillä lapsuudenkodissa ruoka oli nyt jälkikäteen ajateltuna aika yksipuolista. Eri makuisiin ravintolaruokiin ihastuin aikoinaan heti, vaikka en ollut niiden makuihin missään tottunut. Minuun ei ole pätenyt mitkään ”pitää maistaa x kertaa ennen kuin tietää tykkääkö” -jutut, vaan olen pitänyt mauista joko heti tai en myöhemminkään.
Minä olin nirso lapsi. Nyt myönnän olevani nirso aikuinen. Olen lukenut juttuja, joiden mukaan nirsous voi johtua siitä, että kielessä on enemmän makunystyröitä.
Minä olin aikanani erittäin nirso, vaikka kotona syötiin monipuolisesti. Sittemmin olen huomannut, etten vain pidä skandinaavisesta makupaletista.
Vierailija kirjoitti:
Meillä lapsuudenkodissa ruoka oli nyt jälkikäteen ajateltuna aika yksipuolista. Eri makuisiin ravintolaruokiin ihastuin aikoinaan heti, vaikka en ollut niiden makuihin missään tottunut. Minuun ei ole pätenyt mitkään ”pitää maistaa x kertaa ennen kuin tietää tykkääkö” -jutut, vaan olen pitänyt mauista joko heti tai en myöhemminkään.
Meillä äiti osti sitä ravintolaruokien suolaseosta kotiin ja heti alkoi ruoka maistumaan. Tosin kaikki samalta, mutta niinhän se oli tarkoitettukin.
Vierailija kirjoitti:
Minä olin nirso lapsi. Nyt myönnän olevani nirso aikuinen. Olen lukenut juttuja, joiden mukaan nirsous voi johtua siitä, että kielessä on enemmän makunystyröitä.
En ole tämän kommentin kirjoittaja, mutta miksi ihmeessä joku on alapeukuttanut! Sillä juuri noinhan se on.
Toisilla on makunystyröitä enemmän ja toisilla vähemmän. Ja ne joilla on enemmän, maistavat makuja herkemmin. Eli he maistavat vaikkapa kitkeryyttä sellaisissa ruuissa missä vähemmillä nystyröillä varustettu ei maista mitään. Kukapa sitä kitkerän makuista ruokaa kovin mielellään söisi.
Meillä oli monipuolista ja monen makuista ruokaa, ja lapsi söi niitä aikansa. Mutta jossakin vaiheessa lapsi alkoi sanomaan ettei halua syödä tätä, vaan haluaa vain pelkkää makaronia. Jossakin vaiheessa taas meni se makaronivaihe ohi, ja alkoi taas maistua monipuolisempi ruoka. Koulussa sitten alkoi tykätä kouluruuasta ja alkoi toivoa samanlaisia ruokia kotiinkin.